Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

tiistai 8. joulukuuta 2009

ne renkaat,ne renkaat

Pitkien matkojen taipaleilla nuo autojen renkaat vaikuttavat aiheuttavn erillaisia onkelmia.

Kerran talvisena aamuna oli pitkästä aikaa pakkanen kun Rva lähti hurruuttammaan töihinsä jäistä sivutietä.Tie oli pirun liukas.Alkumatka vielä meni jotensakin,mutta puolivälissä Rouva Autoilija oli aivan jo ihmeissään.Auto ei vatkannut,eikä tärissyt,mutta liukui tien laidasta laitaan kuin päissään.Kun saavuttiin isolle tielle rouva huomasi,että nyt on joku renkaissa pielessä ja ajoi lähimmän huoltamon pihaan hyvin hiljaa hiipien ja varoen.Kun vauhti hiljeni,ongelmat huomasi jo sokea Reettakin.Jos ei muuten niin palaneen kumin kärystä.Kylmä rinki imaisi rouvan ja mahahermot löi läpi ruumiin katalia viestejään.
Huoltamon pihassa totesimme apupojan kanssa,että on siinä renkaassa vielä ilmaa.On vain kaikki yläpuolella rengasta.

Olin niin raivona ja vihainen.Huusin ja haukuin itseäni,kuinka Kukaan voi olla näin tyhmä? En löytänyt vastausta niin aloitin uudestaan.Pohdin pääni puhki,missä rengas on puhjennut ja mihin ja miksi ja kuinka ja miten.Niinpä otin homman hanskaan ja soitin töihin,että nyt myöhästyn ja nostatin apupojalla haisevan kumisilpun kyytiini.Rukoilin kaikkia jumalia,jotka muistin nimeltä,että vanne olisi ehyt,lasku olisi edes hieman pienempi. Paikkakunnalla on kaksi firmaa joita Pulmuset on rengasasioissa käyttäneet ja niinpä ajattelin olevani kovinkin fiksu,kun soitin kotiin.

Sitä ei olisi pitänyt mennä tekemään.Talonmies tavasi korvaani: "tarkoitatko Sinä,että olet ajanut 30 km tyhjällä renkaalla?" ja minä piipitin että enpähän tuota tiedä,muuta pirun liukasta oli.

Ongelmahan oli siinä,että olin jo valmiiksi syyttänyt itseni hapsuiksi.Olin niin raivona ja luulin tekeväni hyvin,kun edes soitan ja kysyn kumpaanko firmaan menen laskua arvuuttelemaan. Palasin nanosekunnissa 5 vuotiaaksi lapseksi,joka on vahingossa ajattelemattomuuttaan syönyt viimeisen keksin ja isä olisi kanssa juuri sen ottanut.

Vanne oli ehä.Riitti 80 e kun sain alleasennettuna uuden hakkapeliitan alle.Mutta vieläkin kirvelee. Se äänensävy.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Kaikki yhtäaikaa!

Kotimies on meillä taitava ruuanlaittaja.Hän loihtii gourmeet, laittaa ruokaa ja pohtii makuja ja suolausta ja rva ruokkii väen.Muuntoiminnan ohessa useimmiten.

Kerran tulin kotiin,kun Hän oli ollut kotona aiemmin,joka on meillä harvinaista.Vesihöyryssä oli perunoita kiehumassa ja jotain Herkkulihaa oli toisessa padassa.Lapset riekkui ja riehui,läksyjä ei oltu vielä suunniteltukaan.Talo lämpeni ja valot kauniisti paloi.

Kuitenkin vastaan tuli melko karmea haju.Syyllinen löyty hellalta.Vesihöyry kattilan alta oli loppunut vesi.Jo joku aika sitten.

En ollut pahoillani lainkaan,säikähdin vain.Itsellenihän tuo on sattunut tuhat tai kaksitoista kertaa. Ääneen kuitenkin tämän sanoin: "ohhoh!" ja tyynesti laitoin kattilan jäähtymään ja liesituuletinta isommalle.Kuitenkin Hän suuttui." On tässä kuule ollut niin paljon hommaa,että laitappa ruokaa ja lämmitystä yhtäaikaa!" Aivan.Jospa sitä joku päivä kokeilen.Että on vain kaksi hommaa yhtäaikaa...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Hotelliviikonloppu Isossa Kaupungissa

-" on kyllä ihana päästä sinne Kaupunkiin!"
-"mmn.kyllä."
-" käyäänkö ulkona syömässä siinä Alakerrassa?"
-" mm.joo,mennään vain"
-" pittääköhän sinne varata pöytä?käyäänkö leffassakin?"
-" joo,sehän tuo oiski hyvä."
- "pitäsi netistä kattoo mitä siellä pyörii.voisi tietty käyä kattomassa silloin jo perjantaina Siellä ja lauantaiaamunakin on aikaa käydä Täällä.Ja kunnon aamupala ja nukutaan!"
-" kyllä"
-"voi että minusta on kyllä ihana lähtee,on niin jotenki kaivannut semmosta lomaa ja lepoa ja rauhaa ja saadaan olla kahestaan"
-" niin on."
-"miks sä et oo yhtään innostunu?"
-"oonhan minä.katoin jo Bilteman kuvastonkin"

torstai 5. marraskuuta 2009

Suunnitelmia vai suunnitelmia..

Kerran Erämiehen kanssa illan pimeydessä ja syysliukkaiden aikaan tulimme koirien kanssa ulkoa.Koirat kiskoi ja jokainen lihas jännitettyinä pysyimme pystyssä.
Siinä kun talon ohi kuljimme Rouvan mieleeni tunki näköhavainto,kun siinä nyt käveltiin vaan,että katoppas Kuopuksen polkupyörä on vielä jäänyt tuohon seinään nojaamaan. Äänen tuon huomion sanoin ja päiväilin,ettei kyllä tartte sen huimapään lähteä enää pyöräilemään kun näin liukastakin." huoh!pitäsi tuokin viedä varastoon" ja saman tien omat ajatukset jatkoivat jo matkaa ruuanlaittoon,verhojen väriin,nukkumiseen ja huomiseen päiväohjelmaan.

Tultiin sisälle ja samantien Isäntä hävis. Jo ehdin ottaa ihmetyksen siihen ja silloin näin ikkunasta kuinka Isäntä raahasi liukkaalla pihajäällä kahta polkupyörää kohti varastoa...
Siihen tiivistyi taas sinä päivänä miehen ja naisen välinen ero : kun nainen suunnittelee ja päiväilee,mies ottaa ja tarttuu toimeen " no,sinähän just sanoit että nuo pittää viedä!"

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Fordson

Onpa ollut Ilo seurata,kuinka Traktori muutti Isännän viikonloput kiukkuisesta,väsyneestä luettelosta kuinka on lumet luotava,vene veettävä,autot hinattava,tiet lanattava ja ojat kaivettava, iloiseksi ja innstuneeksi toteamukseksi: " minäpä käväsen tuon tien!".

Silmät palaen hän touhukkaana jo aamusta ampaisee käynnistelemään Häntä asettelee ketjuja ja voitelee jotain nikamia.Asia kuin asia toimitetaan Traktorin avulla tai ainakin sen pyöriessä vieressä. "pittää poltella nuo kesädiisselit nyt poikkeen" hän selvittää puhelimeen samalla kun hoitaa aivan muita asioita ja tasainen "prötprötpröt" säestää.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Renkaan vaihto

Miehen ja naisen logiikka jonkun askareen tekmisessä herätti keskusteluja ja mietteitä.Ajattelinpa sitten yksinoikeudella tästä jatkaa.

Kerran itikkaisen kesäaamuna puhkesi Rouvalta rengas.Kello oli aivan liian varhainen Isännän noustavaksi,mutta aikani noituen itikoiden keskellä, suon laidalla, vararengasta jostain ihmelokerosta kaivellen,uskalsin soittaa Talkkarille. Kauniisti pyytelin anteeksi ja vielä kauniimmin pyysin apua.Niinpä Hän lähti tulemaan.Oli vihainen jo puhelimessa.Oli vihainen kun tuli paikalle.
Moitti minua vihaisesti kuinka olen ajanut puhjeenneella renkaalla,"mennee kalliit vanteet kuule tällä tavalla".Purin alahuulta tuskissani ja mietin kuinka pitkän matkan voin ajaa tyhjällä renkaalla? Olin raivona,vihainen ja pettynyt.Siitä että myöhästyn töistä,siitä kun kallis vanne on meinannut mennä rikki (?) ja eniten siitä kun mulle oltiin vihaisia avun tarvitsemisesta.

Jatkossa asiasta keskusteltiin,samaan tyyliin kuin kommentoija edellisessä postauksessa. Ei voi olla oikein että hädänalaiselle kiukutellaan vaikka itse ois kuinka väsynyt.Päädyimme siihen että olis silti pakko opetella vaihtamaan rengas.Hänhän on oikeessa,se pitäis sujua.Mutta kun tietää,että vähemmän näin meni aikaa kun siihen että minä siellä kynsilakkoja varoen ja mattoja maahan levitellen tapan itikoita ja tutkin kuinkas päin nämä nyt olikaan.Mutta ei saa puhua rumasti,ei vaikka kuinka nukuttais ja ois vapaata.

Ja niinpä IsoKäsi puuttui tähän muutamaa päivää myöhemmin. NaapuriIsäntä soitti meidän Isännälle,että hän on reissussa ja Hänen vaimoltaan on mennyt rengas samassa kohdassa kotitietä..Isäntä hätäili,että ehtiskö meidänIsäntä kattomaan,ettei se hänen vaimonsa tunkkaa reikää pakoputkesta läpitte tai jotain. Isäntähän lähti heti."Toki,minäpä käväsen!" Ja niin hän meni,laittoi Naapurin rouvalle renkaan ja olivatpa oikein pohtineet sitä kuinka on hankalassa kunnossa tie,kun on paljon mennyt renkaita naapurustolta renkaita...

maanantai 26. lokakuuta 2009

Naisen logiikkaa?vai miehen?

