Kalluppi

Eräänä pakkasiltana, muutaman pidemmän päivän pakkasjakson jälkeen,Pulmuset törmäsi Erimielisyyteen ja kuinka ollakaan--teidän tulee nyt yllättyä ja ihmetellä-- aiheena oli autot.Tai siis minun auto.

Miten hirveen paljon voikaan pieni vihreä,kurainen (jonka kurapölyyn sivuoveen on Prinsessa tumpullaan kirjannut oman nimensä),vanha,hieman vinossa kulkeva(siinä on joku kai rikki,kun ei se perä oo ihan vaaterissa)ja täysipäiväistä roska-auton sivuvirkaa toimittava farmariauto saada riitoja aikaiseksi! Ja niin paljon kuin minä siitä teillekin kirjoitan-ja ettekö muka jaksa lukea!?

Mutta nyt heräsi sellainen himo saada selville,että te muutamat naiset,jotka tätä soperrusta jaksatte joskus lukea ja ennenkaikkea te,joilla on saapusalla joku Mies,joka autoasioista mitään ymmärtää (onhan niitäkin miehiä,joita autontekniikka kiinnostaa yhtäpaljon kuin minua), kuinka usein ne naiset huoltaa edes jotain itse autoonsa? Tankkaatko itse? (eikä nyt kysytä sitä,maksatko itse..)Lisäätkö öljyä? Osaatko tarkistaa öljyt? Vaihdatko talvi/kesärenkaat itse? Vaihdatko puhjenneen renkaan itse? Lisäätkö jäähdyttimen nestettä? Tiedätkö että sitä pitäisi lisätä? Laitatko muistiin huoltokilometrit ja öljynvaihtovälit?
Riitelettekö tästä kaikesta koskaan?

Kell onni on

Eräänä arki-iltana Prinsessalla oli tylsää,tiedättähän kuinka se voi joskus olla niin; ei ole kerrassaan mitään tekemistä.Kaikki Barbie jutut oli jo katsottu tälle päivää läpi,nuket oli pesty ja puettu jo sänkyihinsä ja peitelty äidin (silitetyin) käsipyyhkein.Prinsessapukua oli vaihdettu jo ainakin 4 kertaa ja isoveljeä ei saanut houkuteltu nyt mihinkään sellaiseen mihin Prinsessa itse olisi halunnut.Koko muu perhe oli uuvahtanut joko tv:n ääreen tai sisarrukset GuitarHeroon tai MP:n saloihin.Itse aloitin juuri sukan paria neulomaan. Tämä on mainitsemisen arvoista,sillä ensinnäkään sukanneulonta ei ole mitenkään itsestäänselvä iltapuhde.Toisekseen kun olin juuri saanut ensimmäisen sukan valmiiksi ja sille oli aloitettava pari, on tämä vaihe allekirjoittaneelle hyvin vaikeaa.On laskettava ja mittailtava,mitenkään se ei suju kuin luomisentyö.En voi käsittää kuinka ne silmukat siihen puikolle aina heilahtaa ja ne 3 ensimmäistä kierrosta on kuin ampumahiihtokilpailujen sakkorinki.

PerheenPää oli tullut juuri töistä ja siirtynyt ruokapöydästä sohvan pohjalle. Tässä kohti lienee syytä kertoa että vielä muutamia vuosia sitten Hän pötkötteli siinä kooman kaltaisessa tilassa mitään puhumatta ja näkemättäkään loppuillan.Nykyisin Häneen saa puheyhteydenkin ja siihen saumaan Prinsessa iski.

-" iskä...mulla ei oo mittään tekemistä..."
-" mmmh."
-"iskä voitaisko mennä ajamaan moottorikelkalla..?"
-" moottorikelkalla!?"
-" niin minä niin haluaisin kun mulla on niiiiin tylsää."
-" siitäkö sulle tulisi parempi mieli?"

Tässä vaiheessa minun oli laskettava työ pois käsistäni,en voinut edes teeskennellä tekeväni vaikeaa neulekohtaa,sillä tämä keskustelu muuttui melko mielenkiintoiseksi.Prinsessahan pystyi kyllä kietomaan Ukin pikkurillinsä ympäri,mutta väsyneen isän kietominen...se olisi ollut harvinaista.Prinsessa tiesi tämän ja siksi idea juuri moottorikelkasta olikin hänen edustamansa ideologian taidonnäyte.

