Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Järjestys se olla pittää

Anoppi kertoo juttua Pienestä Pojasta,josta kasvoi Talonmies meidän taloon. Pojan huone oli ollut hävityksen kauhistus täynnä lehtiä,koottavia lennokkeja,autoja ja suunnitelmia,joista voisi rakentaa jonkun koneen,kojeen tai härvelin. Anoppi oli siivota hurauttanut ja imuroinut huoneen. Iltapäivällä oli Pieni Poika tullut hakemaan äitiään hätääntyneenä,ja osoittanut huoneen lattialta pienellä sormellaan yhtä tarkaa kohtaa maton rannussa."Mihinkä oot tästä laittanut sen ruuvin?" Sen kaiken kauhean sekamelskan keskellä oli ollut tarkka säilytyspaikka,lattialla,ruuville,jolla oli jo osoitekin olemassa,johonkin Hyvin Tärkeään Rakennusprojektiin.

Loman alussa Rva Pulmunen nosti hihat ja siivosi ja pesi talon Pannuhuoneen,huoneen,jossa on hyvin paljon pieniä osia ja työkaluja.Otin hyllyiltä kaikki alas,heitin rikkinäisen näköisiä roskiin,tyhjän näköisiä pois,laitoin seinille pieniä nauloja,joihin kiinnitin Miehelle tärkeäksi tietämiäni Kaluja.Laittelin minunkin tarvitsemiani osia,työkaluja koreihin,joihin kirjoitin kylkeen :"maalausjutut" tai " automaalit ja vahat" "vesi ja viemäri". Ihailin ja pesin lopuksi lattiaa vihellellen,kun Iso Urakka oli 5 h kuluttua valmis ja kynsinauhat rapsahdelleet poikki.

Odotin innolla kun Talonmies tulee ja kehuu ja kiittelee.Illalla Talkkari seisoi ällistyneenä Pannuhuoneen ovella.Eikä puhu mitään. Viimein minun oli kysyttävä: "mitäs sanot!eikö oo hieno!" Talkkari oli hiljaa.Muutaman sekunnin liian kauan. Ja sanoi:" on hieno! pittää vaan nyt minun joku päivä järjestellä tämä."

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Valmistautuminen

"meijän pitäis nyt laittaa paperille se tarve-juttu." hättäili Rva Pulmunen eräänä päivänä.
"ei oikein tiiä,mistä taas alkais..niin paljon pittää karsia ja kuitenkin niin paljon pittää sanoa..materiaalia on liikaa,tai siis onneksi onkin reilusti,mutta minkä jättää vähemmälle..huoh ja sitten puuttuu se yksi rasti kokonaan,tossa on niitä ideoita,mutta niistä pitäis kattoo ja muokata ja jotenkin on tullut semmonenkin tunne,että tointaako meidän siitä Ideasta puhua kuitenkaan,kun jotenkin on alkanut arveluttamaan,että onko se liian voimakas esimerkki.." huokaili tuo Ikuinen Huolenkantaja,-ja jatkoi kaikessa rauhassa pyykin erottelua,saunapään imurointia ja ystävättärelle tekstarin kirjoitusta,ruuanlaittoa ja raikkoomista (kuka tietää mitä sekin on?).

" joo,niin se pittää" mumisi Talonmies,joka kantoi Isoa Konetta,jonka sai halavalla-meni sen kanssa työpajaansa ja laittoi töpselin seinään.