Kerran vanhassa omakotitalossa Talonmies joutui paskamaiseen hommaan.Siis kömpimään likakaivoon.Sinne piti laittaa putki tai liitos tai molemmat että on hyvä ja oikein.
Soitin vapaapäiväänsä viettävälle Talkkarille töistä,että mites menee,henki kulkee sissään ja ulos jne.?
Talkkari selosti,kuinka "kuuentoistalenkkiavain ois käynyt mutta se nelivitonen putki ei meekkään suoraan siihen,vaan siinnon oltava se kulumamutka..." Nyökkäilin kuin olisin ymmärtänyt.Säälin kovin,kuinka monimutkaisia hänen on ajateltavakaan. Talonmies kertoi että nyt kun puuttuu näitä liikkuvia osia,ja kun kaivo just nyt tänään ois ollu tonkimisen takia tyhjennetty,niin homma jää ens kevääseen,kunhan kaivo taas tyhjennetään seuraavan kerran (p.s.sadalla kuudellakympillä).
Ajattelin salamannopeasti,kuin naiset ajattelevat,että voi harmi! Moinen työ hukkaan menemässä on! Ja niinpä avuliaasti sanoin: " voinhan minä tuoda sulle rautakaupasta niitä juttusia,jos se mitään auttaa"
Tämä idea ei ollut hyvä.Talonmiehen ääni ei ollut lainkaan ilahtunut hänen kysyessään nousevalla intonaatiolla,että "tarkoitat että minun on mentävä sinne vielä tänä iltana pimmeessä takasin?"
" ei,ei ei...kun minä tarkoitin että...jos sinne tarttee ne osat ja kun minä voisin auttaa ja ja ja..."

"No tuo ne osat. Etkä pese pyykkiä tänä iltana."
Siitä minä ilahduin..

lauantai 17. lokakuuta 2009

Väsy-mittari

Yks mittari,joka pitäis kehitellä insinöörismiesten -ja naisten!- olisi semmonen Väsy-mittari.Se vois olla siinä etteisessä,ku takkia riisuu ja kenkiä potkii,vois vaikka nenänpäänsä painaa elektroniselle lukulaitteelle,joka arvioi unenpuuteen -ja laadun. Mittari laittaisi sitten suoraan vaikka tekstiviesti puolison kännykkään tai vaikka antais ilmoille kirpakan varoitusäänen"Wiiuu,wiiiu"-Väsymystaso liian korkea,huomio!väsymystaso liian korkea. Näin siinä jo molemmat ,mitattu ja puoliso ehtisi hetken valmistautua ja orientoitua,että kuinkas tässä nyt loppuilta edetään.
Siinä mitattu tietenkin itse uupuneena menis hetkeks rauhoittumaan,söisi kevyesti ja vetäytyisi puoleksi tunniksi omaan rauhaansa.Sitten hän keräisi kaiken voimansa ja tulisi puolisonsa luo jakaen tuntonsa,miten nyt väsymys pääsi näin kimppuun ja päälle.
Saattaa olla että on siinä toinenkin nukkunut huonosti,lapset olleet sairaita,työstressi painaa,patja on huono tai oli liian kuuma.Siinä sitten se jugurttipurkillinen rauhoituttaisini kevyesti puhellen ja lähellä ollen,vältellen puhetta laskuista,rahasta,ensi viikon iltamenoista,liian vähistä iltavapaista,tekemättömistä töistä ja sanomattomista sanoista.Oltais vaan,kävis ehkä pikku lenkit vaikka yksikseen tai yhdessä ja sit ajoissa nukkumaan ja parempaa unta odottelemaan.Ja kaiken tämän takaisi tuo Väsy-mittari,joka jo alunperin neutraalisti ilmoitti mitattuna suureena väsymyksen tason.

Nythän tilanne on se,että kun unenpuute ja väsymys iskee lapsiperheeseen: on siinä akuutti kriisi pesäke.Siinä saadaan riita aikaiseksi viimeviikkoisista sanomisista ja ensiviikon sanomattajättämisistä.Toinen kun yrittää alkaa puhua aidoista,toinen saa bensaa tulipaloon ja suuttuu,kun taas painostetaan ja mikään ei riitä.Salamanopeasti ollaan tilanteessa,jossa on ilmiriita ja itku,ja kumpikaan ei oikein käsitä kuinkas tässä taas näinkävikään. Sanotaan mitä ei tarkoitetan sanoa ja sanotaan äänenpainoilla joita ei saisi olla ihmispuheissa käytössä,vaan niitä käytetään koirankoulutukseen.

Unen määrä ja laatu on yksilöllistä.Pimeän tullen sitä moni tuntuu tarvitsevan enemmän ja kuitenkin osa pärjää jatkuvasti muutamalla tunnilla.Toiset kääntyilee,kuorsaa ja narskuttaa hampaita,toiset nukahtaa ennenkuin pää osuu tyynyyn ja herää sitten aamulla siitä samasta paikasta.Eläppä siinä sitten sopuisaa yhteisunimaailmaa samassa sängyssä.Siihen sitten lisäätään vuorotyöt,lasten heräilyt,koirien ripulit ja huono patja..Huoh.Insinöörit siis sulatetun tai sulamattoman elektroniikan alalta: töihin mars!

torstai 8. lokakuuta 2009

Fordson

Maalla on usein ollut Isännän mielessä,että kun ois Traktori.
Suvussa on joitain Fanaatikkoja,jotka ovat lietsoneet henkeä lisää moiseen himoon.Että saada vielä vanha traktori.Lumitöihin ja puunhakuun,ei siihen uutta tarvita.

Viime talvena 1 auto poistettiin väliaikaisesti käytöstä ja Isäntä alkoi haaveilemaan,josko siitä rakentais traktorin lumitöihin. Myötäilin tyynesti.Olen hyvin tottunut siihen,että hän saattaa rakentaa vaikka Ikiliikkujan,jos on aikaa.

Kerran sitten Talonmies silmät palaen kertoi,että nyt Se löytyi. "Lapselle uudet talvikengät?" "uusi lamppu olohuoneeseen?" " uusi sänky?" " lomamatkakohde?" "vakituinen työpaikka?"
Ehhei.Traktori.Fordson Major vm.1960. "siinä on kuule hytti ja kaikki!"
Niinpä hän vei Kuopuksen hoitoon,ajoi auton kauppaan ja ajoi Fordsonilla kotia. Sitten hän siitä otti kuvia.
Se on Sininen.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Mehtuuaamu

Erämies ei ole mitään aamuihmisiä. Aamulähdöissään hän ei ole mitenkään nopea.Kommunikointi hänen kanssaan aamun varhaisina hetkinä voi olla hyvin töksähtelevää,eikä analyyttisiä arvioita tulevasta päivästä oikein irtoa. Kahvia menee,joskus puuroakin,mutta ruoka ei varsinaisesti hänelle kovin maistu.Hän elelee omassa unisessa olemuksessaan kuin meitä muita ei olisikaan; ovet pamahtaa,valot syttyy ja kaapin ovet kolisee.

Kun metsästysaamu koittaa,alan jo illalla höpöttää kuinka sitä taas koko kämppä herätetään klo 5 ja vaatteita etsitään ja eväitä pakataan ja tavaroita etsitään ja minulta kysellään kesken unen,että missäköhän meidän tulitikut ovat...Äänestä tirisee Ärsytys.

Tällainen kommentointi on täysin turhaa.Erämies on nimittäin mainio tapaus,kun on metille lähtö. Kuin palomies,hänellä on illalla asetetut housut kenkineen keittiön pöydän ääressä.Reppu pakattuna,kahvinkeitin ladattuna ja eväät jääkaapissa pussitettuna--siis kaikki valmiina.
Mutta entäs se päivän kulun suunnittelu.Siinä jää aivokirugit toiseksi kun aloitetaan kuuntelemaan säätiedotusta: mistä päin on tuuli? Siis ajanko auton jo siihen pistolle,vai pitäisikö ottaa riski ja ajaakin siihen montun laitaan,jos tuuli siinä vaaran kuppeessa kääntyy? Onko satanut? Aikooko sataa?Vettä vai lunta vai räntää? Onkohan siihen jäätänyt vettä siihen kanervikkoon...?Sitten kartan luku.Sitä ei vilkaista ja huitaista jotain pikkureittiä jonnekin.Sitä keittiön pöydän ääressä pyöritellään ja mietitään ja pohditaan,muistellaan maaston muotoja ja soitten kovuuksia.Ja jos tulee kaato tuohon suon taakse,niin miten siitä sitten se kelkka ja jos tuosta tullee karkko,niin koiran saa tälle puolelle..Lista on loputon kuinka moninaisia seikkoja on otettava huomioon.Ja se tekniikan määrä.Siinä on virtalaitteita enemmän kuin monella olohuoneissaan.On puhelinta ja lähetintä ja säädintä ja ihan vanhanaikainen kompassikin löytyy housun taskusta.On remmiä ja rensseliä,patteria ja ainiin!nekin on pitänyt ladata samoin puhelimet ja koiratutkat.

Kun sitten Lähtöaamu koittaa.Herätyskello ei ehdi piristä niin että minä siihen ehtisin herätä. Ovet ei pamahda,kaapin ovet ei kolise. Kuin pumpulissa Hän siirtyy EräMieheksi ja siirtyy aivan toiseen Ulottuvuuteen. Se on jotain,jota vaimo ei voi tavoittaa.