-" niiin..." ja silmät räpsyivät kuin majakan valot.

Jouduin koko ajan hillitsemään itseni etten olisi puuttunut keskusteluun. Minun mielestäni kello oli jo niin paljon ettei enää ennen iltapuuhia lähdetä ulkoilemaan.Lisäksi säälin miestä,joka oli satuttanut selkänsäkin työmaalla.Ja huomasin kyllä ajattelevani myös itseäni,en millään olisi halunnut luopua miehen sohvaseurastakaan.

Näin kuinka mies kamppaili itsensä kanssa.Häntä harmitti kieltäytyä Prinsessalle,sen lisäksi että hän rakastaa sitä(kin) bensanhajuista älämölöä. Mutta se mitä hän sanoi,yllätti minut aivan täysin.
-" no se on harmi,että sulla on tylsää,mutta sulla nyt vaan on.iskä ei nyt enää tälle illalle lähde ulos."

Tämä tarina voi olla julma monenkin mielestä--ei sen vertaa iskä lähde lapsen kanssa. Mutta tämän tarinan opetus on aivan toisaalla. Minua puhutteli tässä keskustelussa se,kuinka iskä otti kyllä tyttären huomioon,mutta otti oman tilansakin huomioon.(Ja toivon hartaasti että hän otti huomioon myös minut.)
Meidän pitäsi aina muistaa,ettei minun onneni ei ole kenenkään toisen taskussa. Se että tulisin paremmalle tuulelle,ei olisi tylsää,olisi hauskempaa tai olisin onnellisempi; on jokaisen itsensä vastuulla.Joskus on toki kivaa kun saa houkuteltua jonkun mukaansa hauskaan tai vielä parempaa,tylsään hommaan,mutta se että minulla on nyt paha olla ei oikeuta tekemään pahaa oloa toiselle.

Jules Verne ja suuretsinnät

Kauan Sitten olin Saksassa,jonne silloinen poikaystäväni,tuleva aviomieheni oli tulossa kyläilemään luonani. Silloin ei ollut kännykkää eikä sähköpostia,ei edes eurojakaan(miten hirveen kauan siitä jo onkaan!).Soittelimme kalliita saksanmarkkapuhluita puhelinkioskista lasiseinät kopissa huuruten(oih!).Jotain olisi pitänyt silloin osata aavistaa tulevasta kun, viikkoa ennen Poikaystävän tuloa hän soitti minulle silloiseen työpaikkaan Etelä-Saksaan (minulle ei ollut muuta puhelinta missään) Suomen Pohjois-Savosta ja kysyi,että missäköhän hänen passinsa on. Neuvoin tietenkin; onhan se niin ihanan liikuttava! soittaa nyt mulle tänne asti! Ja pusut päälle-ihana nähdä!

Kerran eräänä keskiviikkona oli työpäivän aikana tullut äänettömällä olevaan kännykkään 11 puhelua.Säikähdin,kun PoikaPulmunen oli yksin kotona ja yrittänyt noin usein soittaa: mikä mikä mikä hätänä? oletko sairas? talo palaa?koira karannut?
Siltikään en yhtään hämmästynyt kun Poika kysyi : "Äiti tiiätkö missä minun se JulesVernen kirja on,se Maailman ympäri 80 päivässä?" Neuvoin tietenkin (voi jumankauta näitä hävittäjiä...) ; katsoppa vaikka oman huoneen pöydältä.

Kauppiaan elämää?

Alan varmaan jo toistaa itseäni,mutta heti kun olin edellisen kerran kirjoittanut Prinsessan kanssa käydystä keskustelusta; uusi odotti seuraavalla automatkalla. Jäin nyt jo oikein miettimään,kuinka paljon 6-vuotias pohtiikaan juuri omaa minäkuvaansa ja miehen ja naisen eroja.Sopinee minulle nyt kuin nenä päähän. Vaikken tiedäkään mistä kaikki ajatukset tulee Prinsessan päähän,niistä on hauskaa teillekin kirjoittaa.