P.I.S.S

Jatketaanpa pohdintaa siitä,miten Hra D näkee tätä miehen ja naisen kemiaa.Muistattehan,että Hra D on psykologi Tony Dunderfelt,jonka luentoa Rva oli kuuntelemassa.

Hra D on lanseerannut käsitteen P.I.S.S,joka esitellään hänen kirjassaan Parisuhteen kemiaa. Tuo PISS kosketti minua,jopa melko lujaakin.
PISS tulee sanoista Paniikinomainen Itsenäistymisen Saavuttamisen Syndrooma. Ja naiset,tämä koskettaa meitä.Juuri meitä jotka olemme naisia tässä ajassa.Emme kivikaudella,emmekä edes 1960-luvulla,jolloin naisen asema oli toinen.Naisten yhteiskunnallinen vapautuminenhan alkoi tapahtua silloin 1960-1970-lukujen taitteessa.Naiset lähtivät,tai pystyivät lähtemään, kodin ulkopuolelle töihin ja opiskelut tulivat tavanomaisemmaksi naisillekin.Naiset ylenivät korkeampiin virkoihin,kansanedustajiksi ja tohtoreiksi, ja eipä vähäisempänä,ehkäisypillerit tuli markkinoille. Vallalle tuli se selkeä ajatus,johon minunkin sukupolvi on kasvatettu,naisella on yhtäläiset oikeudet omaan rahaan,koulutukseen,työhön ja elämään.Naisen ei tarvinnut enää minunkaan lapsuudessa olla jonkun Vaimo,saadakseen itselleen aseman.

Nyt sitten me seuraava sukupolvi olemme vieneet tätä itsenäistymistä vielä pidemmälle.Olemme ottaneet haltuumme koulutuspaikat,lääkiksen ja oikiksen penkit,eduskuntatalon lehterit ja presidentinlinnankin.Kotioloissa on ollut sama jatkumo,noin niinkuin karrikoidusti,tietysti. Nainen on pyrkinyt ottamaan Vallan; lasten kasvatus,harrastukset,laskujen maksut,lomamatkojen päätökset ja auton värinvalinta. Nykynainen on niin itsenäistynyt,ettei hän tarvitse enää miestä pysyäkseen itsenäisenä. Nainen on saavuttanut kaiken tai ainakin siihen on ulkoiset mahdollisuudet tarjolla.On tullut paniikinomainen itsenäistymisen saavuttamisen syndroma.

Tämähän on tullut koettua. Kotiäitinä ollessa,lapset oli pieniä ja koti oli Minun Hallussa. Erämies oli vähän niinkuin 1 sotkeva lapsi lisää. Sitten oli helppo siirtyä syyttämään Talonmiestä siitä kuinka hän ei tee mitään. Mitenkäpäs sitten mitään tekisikään.Sitä paitsi väärinhän se olisi ollut tehty joka tapauksessa,minä kun olin Ainoa,joka Osasi tehdä kotona Kaiken.

Onpa siinä nyt opettelu.Ensin meni 10 000 v. kun elettiin niin että Uros toi biisonin ja Naaras hoiti jälkeläiset,luolan ja nuotion.Sitten menikin vain 30 v. kun on tullut 2 isoa pyörähdystä,jotka mylläytti yhteiskuntaa ja koteja ja parisuhteita.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kemiallista pohdintaa

..."siinä täytyy olla rakkautta,siinä täytyy olla kemiaa.." lauletaan ysärihitissä.Sehän on taivaan tosi,rakkauden radalla kemiaa tarvitaan,josko joskus vähän fysiikkaakin..
Kuitenkin lienee niin,että pitkässä parisuhteessa olisi vielä tärkeämpää ymmärtää miehen ja naisen kemialliset erot,siinä kuin ne fysiikankin monimuotoisuudet.Psykologi Tony Dunderfelt on kirjoittanut tästä aiheesta tänä vuonna kirjankin:"Parisuhteen kemiaa".Sitä suosittelen,jos hermo kestää.Välillä kirja naurattaa,ajoittain on kovin psykologista ja vaikeaselkoista tekstiä.
Rva Pulmusen päähän pälkähti mennä kuuntelemaan Dunderfeltia oikein luennolle.Hra Pulmunen ei ehtinyt mukaan,mutta kannusti kovasti,että on se varmasti hyvä jos sinä jaksat mennä..
(Dunderfelt on niin vaikea sana,että jatkossa,kun lainaan häntä,käytän lyhennettä hra D.)

Hra D puhuu jugurttipurkki- teoriasta.Tässä teoriassa miehen ja naisen olisi parisuhteessaan päivässä käytettävä "jugurttipurkillisen syömiseen käytettävä aika" toistensa rehelliseen,avoimeen ja suoraan sielujen kohtaamiseen. Eli 5-7-min.vuorokaudessa.Hetki jolloin katsottaisiin puolisoa silmiin,heitettäisiin omat suunnitelmat ja tunteiden siirrot syrjään..ja kuultaisiin mitä toiselle kuuluu,juuri sinä päivänä.Mitä töissä sattui,ketä tapasit,mitä niille kuuluu,mitä söit...jne.Ihan tavallisia,arkisia asioita.Ei mitään suuria suunnitelmia joka päivä voi olla.Ei suuria unelmia,ei rakkauden tunnustuksia,ei ruusuillallista eikä timantteja.Arki ja lämpö vaikka sen jugurttipurkin ympärillä tai vaikka saunan lauteilla.Kaksistaan,avoimesti kohdaten.
No höh.Ei voi olla vaikeeta.Siis istua nyt sen oman puolison kanssa nokatusten 5 min.Viimeksikin juteltiin Erämiehen kanssa ihan tavallisesti....ennen hirvenmetsästyksen alkua?kanalinnustuksen? vai sorsastuksen..? Siis...eihän tässä näin voinut käydä!Muutama viikko ainakin siitä on vierähtänyt että on ollut aikaa hetki keskittyä kahdestaan puhelemaan,ilman että joku kolmas tai neljäs korvapari on kuuntelemassa,tai joku arkinen asia painaa niin paljon,ettei jompikumpi pysty aukaisemaan itseään "rehelliseen,avoimeen ja hetkeen ilman omia pahan olon tunteita".

Ja nyt,miehet, tullaan Oleelliseen Oivallukseen.Tämä on Se hetki,johon Naisesi tarvitsee Sinua.Naisen ja miehen välinen ero on siinä,että nainen on taitava hallitsemaan. Nykynainen "osaa"kaiken,pystyy omalla älyllään,rahallaan ja asemallaan saamaan kaiken sen mitä nykyelämä tarvitse ja vaatii.Enää ei tarvita miestä tuomaan leipää ja puhvelia kotiin tai etsimään parempia metsästysmaita.Mutta! nainen tarvitsee itselleen palloseinän,sen Kumppanin,joka kohtaa naisen kanssa maailman ja sen armottomuuden ja kauneuden. Miehen ja Naisen pitkässä parisuhteessa nainen tarvitsee kaikista eniten sitä,että mies on läsnä,lähellä,kohdattavissa.Nainen tarvitsee lämpimän äänensävyn ja lämpimän katseen.Ei informaatiota,kuinka metsän raivaus oli raskasta tai auton korjaus tulee maksamaan 100 e. Ei -siis edes psykologi HRA D: n mielestä- sitä että mies istuu illan naisensa kanssa puutarhassa ja lässyttää kauniita sanoja ja tuo timantteja tai kukkiakaan.Nainen ei sitä tarvitse eikä useinkaan edes halua.Nainen tarvitsee Palloseinän,johon minun heittämä pallo kimpoaa hieman eri suunnassa takaisin! Mieletön Idea!Ja tuttu juttu,jolle,Hra D antoi nyt sanat,edes jotenkin.
Mitä mies sitten HraD:n mielestä tarvitsee.Mies tarvitsee "oman neliösentin".Mies tarvitsee oman tilan,jossa Hän on hyvä ja Nainen hänen tekojaan siinä neliösentillä ihailee.Miehisyys on tekoja,mies ei niinkään tarvitse sanoja ja kehuja "reipas poika",joskin kuullemma siitäkin voisi olla Iloa, mutta että Nainen huomaa ja siten ihailee kaadettua metsää,korjattua autoa,lämmitettyä saunaa,tapettua hirveä tai laitettua ruokaa.

Jugurttipurkillinen.Huh. Siihenpyritään.Vaikka samalla kun pakataan hirvenlihoja.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Avec?

Takavuosina,kun itse olin kotiäitinä,heräsi näin pikkujoulujen alla kiihkeän katkerana makuinen keskustelu (tai ehkei siinä tainnu Isäntä keskustella) siitä pääsenkö minä juhliin mukaan. Talonmiehellä oli minun mielestä jatkuvasti Kissanristiäisiä ja pikkujouluja ja milloinminkäkinKaudenAvajaisija,johon minua ei huolittu mukaan. Kun itse oli kotosalla ja arki- ja juhlakin- pyöri neljänseinän sisällä,tuntui usein kohtuuttomalta etten minä pääse juhlimaan,pukemaan kauniita vaatteita ja eroon illaksi lasten nukutuksesta.Olin katkera Isännälle,juhlien järjestäjälle,elämälle.Ja Itselleni,etten ole hankkinut juhlapaikkaa itse itselleni.Tai saattoi kyllä olla niin,etten itse sitä silloin tiedostanut,että minun juhlien järjestäminen olisi ollut minun itseni vastuulla.

Mikä juttu tämä on? Siis silloin tuntui,ettei minua tahdota mukaan. Työpaikkojen pikkujoulut on kuitenkin usein sille työyhteisölle tarkoitettu, kenties kiitokseksi vuoden työpanoksesta tai juhla voi olla jonkun kolmannen tahon järjestämä/maksama.Onhan aivan loogista,että silloin siihen osallistuu vain se työporukka,ketkä sitä työtä ovat tehneetkin.
Sitten taas Lähtijän silminhän on aivan mahtava lähteä; pakoon arki-illan rutiineja,syömään hyvää ruokaa ja viettämään hauskaa iltaa juhlavaatteissa. Kyseessä ei ole sen suurempaa Draamaa,suurin osakaan ei meistä TavallisistaAvioliitonTallajista ole menossa etsimään YhdenIllanSuhteita,etsimään seikkailua tai karkaamaan Hurmureitten matkaan. Tarkoitus on viettää hauska ilta tutun porukan kanssa,jonka kanssa niitä työn raskaita hetkiäkin jaetaan.

Sitten taas voi olla niinkin,että juhla onkin Avec,mutta se Puoliso ei tahdo lähteä mukaan.Kenties melko tuntematonta väkeä,joitten kanssa vain puolisolla on omat jutut,työhön kenties liittyvät. Avec-puoliso saatetaan tahtoa mukaan vain juoppokuskiksi tai käy niin,että Avec-juhlaan ei ole tullut muita puolisoita kuin minä..

Kun pikkujouluun lähdöstä syntyy kinaa,tai jopa niin,ettei oikein uskalla sanokaan että Iltamenoja olisi tulossa, on varmaa että ilmassa on Kätkettyjä Tunteita.Takana voi piillä menettämisen pelkoa,arvottomuuden tunnetta tai yksinäisyyden pelkoa. Pelkoa voi syntyä siitä,kuinka Puoliso reagoi.Ikään kuin astuu Puolison kenkiin ja alkaa kantaa vastuun hänen tunteistaan.

Mikä siis neuvoksi.. puhuminen,keskustelu ja kuunteleminen. Ei ole muuta keinoa ratkaista piilotettuja tunteita,kuin pukea ne sanoiksi,ja sanoa.Kantaa vastuu omista tunteistaan,puhua tai kuunnella.Jokaisen omalla vastuulla on järjestää itsellen ikäänkuin OmaElämä,järjestää omaa aikaa,omia menoja ja juhlia.Lähtijän vastuulla on huolehtia ilmoitukset ajoissa,osallistua kenties järjestelyihin kotona(esim.lapsenvahdit) ja kunnioittaa toisen tunteita,joita lähtö kenties saa aikaan. Ja kotiin jääjä voisi kokeilla iloita toisen hauskasta vapaahetkestä,tuleehan hän ehkä sitten virkistyneenä takaisin..

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Naisen kädestä

Talonmies otti kantaa,että olis yks juttu,josta voisit sinne plokkiis kirjottaa.OK!MitäMitäMitä? Paloin uteliaisuudesta,mikä on asia,joka Miehen mieltä painaa,niin,että se pitäis oikein sanoiksi vääntää.
"Se pitäsi ampua alas,semmonen mainoslause,että "naisen kädestä"." tuumasi RemonttiMies.
"No?"
"Se on sama ku laittas lehteen,että jos tahtot ittes löysään hirteen,osta tämä."

Olin sanaton.Moninaisista kliseistä,ongelmista,riesoista ja rievuista huolimatta,Hän tahtoisi,että herättelisimme mieliimme Autot.Siis tuo neljällä kumisella munkkirinkilällä rullaileva Menokki,joka ei ole kosakaan jättänyt minua tienpäälle.Minä tosin olen joskus jokusen Auton jättämään.Milloin minnekin.

Automies oli etsinyt Minun Hyötyajoneuvostani Jotakin Hänelle Kuuluvaa.Hän ei löytänyt.Mutta hän löysi kokoa 37 hokkarit,vaaleansinisen luistelukypärän,tyhjiä pulloja 3 eri kauppaan.Yhdet talvirukkaset,lapsen.Mustat nahkahanskat,minun(renkaanvaihtoa varten).Lapion,rengasraudan,vararenkaan (tietysti!)lasinpesunestettä,tyynyn,purkkaa pussissa ja lattialla,taakkaliinan,aurinkolaseja,tyhjän kahvikupin,lapsen piirrustuksia,kyniä,lapsen kengät(ai sielläkö ne oli!)c-kasetteja(joo,kyllä niitä on vielä),satukirjoja,kierrätykseen meneviä lehtiä iso kassillinen,jarrunestettä(keneköhän jäljiltä SE siellä on!)kertakäyttömukeja pino,joista iso osa oli mennyt rikki.Lisäksi kuullemma hiekkaa on enemmän kuin hiekkalaatikossa.
Sivulista on irti,auto on aivan liian kurainen.Ratti on vinossa ja toisesta reiästä ei tule lasinpesunestettä."Sehän kolisee ja kilisee kuin Joulupukin Poro!"isäntä päiväili.
No niin tekkee.Olenkin ihmetellyt sitä.

Itse ajan sen 1400km/kk,ja melko usein ajan aivan liian lujaa,ainakin tutuilla teillä.Tankkaan,ja ymmärrän,että talvella tankki olis mieluiten täys kuin tyhjä.Öljyä on oltava aina ja valot on oltava hyvät.Renkaissa pitää olla ilmaa,ja osaan laittaakin sitä aika ajoin.Osaan vaihtaa renkaan,jos on PAKKO ja osaan heijjata,jos olen Jumissa ja joku joutuu työntämään Autoa ja minua.Mutta se ei kuulemma oikein riitä auton omistajalle.En laita muistiin,millä kilometreillä öljyt tai suodattimet tai jotkut propellit on vaihdettu.En osaa sanoa milloin mitäkin huoltoa pitäsi ennakoida.Olen mennyt ostamaan jotakin osaa ja kun Kaupan Setä kysyi,että minkäslaiseen autoon,niin vastasin kauniisti hymyillen että "vihreään ja kuraiseen." KaupanSetä punastui.

Meitä naisautoilijoitakin toki on moneen,toiset ovat innostuneempia ja ymmärtävät enemmän ja hyvin moni ymmärtää minuakin vähemmän.Naiset ajaa autoillaan usein hiljaa körötellen isolla vaihteella,hiljaista nopeutta,maisemia katsoen,musiikkia kuunnellen ja Otuksia varoen.Tämä karsoittaa kuulemma konetta ja autot on sitten kuluiltaankin tukkoisia.Naisautoilijoita on helppo jalliittaa korjaamoilla,koskapa he ymmärtävät usein just sen että niitten renkaitten on oltava pyöreitä.Toisaalta taas naiselle voi olla KorjaamonMiehen vaikea selittää,että Sinä olet kuule itse särkenyt tämän koneen,kun ei ole lisätty öljyä tai vaihdettu jotakin suodatinta.
Naiselle auto voi olla yksi siivouksen kohde.Minulle se ei sitä ole.Minulle se on huippuväline tavaroitten siirtoon paikasta A paikkaan B ja C.Aina vaan en heti ehdi niitä sinne viedä.Minulle auto on Apuväline,jolla kuskataan lapsia kurahousuissa ja pitkiä matkoja,niitten on siellä viihdyttävä,joskus eväin ja kirjoin.

Jos siis olet ostamassa autoa ja lehtimainoksessa lukee:Naisen kädestä!Älä osta.Tarjoa myyjälle pullakahvit kärsimysten lohdukkeeksi.

torstai 10. syyskuuta 2009

Kolarointi

Kerran Eräänä Keskiviikkona Ystävätär oli murheissaan.Hän kertoi allapäin kuinka oli sattunut automatkalla pahasti.Heti hätäilemään,kuinka kävi,mitä sattui? Ystävätär kertoi kuinka pitkällä,pimeällä ja sateisella automatkalla Joku Otus oli törmännyt autoon."Mikä otus?" "En tiedä" niiskutti toveri,silminnähden pahoillaan.Me yhdessä tuumin hätäilimme Ystävättären puolesta,että voi voi mitä ihmettä?!Ystävätär kertoi kuinka hän oli letkan mukana pimeässä koira kyydissään ajellut ja yhtäkkiä TUMPS!autoon oli osunut JokuKarvainen.Kaikki oli mennyt niin nopeasti ja letkakin meni menojaan ja vauhtia oli paljon ja se oli kyllä heti kuollu."Siis mikä se oli?" " No.En minä tiedä.En uskaltanut katsoa." " Ja autokin meni rikki.Ajoin jonkin matkaa ja sitten huomasin,että jotakin roikkuu ja nyt auto on vietävä kai korjaamolle." Otimme osaa ja olimme pahoillamme; kuinka pahalle se tuntuukaan,vaikka tietää ettei väistääkään voinut.Voi miten paha tilanne!Otusparka!Ja autokin vielä rikki!Voiko sillä vielä ajaa? touhusimme." No ainakin ajoin sen 150 km kotiin".Eikä mikään varoitusvalo palanut.No hyvä.

Samana päivänä Erämies tuli kotiin perunanhakukauppareissulta.Kädet oli täysi ja Mies totesi heti eteisessä,että nyt on perunoita. Ja lihaa. Autoon oli törmännyt koppelo.Koppeloa oli haavoitettu,siivestä löytyi hauleja.Lintu oli pakokauhuissaan lentänyt liian matalalla ja lentänyt suoraan auton kylkeen.Erämies sammutti auton,juoksi kesäremmikengissään henkitoreissaan pakoilevan linnun kimppuun metsikköön,naksautti niskat nurin ja suolisti linnun mukaan sattuneella puukolla.Toi kotiin ja pisti pakkaseen.

Kumpaanko Sinä samaistuit?

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Onkohan jo puolukat kypsiä?