-" on se kyllä hyvä että on noi päivähoidot ja eskarit ja hösselit" aloitti Prinsessa tajunnanvirtansa pimeällä maantiellä.
-"no niinhän se on ,miten niin?" kysyin jännittyneenä,mistäköhän nyt puhuttaisiin
-" no muuten ne kauppiaan lapset olisi aina ihan yksin"
-"? ai miten niin? kenen kauppiaan?"
-" no sen kauppiaan,joka on aina kaupassaan töissä ja myy leipää ja karkkeja ja maitoa ja siivoaa hyllyjä ja ostaa aina uusia tavaroita,mitä nyt ihmiset ostaa" alkoi neti purkautua.

En uskaltanut keskeyttää vielä tässä vaiheessa,sillä näissähän on se vaara,että aikuinen alkaa ohjata mielipidettä tai keskustelua haluamaansa suuntaan.Toisaalta olin taas niin äimänä,että mitäköhän nyt onkaan tulossa...
-" kun se kauppias,niin sehän on aina töissä? "neiti teki välikysymyksen odottamatta vastaustani ja jatkoi samantien
-" niin,se on aina töissä ja se niinku omistaa sen kaupan ja jos sen mies on lähtenyt niitten kotoa kun se on aina töissä,niin sen lapset on aina muuten yksin,mutta kun eskarit ja ne,niin ne sen kauppiaan lapset voi olla aina siellä,eikä ne oo silloin yksin."

Lause sisälsi niin paljon kummallista tietoa,että olin hetken mykistynyt.Mutta huomasin,että ensimmäinen ajatukseni oli huomata,että Prinsessa puhui NAISkauppiaasta ja minä olin automaattisesti ajatellut,että kauppias olisi (aina) mies.Nanosekunnissa huomasin,kuinka minun elinaikanani on naisen asema muuttunut valtavasti,minun ollessani 6-vuotias,en takuulla olettanut kauppiaan olevan nainen. Ja vielä samaan ajatusryppääseen jäin nopeasti ihmettelemään kuinka tässä tarinassa MIES lähti sen naisen kotoa. Toinen ajatukseni oli suru,lapsi ajatteli automaattisesti,että ero on tullut,kun rva Kauppias on aina ollut poissa kotoa...

-" niiiiiin..... mutta onneksi kauppiailla on kyllä vapaapäiviä,ei niitten tartte olla aina töissä,kyllä ne menee kotia aina välillä ja niillä on vapaata perheen kanssa ihan niinkuin kaikilla muillakin." yritin pelastaa mitä pelastettavissa on.
-" niinkö?!" äimisteli Prinsessa ja jatkoi taas samantien
-" no sittenhän se iskä voi jäädä vielä kottiin,ei sen tartte lähteä niitten kodista mihinkään,kun se äiti kyllä aina tulee kotia."

En uskaltanut sanoa mitään. En osannut sanoa mitään.

KoiraOpiston Naiset

Nämä kirjoitteluthan olisi ajatus jollainlailla pohjautua miehen ja naisen eroihin,samanlaisuuksiin,lainalaisuuksiin,feminiinin ja maskuliinin,testosteronin ja estrogeenin iänikuiseen taisteluun,rinnakkaiseloon,olemassaoloon.

On ollut erittäin hämmästyttävää huomata kuinka tämä ero on niin ilmiselvä myös eläinmaailmassa.Ainakin koirien.Ainakin meidän koirien. Siis ainakin ,kun meillä nyt on tuo ensimmäinen Naispuolinen Koira 15 vuoteen.

Meillä on ollut 4 uroskoiraa,joista 1 on ollut jämtlannin pystykorva,Boris-vainaa. Nyt kun taloon astui Nti Siru,Sirkka-Liisa Tikkanen,Siru-Muru,Sirpa-Miina, on ollut heti ilmiselvää,ettei hän todellakaan ole kuin BorisPoika oli.