Käyäämpä kattomassa joko puolukat ruppee olemaan tuumi Isäntä autereisena syysaamuna.
No joo,mutta ei olla kovin kauaa vastasin,enkä yhtään liioitellut halukkuuttani metsään menosta.

Hiljalleen innostuin.Houkuttelin Kuopusta ja pakkailin voileipiä ja korppuja ja löysinpä pullaakin.Mehut ja kahvit ja haukotellen matkaan.Hieman taivas tiukensi pilvistä otettaan,ilma oli kostea hengittää.

Pihalla Isäntä lompsi koiratarhalle ja minä ihmettelemään,että otetaanko me jompikumpi matkaan.Joo,katotaan löytääkö se Hirvikoira mittään.No,miten me mitään puolukoita,jos sinä meet koiran kanssa? "Sehän männöö omikseen ja saapi siellä haukkua,jos mitä löytyy." Selevä,näin teemme.

Ajoimme vaaran päälle ja kosteus vaan tiheentyi.Koira ampui kuin raketti taipaleelle,sitä oli ihana seurailla ja olimme iloisia,kun Koira on terve ja hauskan näköinen.
Joo!Onhan täällä puolukoita! Ihan kiva kun lähdettiin.
Kumartelin eka mättäälle,kun Isäntä tuumi,että jospa minä käväsen tuossa Lammella kattomassa.Semmonen tunnin lenkki.Niin Hän lähti puolukan katsontaan. Ilman sankkoa.
Kuopuksen kanssa retkeiltiin aikamme ja tunnin päästä menimme melko märkinä autoon syömään eväitä.Puolukat ei olleet vielä oikein kypsiä.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Naisen logiikkaa

Olen omasta mielestäni melko noheva naisautoilijaksi käsittämään Auton Sielunelämään liittyviä lainalaisuusksia.Ajan 1400 km /kk vanhalla autolla,jota AutonAsentaja huoltaa ja laittelee kuntoon.Mutta aikas usein toivon,että voisi viedä auton jollekin Naisasentajalle,joka ymmärtää minua.

Olin lähdössä pitkälle matkalle Mummolaan ja omasta mielestäni nokkelana juttelin Talkkarille,että katteletko auton mulle kuntoon,ne nesteet ja muut.Talkkari teki työtä käskettyä.Aikojensa päästä aloin tarkistamaan onko Hän tehnyt mitä piti. "Öljyt?" Jep. "Pissapoika?" Jep.Jäähdytin.Öö.."Siis et ole vaihtanut jäähdyttimen nesteitä?!" Öö....en.. Tästähän syntyi riemu,miksi?mitä varten? minähän pyysin? Talkkari yritti selittää,että ei jäähdyttimen nesteitä tarvitse vaihtaa kuin muutamien vuosien välein.Sinne lisätään,jos merkkivalo syttyy tai jotain.Mutta en tyytynyt tähän lainkaan.Olin niin raivona,ettei sen vertaa että olis vaihtanut mitä piti. Tahtoo tietysti että jään tien päälle lasten kanssa.

Soitin työmatkalta,että Apua!tää auto nykii."Miten?" No MITEN!? onko nykimisiä montaa erillaista!?Siten että voiko tällä nyt ajaa?laitanko vaihteen pois ? sammutanko?ajanko?pitäis töihin päästä?räjähtääkö tämä?---Tässä vaiheessa keskustelua on aivan turha jatkaa.Minun päähän ei mene mikään selitys ja jos Asentaja jotain pystyisikin rauhallisesti selittämään,en ymmärtäisi kuitenkaan.Elokuvissa autot aina räjähtää.

Talonmies oli poissa ja Oma Isä asui lähellä.Huomasin pakastimen olevan lämmin ja pakasteet sulaneet.Soitin Iskän paikalle.Isä tuli kiireisen työpäivän jälkeen.Tutki ja purki etupaneelia ja huokaili,kunhan nyt ei olis isompi vahinko...Alkoi moottoriin paneutuminen ja piti johto ottaa pois seinästä.Kumarruin pistorasian puoleen.Todetakseni,että se oli jo pois seinästä.Pakastin sulaa,jos se ei saa virtaa,sanoi Isä.

Muistatteko sen Speden vitsin,jossa Hannele Lauri ja Spede juttelee naisen logiikasta,kun Nainen väittää kiven kovaan esim.autojen renkaitten pyörimisestä ja mikään Miehen selitys ei auta.Nainen vain pitää päänsä,ja löytää tarpeeksi argumentteja oman asiansa ajamiseen,olipa sitten oikeassa eli ei. Ja miten helppo oli ymmärtää ne Naisen väitteet..Vai kummanko väittämät oli Sinun helpompi ymmärtää?

torstai 3. syyskuuta 2009

Pojat on poikia

Sukujuhlissa seisoskeli 5 miestä auton ympärillä,vain yksi sattui olemaan tupakkamiehiä.Sisältä ikkunasta ihmettelemään,että onkos siihen tullut nyt joku vika tuohon Pulmusten autoon..? Ehei.Siinä toisilleen osittain melko tuntemattomatkin miehet kurkistelivat vieraan konepellin alle,potkivat renkaita ja Asiantuntevin uskalsi kurkata,juhlahousujaan varoen,auton pohjaankin.Siinä männät ja hevosvoimat sai kyytiä kun Volvoasiantuntijat olivat koolla.Kaikki muut Volvon omistajat,jotka ei noihin juhliin päässet jäivät takuulla jostain Tärkeästä paitsi?

Kaveriperheen luona oltiin kylässä.RvaYstävä laittoi ruokaa ja lapset riekkui pihalla.Ruoka valmistui,salaatti tehtiin,pöytä ulos katettiin.Miehiä ei näy missään.Jo siinä ihmettelemään,että lähtikö ne ampumaradalle (mikä ihan tavallisimpi paikkoja,joista etsiä..)Huutelujen jälkeen,pienin lapsista tuli kertomaan,että isit kattelee pyssyjä.Eli koko kaunis kesäpäivä,moninaisen tunnin ajan 2 Raavasta Miestä istuskeli sisällä katsellen vanhoja Erälehtiä,laukaisutarkkuksia,seinällä olevia kivääreitä ja kiikarivertailuja.Mitä viehättävin päivä kääntyi iltaan ja lähdön hetkeen.Lapsia patisteltiin keräilemään leluja ja lelupyssyjä kasaan ja asevarastoihin.Nallipyssy sitten sattui HraYstävän käteen,ja ennenkuin ehdin kissaa katiksi sanoa,Hän oli esittänyt loisteliaan LuckyLuke tyyliset pyssynheilauttelut etusormellaan ja laukonut nallit tyhjiin lähipuuhun.Ele oli hieno,nopea ja tuli täysin sydämestä.Molemmat Isot miehet sanoi heti,ettei tommosta lelua voi ottaa käteensä kokeilematta,että vieläkö se lähtee pyörimään sormessa.

Talonmies tuli kerran reissusta ja aloin ihmettelemään kun keittiön pöydälle ilmaantui omituinen lelun näköinen pyssy,jossa oli propelli. Isäntä silmät palaen selvitti kuinka mainio keksintö!Tällä voi ampua kärpäsiä!Eikä maksanu ku 2,90! Sitten Hän katseli iltauutisia sohvalla makoillen, KärpäsAse ladattuna,harmitellen kun ei nyt näy yhtään kärpästä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Tuleeko työ nahkaan kiinni?

Useampi tuttava ja ystävä törmää nykyisin lopulta hyvin kummalliseen ongelmaan: työn ja perheen yhteiselämän yhteen sovittamiseen.Asiaa voi tarkastella kovin monelta kannalta,mutta tänään meillä hersyi keskustelu siitä kuinka oma työrooli saattaa jäädä päälle tai tulla liian kiinni omaan persoonaan.
Hyvin monella ystävällä,tämän blogin lukijalla,sukulaisella ja tuttavalla on työ,josta ei voi kotona puhua.Ammatti sisältää vaitiolovelvollisuuden moraalisin,eettisin taikka taloudellisin perustein.Lääkärit,papit,johtajat,poliisit,palomiehet,lastenhoitajat ja uuden teknologian kehittelijät eivät voi kotonaan jakaa puolisolle,kuinka vaikea,pelottava,raskas tai vaativa tehtävä takana on.Saati jos ei ole ollut vain yhtä vaan joku projekti tai IsoJuttu on sielussa roikkunut jo jonkun aikaa ja pidempään taakkana.Lyhyesti ja pinnallisesti voisi kertoa että olipa Paha Päivä,mutta se ei vielä sitä omaa työreppua puhdista.
Yhteiskunnallisestikin tämä on merkittävä taakka perheissä.Työn vaatimukset ovat kaikilla aloilla lisääntyneet kovin,työlle olisi pystyttävä antamaan aikaa,intoa ja tekemisen riemua.Isot Rattaat ei kuullemma pyöri,jos jokainen siivooja,soittaja ja sukeltaja ole antanut Työnantajan käyttöön Kaikkeaan. Vapaapäivinä puhelin soi tai työpaikalle onkin jäätävä työajan loputtuakin.
Jos työntekijällä on perhe,hän joutuu 24/7 jakamaan aikansa ja voimansa työn ja perheen välillä. Kun tähän vielä lisätään se,että työ ei jääkään työpaikalle tai tietokoneeseen,vaan ne tulee mukaan muistissa ja kenties sydämessä,ollaan helposti pulassa.

Ensimmäinen seikka olisi tietysti saada sellainen työyhteisö,jossa vaikeat asiat ja ongelmalliset tilanteet voidaan käsitellä.Toisekseen tulisi saada kunnollista työnohjausta säännöllisesti.
Aina näihin ei voi itse vaikuttaa,joten melko paljon jää jokaisen omaksi huoleksi järjestellä.
Kotona olisi kuitenkin pystyttävä elämään melkolailla kokonaisvaltaisesti,sitä Omaa Elämää,josta työ on vain osa.