Kun Boriksen kanssa meni eteiseen ja Hän istahti odottamaan hihnaan sitomista,se oli lenkin ainoa rauhaisa hetki,jolloin minulla oli koiraan minkäänlaista kontaktia. Kun ulos astuttiin,se oli menoa eikä meininkiä.Boris veti,kiskoi,raahasi minua perässään kuono maassa painuen mitään näkemättä ja kuulematta.Hän sukelsi täysin MiestenMetsästysMaailmaan,jossa minulla ei ollut koulutushaaveitteni kanssa mitään sijaa. Boris ei joutavanpäiväistä pysahdellyt naapurin koirien kohdalla,ei välittänyt lehmien tuijottelusta tai jopa kun lehmät kesälaitumeltaan jolkottelivat juosta hetken matkaan meitä rinnalla seuraten.Boris saattoi kyllä nostaa katseensa maasta ja nostaa korvat,ilahtuneena vilkaista lehmälaumaa,mutta nopeasti Hän painoi kuononsa takaisin kiinni maastoon ja matka vauhtia hiljentämättä jatkui.Tätä jatkui juuri tasan niin kauan kun kuljettiin kotoa poispäin,kun oli tarkoitus kääntyä kotiin päin,Boris yritti nojata hihnaan ja vetoavasti tuijottaa Kaukaisuuteen,eteenpäin vielä.Kotimatka sujui hieman rauhallisemmin,mutta edelleenkään Hän ei puuttunut ulkopuolisiin häiriöihin,kuten vastaantulijoihin,koiratarhoihin- tai minuun. Hän "metsästi",kulki etsien hajua tuosta omasta maailmastaan,johon hän vain "Ukon" kanssa pääsi.Jossa Hän ja Ukko saivat ollla rauhassa,ilman hihnoja ja perässä vedettäviä "akkoja".Metsästysreissut ja metsästyskäyttäytyminen eivät nyt kuulu tähän tarinaan lainkaan.

Kun aamulla herään Sirkka lähtee sipsuttelemaan perääni,usein olohuoneesta,jonka lattialle Hän on asetellut jonkin taideteoksen,esimerkiksi lankakeristä,lasten kengistä,sukista tai leluista.Hän hyvin sievästi on maistellut useamman lapasen peukaloitten nokat,villasukkien kärjet tai keskeneräisen neuletyön.Niitä ei ole riepoteltu ja revitty pitkin ja poikin kämppää,vaan Hän ikäänkuin testailee makuja ja vähän leikkisästi pyörittelee lankakeriä ympäri sohvaa ja kiikkua.
Kun kysyn haluaako Hän pissalle,Hän reippain askelin tulee eteiseen ja istuu ja odottaa rauhallisesti kun saan itse vaatteet päälle.Terasilla Hän venyttelee,seisoskelee ja haistelee ilmaa,katselee maisemaa ja keliä. Saan odottaa Häntä rappusten alapäässä,kunnes Hän varovasti keinahdellen laskeutuu portaat alas.Pysähtyäksen taas.Hän rapsuttaa kaulaansa,tuijottelee taivaanrantaa tai kissanjälkiä pihalla. Alan hoputtaa ja houkutella,että tulehan nyt. Lähdemme heti eri suuntiin.Sirkka-Liisa Tikkasta kiinnostaisi kissan hajujälki,naapurinkoiran reitti,linnunruokintapaikan alla käyneet. Jos hoputan,kehoitan,tai edes kiskaisenkaan hihnasta,persaus sievästi tömähtää maahan ja Hän alkaa katselemaan maisemaa tai rapsuttamaan kaulaansa. Lenkillä hän juoksentelisi porojen,lehmien,koirien,myyrien ja myöskin kyllä hirvien perässä. Kakalle Hän painuu hyvin syvälle pusikkoon,jolloin taas minä jään roikkumaan hihnan kanssa ojan reunalle olkapää jänteistään irroten,kun koira menee niin syvälle kun hihna antaa myöten. Borishan rykäisi torttunsa justiinsa siihen kun se nyt vaan sattui putoamaan,vaikka keskelle tietä.

Tietenkin Siru on vielä pentu,osa näistä on selitettävissä silläkin,mutta selvästi Hän on erillainen Pentu kun taas urokset ovat aikanaan olleet. Metsälle Sirukin on kovin menossa,kyllä Naiseen tulee säpinää kun hirvi kohdataan.Silloin taas minä jään turhaksi riipaksi,vain Hän ja Ukko pääsevät tuohon maailmaan.

Erätietoja ja Isäntaitoja

Automatkoilla Prinsessa kanssa joutuu hyvinkin ihmeellisiin keskusteluihin.Hänen vilkas mielikuvitus,runsas sanavarasto yhdistettynä lapsen havannointikykyyn ja rauhaiseen kahdenkeksiseen hetkeen autossa ,on mitä mainioin pohja saada osallistua tuohon hyvin täsmähavaintoja tekevään Pieneen Naiseen.

Kerran eräänä keskiviikkona loppusyksystä Nti alkoi tanssiinkuljetusmatkalla pohtia lintuja; niitten muuttoa syksyisin ja keväisin ja lintujen kokoa ja siipisulkien värejä.
-" ne on niiin kauniita ne yhet isot ne valkoiset linnut,ne joustenet!"
-"joutsenet,niin on."
-"minne ne muuten menee,nehän on Suomen kansallispuistolintuja?"
-" etelän lämpöön ne lentää nekin,missä ne saa sulassa vedessä uida ja syödä kalaa,se on sitäpaitsi kansallislintu,ei kansallispuisto."
-" on niitä kansallispuistoissa!""isi on sanonu!"
- " on varmaankin on,mutta on niitä muuallakin,eihän ne siellä puistossa pysy"
-"isi on sanonu!"
-"okei.sitä se varmaan isikin on kuitenkin tarkoittanut..."
-" niitä jouste...joutsenia ei saa ampua.ei muut kuin salametsästäjät."
-"joo ei saa.ei siis oikeastaan salametsästäjätkään saisi ampua,se on rauhoitettu lintu ja saa isot sakot jos sen ampuu."
-"niin! jos meijän isi näkis että joku ampuu joustenia,ei ku joutsenia,niin isi kyllä ottais heti pyssyn niiltä kyllä pois ja sanois niille ettei niitä saa ampua!"
-"niin kyllä..."
-" meijän isi ei kyllä ampuis joutsenia.meijän isi kyllä tietää ettei niitä ei saa ampua."
-" ei tietenkään ampuis,kaikkihan tietää ettei niitä saa ampua-sinäkin tiedät,vaikka olet vielä lapsi"
-" joo,mutta meidän isipä opettaa sitä muillekin,sinä opetat vaan mulle."

Kuinka naisten tulisi käsitellä miehiä Osa 3

Muistattehan Prinsessan 6v.,joka meillä asustaa.Hänellä näyttää olevan synnynnäinen kyky käsitellä miehiä niin että saa oman tahtonsa läpi.
Seuraavanlaisen keskustelun pääsin tallentamaan kesken siivouspäivän,jolloin olin juuri luuttunnut eteisen lattian ja ajanut Prinsessan hra 10v.Pojan huoneeseen,pois jaloistani ja märältä lattialta.
-"leikitäänkö legoilla?" kysyi Prinsessa
-"emmä jaksa" kohta murrosikään tuleva ja pikkusiskoon kyllästynyt Poika vastasi tympääntyneenä
-" onpa sulla hieno tämä lentokone" jatkoi Prinsessa,joka ei ivaa ollut kuulevinaankaan
-"elä koske siihen!" kiukkusi Poika
-" leikitäänkö tällä lentokoneella?" jatkoi sitkeä naisen alku
-" ei."
-" onpa sulla paljon näitä akuankkoja!"
-"anna olla niitten!"

Ja tätä jatkui muutamia kymmeniä minuutteja,kunnes eteisen lattia oli kuiva ja Prinsessa lensi kuuluisalla "niska-persaus"-otteella eteiseen ja siitä itkien omaan huoneeseensa. Mietin puuttuisinko asiaan,mutten oikeastaan jaksanut,sitä paitsi,olinhan alunperinkin pakottanut Pojan vastoin tahtoaan ottamaan Pyhimpäänsä Prinsessan kesken hänen omien hommiensa. Ajattelin,että kunhan olen siivonnut,otan Prinsessan mukaan johonkin kivempaan hommaan.