Meillä on yritetty noudattaa "EteisenPyhyys"-sääntöä.Se tarkoittaa sitä että eteisessä ei saa vielä sanoa mitään muuta kuin tervehtiä,ja kun meilläkin on iso talo ja paljon meteliä ei aina tartte edes sitä sanoa,jos oikein on vaikeaa.KotiinTulija riisuu ja rauhoittuu,kukaan ei juokse sinne vastaan,eikä keittiöstä jo huudella,että tuoppa tullessas ja vie mennessäs.Tulija nielee pyrkii nielemään pahan tuulensa ja työpäivän tuoman ahdistuksen ja väsymyksen.Sama tekniikka on neuvottu,että kotona jo oleva puoliso ottaa suuhunsa ison kulauksen Ihmelientä,juuri kun Puolison auto kaartaa pihaan. Liemi pidetään suussa n.15 min.,posket on pullollaan,niin ettei saa mitään sanottua.Sen jälkeen voi muutaman sanan kertoa,että nyt oli kauhea päivä ja olen pahalla tuulella,eikä se johdu nyt muusta kuin työstä/väsymyksestä.
Tämähän on se ideaali ja jos se kerran viikossa onnistuu niin hiphurraa! Ihan helposti Mies jää Eteiseen seisomaan kivitettynä kuin laumasta ulos ajettu urossusi.Nainen karjahtelee pentujensa ympärillä hampaitaan näytellen,tekemättömiä töitä luetellen ja omaa Vaikeaa Oloaan nopeasti luetteloiden.Aakkosjärjestyksessä.

Työ saattaa vaatia Roolia,josta on vaikea päästä eroon.Jos koskaan ei voi puhua työstään,on helppoa jatkaa siviilissäkin samalla linjalla ja oikeastaan se tapahtuu huomaamatta. Pitäisi olla hyvin aktiivinen Roolinvaihtaja,että huomaa fiksusti,että ohoi,enpäs nyt työtehtävissä olekaan,vaan ihan Oman Rakkaan juttuja kuuntelen.Siinäkin on se riski,että jos omassa työssään jo paljon kuuntelee ihmisiä,ei tahdo joka päivä jaksaa kuunnella.Sitten kun huomaat,ettet ole 10min oikein ymmärtänyt mistä Rakas puhuu,on Joku Rooli jäänyt päälle..

Taas siis yksi osa-alue,joka vaatii Työtä ja Puhumista.Ja kuuntelemista,myös sieltä rivien välistä.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Flirttailusta

"Nyt minnoon kyllä vanaha!" huokaisi Anoppi takavuosina töistä palattuaan.Vuosia hällä jo olikin ihan aikuisen verran,mutta kävinpä silti kohteliaasti ihmettelemään,mikä sai nyt tuon juolahduksen tulemaan mieleen.Anoppi kertoi kävelleensä Kotikaupungin poikki ja rakennustyömaan kohdalla kukaan ei viheltänyt perään. Olin hieman hämilläni,hymähtelin kohteliaasti,"ethän Sinä nyt vanha ole.." Olin nuori ja minun perääni raksoilla joskus vielä vislattiin.Nyt kun muistelen tuota tilannetta,ihmettelen.Anoppi oli (ja on edelleenkin!) hyvin sutjakkasäärinen ja hän oli silloinkin pukeutunut mustaan polven yläpuolelle ulottuvaan nahkahameeseen.Hän olisi hakannut monen nuoremman "donnan" mennen tullen ja palatessa.
Nyt voin jo täysin allekirjoittaa tuon,enkä ole läheskään samoilla kymmenilläkään.En muista että perääni olisi vislattu puhaltamatta alle 3 promillea.Ei niinkään että kokisin olevani vanha,mutta se tunne,jonka hän silloin tuolla lausahduksella toi esille.

Flirtti voi olla oikein hauskaa ja mukavaa,kun sen oikein oivaltaa.Samalle asialle nauraminen,raskas yhteinen kokemus,työtoveruus,tai vain vallaton huumorintaju jonkun vieraan kanssa voi olla mitä riemastuttavinta!Flirttailu piristää omaa oloa ja päivää,ja mikä parasta,sen tuoman hyvän olon,voisi kantaa omaan parisuhteeseensakin.Flirttihän on sanoja,silmäpeliä ja joku kahdenkeskinen jaettu vitsi,kosketus on tietenkin kiellettyä,eikä enää kevyttä sanojen seikkailua.

Joskus kuulee Isännän kertovan asiakastilaisuuksista tai työtovereista että heillä on ollut hauskaa ja työskentely Juuri Tuon kanssa oli pelastanut tilanteen.Joskus olen heittäytynyt tahallaan mustasukkaiseksi ja alkanut leikkisästi tivaamaan että kukas se semmonen naikkonen onkaan?Isäntää tuntuu hetilailla hermostuttavan sellainen kysely,hän kokee etten minä luota että juttelu on ollut kivaa juttelua.Oikeasti en koe niin.Usein olen jopa (salaa..!?)ylpeä,että "hän on mun,hän on mun..." juttele vaan,mut mun luo se tulee yöksi..Sehän on niin,että sehän on minullekin kunniaksi,jos joku ajattelee,että Juuri Minun Puolisoni on kiva tai taitava alallaan tai Hauska Mies.
Sama lienee toisinpäin,kyllä Talonmies vilkaisee,jos alan kertoilemaan oikein hauskasta tilanteesta illan vieton aikana.Ja sekin tuntuu kivalta,se tuntuu siltä,että olen Tärkeä juuri Hänelle.

Me olemme molemmat kovia puhumaan ja meillä on hyvin samantapainen ja vauhdikas huumorintaju.Joudumme esim.työpaikoillamme molemmat paljonkin tilanteisiin,joissa flirttailua saattaa olla mukana.Se riemastuttaa työtilannetta,joka muutoin saattaisi olla hyvin raskas.Näin ollen raskaus työstä ei tule takkiin kiinni ja ilta kotona voisi olla iloisempi kuin olisi ilman kevyttä flirttiä.Myöskin olemme kokeneet,että kevyt flirtti kannattelee muutoinkin.Korvissa soi jotkut kivat kehut tai lämmin tilanne,tuntee itsensä kauniiksi/komeaksi ja mukavaksi;ehkä sitten kotonakin.

Kun tekstiviestit tuli käyttöön,ne toivat parisuhteeseen uuden ulottuvuuden parisuhteen keskinäiseen flirttailuun.Siinä piilee riskinsä,viesti saattaa mennä vikaankin,mutta riski kannattaa ottaa.Kun kesken työpaivän puhelimessa on Omalta Puolisolta vihjaileva viesti;voi mies kuin mies olla melko varma että tyytyväinen Rouva tulee kotiin.Ulkomaan matkojen aikana on tekstiviestit nykyisin verrattomia!Tosin viime kevään Itävallan matkalle tuli 100 e lisälasku..

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Vanhemmuudesta

Naisen ja miehen väliset erot korostuu lasten kanssa,kun ollaan jo isijä ja äitejä.Myöskin on niin että erot ovat tarpeen,siinähän lapsen oma identiteettikin muotoutuu ja peilikuvia on omassa lähiympäristössä.Kerran eräs Kokeneempi Äiti,kuuden lapsen äiti ja jo muutamalle Isoäiti,totesi että Isä on vaan siinä vastuksina,silloin kun lapset on pieniä.Sitten kun alkavat kasvaa ja touhuta ja harrastaa ja murrosikä alkaa lähetä,silloin tarvitaan Isää mukaan touhuun.Itsellä oli silloin pieni esikoinen ja jatkuva epävarmuus siitä kuinka tässä nyt uudessa roolissa pitäisi olla.Tuon Mummon mielipide kauhistutti.Siis hän oli pärjännyt hyvin kuuden pienen kanssa "ilman isänroolimallia",mutta minä en kyllä jaksa enkä alakaan..
Nyt kun ne omat on just siinä että ne touhuaa ja harrastaa,on juuri näin tapahtunut.Toki siis isää vauvojen ja pienten hoidossa ja perheissä tarvitaan,mutta Miehen malli ja rooli vahvistuu kun lapset kommunikoivat selvästi,keskustelevat,muodostavat omia mielipiteitä maailmasta.Miehenkin on helpompi kurkistaa lapsen maailmaan,kun lapsi on oma persoona eikä enää äidin ruumiin jatke.

Meillä on selkeästi muokkaanutunut Eppu Nuotion sanoin tilanne,jossa "äideillä on masu sitä varten,että sitä voi joskus lapset lohduttavasti taputtaa." Äiti ruokkii,ravitsee,vahvistaa,vahtii,huolehtii,pesee ja puunaa...sitten äidillä menee hermo,kun "minä teen täällä aina kaiken" ja lapset kommetoivat ,että niin näköjään...

Isällä on meilläkin lukuisa määrä tehtäviä,mutta sovittu on,että Isä vastaa kysymyksiin: mistä sähkö tulee?(sähkötehtaasta?),mistä vesi tulee?(tosta hanasta?) minne sähkö menee?(hukkaan?)miksi sataa?(Jumala itkee?) miten lentokone pysyy ilmassa?( ihmeen avulla?)
Syyn miksi näin on käynyt näittekin jo.Isäntä kyllästyi kuuntelemaan minun selityksiäni miksi metalli laajenee lämpimässä tai kuka valtakunnan rahavarannon määrittelee..