Aikaa ei ehtinyt kulua,olin vasta luuttuamassa seuraavaa huonetta,kun Prinsessan ovi kävi ja hän koputti hyvin kauniisti IsonVeljen huoneeseen. Ehdin jo parahtaa ääneen,miten sitkeä tuo on!Yhtä tappelua koko siivouspäivä!
-" kato Veikka! minun lentokone tekee kierteen!" tuo Nainen vetäisi siitä kuuluisasta -Oikeasta Narusta
-" ui juku! näytä! " tuli huoneesta ilahtunut Miehen alku ja alkoi tutustua lentokoneen kierteisiin ja silmukoihin.

Lahjakuvastoja ja autokouluja

Lapsiperheessä joulunajan lähestymisen huomaan varmiten- ja nopeiten,siitä kun lokakuun puolivälissä alkaa tupsahdella postilaatikkoon lahjakuvastoja.Kuvastot pursuaa mitä kauneimipia,ihanampia ja ennenkaikkea tarpeellisimpia leluja,nukkeja,legoja,taistelualuksia ja pehmokoiria.
Samaan aikaan tulee myös ihan toisenlaiset kuvastot.Syysmallisto! Isänpäiväpakettiin! Älä jätä joululahjoja viime tippaan! Ensi talven lumille! Ehei,en todellakaan tarkoita nyt elloksia,anttiloita enkä edes hennes&mauriziakaan.Vaan laatikosta puskee Biltemaa,IKH-Fordson Varaosat, Motonettia ja mitäkaikkeaniitänytonkaan!
Kerran eräänä keskiviikkona Talkkari istui kovin syventyneenä ja kynsiään pureskellen keittiön pöydän ääressä.Ehdin jo miettiä,onko miehellä murheita,onko maailma kolhinut,työssä mättää.
"Hei! KATO!" hän parahteli. Kun yritin lähestyä ja kysyä,kuului kuitenkin vain muminaa ja älähtelyä.Puhuminen oli aivan turhaa.
Viimein hän nosti katseensa ja silmät palaen esitteli kuvaa Fordson kuvastostaan. Kun hän näki kaiketi hieman pelästyneen ilmeeni,etten taaskaan ymmärtäisi mitään,mitä hän puhuu, Talkkari päättikin lähestyä asiaa eri tavalla.
"Sinähän muistat autokoulusta..." hän aloitti ja näytti jotain pyörylöitä kuvastostaan,ja voin kertoa teille ettei ne olleet lankakeriä eikä leivoksia,joista edes jotain olisi tajunnut.
" Niinh..." aloitin rohkaisevasti.
" Autokoulussahan käytiin läpi niistä ..." hän innokkaana jatkoi jonkun hyvin pitkän lauseen,josta en kyllä ymmärtänyt juuri mitään.Lause vilisi venttiilejä ja akseleita ja jotain jota en edes osaa tähän nyt kertoa.
" Joooh...." yritin pysyä keskustelussa pinnalla.
" Kai sinä muistat tämän kuvan?" hän kysyi ja osoitti siitä juuttaan kuvastosta niitä kummallisia makkaroita.
" Nooo....siis....niinku mistä mä sen muistaisin ...?" pinnistelin ja kaduin jo koko yritystä keskustella aiheesta.
"No sieltä autokoulusta!Etkös sinä ole käynyt ihan kunnollisen ja oikean autokoulun?"


Siis naiset -miettikääpä 3 minuuttia. Mitä autokoulusta on jäänyt mieleen?
Kun olin asiaa miettinyt muutamia minuutteja mieleen juohtui autokoulusta:

- kardaaniakseli on rekka-autosta irroitettava ennenkuin sitä hinataan - siitä mikä on kardaaniakseli,missä se on ja miten se irroitetaan,ei ole aavistustakaan.Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin saksan opiskeluni; että monikon datiivin pääte on N,mutta miten sitä käytetään, niin se tieto on kardaaniakselin kanssa jossain käyttämättömällä aivohyllyllä.

- ehtiikö hyppytunnilla käydä ajotunnin? ehtii,tai ainakin ehti silloin

- minihameella ei kannata mennä rekka-auton ajotunnille