Kerran KeskiPulmunen piti minua laiskanläksyssä ja kysyi kuin Automaatti,kuka löysi intiaanit?miksi Jumala loi ihmiset?kuka keksi rahan?kuka keksi että mansikoita voi syödä?.Lista oli loputon ja lopulta meni sitten se kuuluisa Hermo. "Mee isältä kysymään,en minä tiedä!"
Lapsi vastasi kirkkain silmin: " siksi minä juuri sinulta kysynkin,että sinä Äiti oppisit!"

maanantai 24. elokuuta 2009

Siikaverkot

Olimme siis harjoitellut verkkokalastusta jonkun kerran.Tunsin vahvistuneeni jo mainiosti.
Kerran Isäntä keksi että ,onpa tyynessä,lasketaanpa ne uudet siikaverkot,ja ottipaikalle tietty.
Hän sai minut innostumaan,olihan sitä jo harjoiteltu ja kalahan on hyvää.

Verkkomies meni rantaan kumpparit kumisten,laitteli systeemit ja jutskat valmiiksi ja jäi odottelemaan.Hän oli onnellinen kun sai minut mukaan mukavaan tekemiseen.

Minä laitoin pyykit kuivumaan,lapset videoitten ääreen,puuro hellalle jo hautumaan.Vein koirien ruuat ulos tarhaan,roskat ulos ja samalla juttelin kännykässä ystävättären kanssa,hänellä oli Murheita.Kun pääsin rantaan,tuntui tyyni poistuneen,järvi vaahtosi.Kuinkas sinne nyt? Verkkomies ei näyttänyt lainkaan ilahtuneelta rantaan tulostani,aistin ärtymystä ja minua alkoi siinä hetkessä tökkiä.

Verkkomies oli ihmetellyt rannassa vene vesillä jo tovin,hän ei voinut käsittää,mikä kestää? Jos ollaan menossa verkoille,mennään.

Soudin ja huopasin.Kiskoin airoja ja yritin." Souappa nyt!" " Souappa taaksepäin!" " Siis minne?!"
En tuntenut taaksepäin soutamista. Olin kauhuissani kuin jänis,joka juoksee auton valokeilassa poukkoillen sinne ja tänne."Piäppä vene paikoillaan!".En löytänyt paikoillaan-painiketta pirun paatista.En enää erottanut oikeaa ja vasenta toisistaan.Pidin Miestä idioottina.Ja minä vielä hullumpi,naimisissa tuon Marsalkan kanssa.En voinut käsittää kuinka tässä näin kävi.

Verkkomies kertoi,kuinka hän yritti löytää selväsanaiset käskyt,yksiviivaiset--joista ei voisi erehtyä.Armeijassa on totuttu napakkoihin ja selkeisiin käskyihin,joilloin kaikki sujuu.Silti hänen pettymyksekseen vene meni minne sattui,verkot meni sotkuunkin.Hän oli minuun tuulessa koko ajan selin,joten äänen korostus oli vielä tarpeen,että senkään vertaa kuulisin.

Kun pääsimme rantaan,olin raivona.Ihme kiukuttelija!Parhaani yritin! Olen niin kokematon tässä ja silti tulin ja yritin ja mitä saan kiitokseksi.Ei tästä mitään tule.Ei taida enää tulla koko avioliitostankaan.Olin vihainen ja surullinen.Kuinka selitän sukulaisille,että erosimme kuin sketsivitseissä,verkonlaskun takia.

Verkkomies koki,ettei hän voinut käsittää,miten noin yksinkertaisesta asiasta tuli näin vaikea.Siis verkot järveen ja pois.Ei siinä nyt avioliittoa verkotettu.Hän oli pettynyt omaan toimintaansa ja surullinen.

Miksi kävi näin?
Sorruin naisellisiin helmasynteihin.En keskittynyt alunperinkaan käsillä olevaan asiaan,säntäilin jo lähtiessä sinne tänne.Liioittelin ja viestintä karahti karikolle,kun en puhunut suoraan ja kertonut tuntemuksistani tai siitä mitä kotona piti tehdä ennen lähtöä. Miehen kehonkieli ja ärtymys oli kuin punainen vaate,ja oletin tietäväni Hänen ajatuksensa.Oletin hänen olevan minulle vihainen.Varsinkin kun aloin avioeroa suunnitella.Jolloin taas liioittelin..
Verkkomies oletti minun tietävä,mitä pitää tuulen puhaltaessa tehdä.Armeijan miehinen puhetapa ei ollut hyvä valinta.Jälkeenpäin Isäntä kertoi,että hermo ei kyllä pitänyt.

Huomenna verkot piti nostaa.Itkun turskeessa menin.

Siitä kalansaaliista savustimme,paistoimme ja purkitimme.Söimme leivänpäällä ja alla.Perunoilla ja ilman.Jaoimme naapureille ja loppuja söi koirat kaksi vuorokautta.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Marjastusta

Meillä intouduttiin yhtenä syksynä rahapulassa poimimaan marjoja oikein myyntiin,kuten täällä pohjoisessa tapana useammallakin.Rahapula oli katastrofaalinen,täydellinen--eli siis Aivan Pakko. Silloin Erämies kaivoi muististaan hyvät mehtuupaikat,jossa mustikatkin kasvoi ja niillä töin hän kulki pari kuukautta.Olin niin ylpeä,että itkin.

Kotipakastinkin sai sitten viimeiseksi marjoja.Erämies nosti harteiltaan kantoaisalta kaksi 50 kilon laatikkoa.Roskaisia poimurilla kerättyjä mustikoita."Siinäpä ois ne kotimarjat". Siis.Kaksi semmoista Lihakunnan he....tin isoa laatikkoa,100kg. Että ei ole kuin puhdistusta vaille."UGH.Olen metsästänyt biisonin ja puhvelin,menen nyt odottamaan ruokaa niistä."Olin niin raivoissani,että itkin.

Nyt tilanne on marjastuksessa niin,että Erämies rohmii mustikkapaikat ja kerää kotiin mukavasti ihania marjoja---ja on kehittänyt Koneen,jolla marjat itse puhdistaa.Osallistun kyllä mielelläni,se on jotenkin niin,että paskahommatkin menee kun on kivaa seuraa.Olen sanonutkin että kaverin kanssa vaikka soutaa susia saareen.Olen niin ylpeä Erämiehestä,joka osallistuu marjashouhun muutenkin kuin tuomalla rekkakuorman terassille.

Sitten kasvoi Ihania mahtavia vadelmia saunan taakse.Poimin kaikessa rauhassa pari iltaa.Homma alkoi tökkiä.Sielu ei antanut periksi,"hyvät marjat PAKKOHAN ne on poimia".Houkuttelin Erämiestä avuksi."No voin lähteä juttuseuraksi." " Se riittää.!" Olin NIIIN ylpeä.
Niinpä menimme rantaan ja Isäntä vetäsi moottorisahan käyntiin."Samallahan minä voisin nuo puut pilkkoa."...

torstai 20. elokuuta 2009

Hääpäivä

14v. sitten marssittiin pitkin pitkää kirkon käytävää,katse tiukasti päädyn ristissä,ettei sukulaisten ja ystävien lämpimät katseet ja hymyt ala itkettämään .Päivä oli kaunis,kesäinen,kevyt tuuli ja poutaa.Pihjalanmarjat oli aivan punaiset,kuin luvaten syksyn ja metsästyksen jo saapuvan.

Ajattelin silloin,että mennään naimisiin ja pyritään siinä pysymään.Muistan etten luvannutkaan oikein kenellekään enempää.Ajattelin,että työtähän tämä vaatii,mutta ei se epäinhimillistä ole,siis se työ rakkauden tähden.

Papin edessä juhlalliset tahtomiset ja valat vannottiin.Pappi kysyi Pikkuveljen(5v.) sanoin: "Minne Ihminen joutuu kun menee naimisiin?"Olimme hyvin vakuuttuneita siitä,että Onnelaan siinä joutuu.

Vihkikaavassa tahdotaan rakastaa.Siinä ei luvata eikä vannota ikuista onnea ja rakkautta.Siinä tahdotaan yrittää.Tahdon ottaa puolisoksi ja tahdon elää myötä - ja vastamäet.Siinä tahdotaan tehdä Diili,jossa teen kaikkeni ja vähän enemmänkin,enkä katso mihin se riittää vaan jatketaan silti.Rakkauskin saattaa loppua,mutta jos tahtominen ei ole loppunut,on vielä mahdollisuus löytää Rakkaus uudelleen.

Häät oli muuten edelleen parhaimmat häät,joissa olen ollut.

tiistai 18. elokuuta 2009

Kotityökisat

Aina aika ajoin meillä otetaan inhoittava ja epämääräinen Kisa,jossa heitetään kotityömoukaria,juostaan kotityöradalla kilpaa ja otetaan täydet kolme erää oikeaa suoraa siitä kumpi ja mitä ja missä järjestyksessä.
Kisassa tarvitaan riittävän vähän unta,se on melko ehdoton vaatimus.Eduksi on jos on toinen ollut kotona lasten kanssa ja toinen ollut työpäivän kodin ulkopuolella virallisissa töissä.
Sitten ei tarvita muuta kuin liikaa lunta kotitiellä,liikaa kenkiä eteisessä tai ruokapöytä,joka on katettu kaikella muulla kuin ruokatarvikkeilla.Tästä hyvät ainekset kiihkeään kisaan saadaan esimerkiksi panosten latausvälineistä,vaatteista,aamupalan astioista klo 15 jälkeen ja eiliseltä iltapalalta pöydän pintaan kuivuneesta mustikkakiisselistä. Sitten vaihtelevasti kisassa kirittää lämmittämätön omakotitalo,kantamattomat puut tai ruokkimattomat koirat.
Sitten voidaan aloittaa.Ensin kiihkeä alkuräjähdys,jossa lähtee paljon aggressiivista liikettä.Sanaton sopimus näyttää olevan,että Minä johdan tässä vaiheessa.Talonmies tyytyy istumaan hiljaa kulmat rutussa omassa aloituksessaan.Jos minä olen päässyt alkuun,Hän ei jää odottelemaan lähtötelineisiin vaan on hetimiten lista valmiina odottamassa etten pääse liian pitkälle.Sitten tilanteen mukaan listat heitellään kuka teki mitä ja milloin,miksi ja missä järjestyksessä.Jos oikein menee vauhdikkaaksi,voidaan ottaa mukaan millä rahalla-teema.

Tämä osio on oikein raskas,olihan takana unen puute.Sitten kuitenkin Järki osio yrittää lyödä kapuloita rattaisiin,ettei tämä nyt ihan näin mene.Tunneosio kuitenkin on täydessä vauhdissa ja vaikeasti hillittävissä.Hetkeksi vetäydymme omiin hommiimme ja hiljalleen saunan lämmitykseen.Saunan lauteilla kisa useimmiten saavuttaa maaliviivansa,ja Järki saa puheenvuoron.Sitten on mahdollista luoda uudet harjoitusohjelmat ja nauttia vaikka lasillinen dopingia..


maanantai 17. elokuuta 2009

Rokkiviikonloppu

Pääsimme Erämiehen kanssa rokkikonserttiin.Lapset saatiin hoitoon ja liputkin tuli ajoissa ostettua.Oli kuin olisi ollut ulkomailla kaukanakin,kun elokuun pimenevässä illassa sai kuunnella tärykalvot väpättäen kummankin mielimusiikkia.

On melkoinen ilo ja lahja että Oman Puolison kanssa on kohtalaisen sama musiikki-ja elokuva maku.Tietenkin sehän voi olla yksi seikka miksi johonkuhun ihastuukaan,mennään samaan leffaan jne.Mutta kun 14v.avioliittovuoden jälkeen jaksaa yhdessä jorata saman musiikin tahtiin,joka soi silloin 20 v. sittenkin...se on hienoo.

Seurasimme konsertissa selän takaa kuuluvaa kolmiodraamaa,jossa Naishenkilö tuli jututtamaan Mieshenkilöä,vanhaa seurustelukumppania?.Mieshenkilön oma vaimo oli lähellä,mutta ahtaassa tilassa pieni ihminen lavan edustungoksessa.Naishlö itkeä tihrutti,kun Mieshlö ei paljastanut muistavansa ko.Naista.Mies yritti keskeyttää tulvaa,että josko menet elämään elämääsi kuten jo silloin kauan sitten sovittiin..Nainen itki ja parkui kesken konsertin,ja me muut,n.10 lähellä nojailevaa ihmistä tätä sitteen seurattiin kuin tennisottelua,että antaahan olla kuinka käy. Lopulta ulkopuolinen viksu sanoi,että jospa nyt loppu tuo elämän setviminen siinä ja meette toisaalle pohtimaan elämän monimuotoisuutta ja tehtyjä ratkaisuja.

Kohtaus herätti meissä muissa hilpeyttä.Iskimme toisillemme silmää ja naureskelimme vieraittenkin kesken.Oli niin onnekasta ja mukavaa hyppiä Oman Ukon kainalossa,kun ei tarvinnut hättäillä kelpaankohan sitä minä vielä. Kuitenkin tuli mieleen,että voisihan se olla että olisi mennyt minunkin elämä noinkin.Joissakin hetkissä ei näe sitä mitä juuri nyt tapahtuu,asia selvenee vasta paljonkin myöhemmin.Se se olisi viisas joka näkisi asiat aina just oikein just oikealla hetkellä .Vielä viisampi on kuitenkin se joka (ilman viinaa) oppii puhumaan.Erotkin on mietittävä,selviteltävä ja puhuttava.Muuten se kulkee koko ajan taakkana siellä Repussa.

perjantai 14. elokuuta 2009

Olenko löytänyt Sen Oikean?

Pitkässä parisuhteessa, ja miksi ei vähän lyhyemmässäkin, pohtii jokainen joskus,että onkohan tämä nyt SeOikea? Sitä puntaroi ja pohtii,jos rakastumisen huumalta pystyy,mitkä ovat hyvät puolet ja mitkä niin huonoja ettei voi käsittääkään.
Rakastumisessa on se hankala puoli että aivot tuottaa koko ajan mielihyväviestejä ja hormonit on niin päin kallellaan,että kaikki muuttuu erinäköiseksi kuin sitten hieman myöhemmin. Siinä pyörremyrskyssä tehdään kuitenkin isojakin päätöksiä.Saati sitten kun pelissä on kaikki tunteet ja kokemukset lapsuudesta lähtien,sukulaisten mielipiteet ja kavereiden vitsikkäät vihjailut.

Lapsuuden kokemukset ovat näistä monella mittarilla hyvin painavia,joskaan niistä ei monestikaan oikein itse vielä siinä vaiheessa tiedä.Matkassa kulkevassa Isossa Repussa saattaa olla hylkäämisen kokemuksia,yksinjäämisen pelkoja,rakkaudettomuutta,sukupuoli-identiteetin rikkoontumisia tai monenlaista epävarmuutta perusasioiden täyttymisestä.
Olisikin hyvin tärkeää löytää omasta Repustaan mahdollisimman paljon sinne sullottua tavaraa,ennenkuin asettuu elämään Sen Oikean kanssa. Repun siivoamistaan joutuu joskus enemmän tai vähemmän jatkamaan läpi elämän,mutta jos olisi edes jonkinlainen käsitys mitä siellä sisällä on.Sitten kun ne kahden Reput heitetään saman eteisen nurkkaan,on kaikki paljon selvempää kun itse tietää mikä kama on minun repusta ja mikä sitten taas sen toisen.
Jos molemmilla on reput täys tavaraa,joista ei oikein ole takeita mitä ne on ja onkohan nuo hyödyksi,niin eteisen nurkasta valuu kohta sotkua pitkin muita huoneita ja useimmiten ensimmäisenä kohti makuuhuonetta.

Kun on ensin tehdään töitä että löytäisi Sen Oikean,jota rakastaa on sen jälkeen alettava tehdä töitä että rakastaa sitä jonka on löytänyt.

torstai 13. elokuuta 2009

A niinkuin ahven ja alku

Kerran kauan sitten toissakesänä Erämies keksi hyvän syvänteen,jossa ahvenet parveili.Hän innostui,kuten hänellä tapana on."Huippu tyyni keli,moottori pellaa nyt niin hyvästi.Lähetäänpä laskemaan verkot!"
Olin valmiiksi kovin kyyninen,(kuten tapana ?)mutta keli oli mainio ja paistettu kalahan on hyvää.
Järven pinta oli tyyni ja kauniisti kimaltava,lapset rauhoittuivat videon ääreen ja niin lähdettiin. Lyhyt matka moottorin avulla saaren toiselle puolelle,ja kaikki sujui kuin rasvattu,vene liukui kuin MiamiVicella aikoinaan.Ilahduin kun lähdettiin.
Saaren toiselle puolelle pääsi tuuli järven selältä tulemaan.Kun moottori sammutettiin,vene ei kauniisti jäänytkään siihen liplattelemaan vaan alkoi tuulen nopeudella liukua sinne minne tuulikin oli menossa.
EräMies muuttui Kersantiksi:" soudappa!" "pidä vene paikoillaan" " keula tuonne kiveen päin!"
Kiskoin MiamiVicen airoja olkapäät rutisten.Jalat luisti lasikuitupaatin pohjalla,hiki valui,eikä kaikki tullut rasituksesta.
Vene meni kuin rasvattu.Mutta ei sinne minne olisi kuulemma pitänyt.Verkko repesi. Airo putosi järven kimaltavalle pinnalle ja jäi kellumaan kuin muistutuksena; hukkuneesta avioliitosta.

Huomenna verkoista nousi ahvenia.2 kappaletta. Mutta minkälaisia! Ainakin 2 kiloisia.Olin lapsena nähnyt meriahvenia ja ruutanoita,nuo köllykät oli kuin niitten giganttiversio.Erämies hihkui,soitti parille kaverille innoissaan:" joo! viisvitosella kuule ahvenia ja ei ollu ku leukaperistä kiinni!".Erämies taputteli minua olalle kuin naapurin setä "kato!on kuule huippuvehkeet!pellaa moottorit ja kaiku!"
Minä olin sanaton.2 kappaletta kaloja.4 tunnin työ,lasten organisoiminen ja rauhoittaminen videon ääreen.2 kalaa.Se tappelu,huuto ja paha mieli järvellä.Olkapäät sökönä.Kaksi kalaa.
Mietin kumpi meistä on hullu.Pakastealtaasta olisi saatu kahdessa tunnissa sama satsi ja ilman pahaa mieltä.
Odotin pahoitteluja kun hän on huutanut minulle.Odotin kiitosta kuinka olin selvinnyt tuosta koettelemuksesta.

Naisen ajattelu ja toiminta on niin tunteissa kiinni.Miehelle oleellista on se kun onnistuttiin.Tuulisella järvellä on toimittava eikä jäätävä miettimään: " miltä minusta nyt tuntuu kun sinä puhuit minulle rumasti".Erämies selvitti jälkeenpäin,että hän oli luullut minun osaavan soutaa verkoilla.Kumpikaan meistä ei siitä mitään puhunut etukäteen.

EräKokki paistoi kalat,voissa kuten asiaan kuuluu. Ruoka oli taivaallista.Kahdesta kalasta viisihenkinen perhe söi kaksi päivää ja loput kannettiin koirille.

Verkkotarinoita saatte kuulla myöhemminkin,ahvenista se kaikki kuitenkin alkoi.