Vanhemmuudesta

Naisen ja miehen väliset erot korostuu lasten kanssa,kun ollaan jo isijä ja äitejä.Myöskin on niin että erot ovat tarpeen,siinähän lapsen oma identiteettikin muotoutuu ja peilikuvia on omassa lähiympäristössä.Kerran eräs Kokeneempi Äiti,kuuden lapsen äiti ja jo muutamalle Isoäiti,totesi että Isä on vaan siinä vastuksina,silloin kun lapset on pieniä.Sitten kun alkavat kasvaa ja touhuta ja harrastaa ja murrosikä alkaa lähetä,silloin tarvitaan Isää mukaan touhuun.Itsellä oli silloin pieni esikoinen ja jatkuva epävarmuus siitä kuinka tässä nyt uudessa roolissa pitäisi olla.Tuon Mummon mielipide kauhistutti.Siis hän oli pärjännyt hyvin kuuden pienen kanssa "ilman isänroolimallia",mutta minä en kyllä jaksa enkä alakaan..
Nyt kun ne omat on just siinä että ne touhuaa ja harrastaa,on juuri näin tapahtunut.Toki siis isää vauvojen ja pienten hoidossa ja perheissä tarvitaan,mutta Miehen malli ja rooli vahvistuu kun lapset kommunikoivat selvästi,keskustelevat,muodostavat omia mielipiteitä maailmasta.Miehenkin on helpompi kurkistaa lapsen maailmaan,kun lapsi on oma persoona eikä enää äidin ruumiin jatke.

Meillä on selkeästi muokkaanutunut Eppu Nuotion sanoin tilanne,jossa "äideillä on masu sitä varten,että sitä voi joskus lapset lohduttavasti taputtaa." Äiti ruokkii,ravitsee,vahvistaa,vahtii,huolehtii,pesee ja puunaa...sitten äidillä menee hermo,kun "minä teen täällä aina kaiken" ja lapset kommetoivat ,että niin näköjään...

Isällä on meilläkin lukuisa määrä tehtäviä,mutta sovittu on,että Isä vastaa kysymyksiin: mistä sähkö tulee?(sähkötehtaasta?),mistä vesi tulee?(tosta hanasta?) minne sähkö menee?(hukkaan?)miksi sataa?(Jumala itkee?) miten lentokone pysyy ilmassa?( ihmeen avulla?)
Syyn miksi näin on käynyt näittekin jo.Isäntä kyllästyi kuuntelemaan minun selityksiäni miksi metalli laajenee lämpimässä tai kuka valtakunnan rahavarannon määrittelee..

Kerran KeskiPulmunen piti minua laiskanläksyssä ja kysyi kuin Automaatti,kuka löysi intiaanit?miksi Jumala loi ihmiset?kuka keksi rahan?kuka keksi että mansikoita voi syödä?.Lista oli loputon ja lopulta meni sitten se kuuluisa Hermo. "Mee isältä kysymään,en minä tiedä!"
Lapsi vastasi kirkkain silmin: " siksi minä juuri sinulta kysynkin,että sinä Äiti oppisit!"

Siikaverkot

Olimme siis harjoitellut verkkokalastusta jonkun kerran.Tunsin vahvistuneeni jo mainiosti.
Kerran Isäntä keksi että ,onpa tyynessä,lasketaanpa ne uudet siikaverkot,ja ottipaikalle tietty.
Hän sai minut innostumaan,olihan sitä jo harjoiteltu ja kalahan on hyvää.

Verkkomies meni rantaan kumpparit kumisten,laitteli systeemit ja jutskat valmiiksi ja jäi odottelemaan.Hän oli onnellinen kun sai minut mukaan mukavaan tekemiseen.

Minä laitoin pyykit kuivumaan,lapset videoitten ääreen,puuro hellalle jo hautumaan.Vein koirien ruuat ulos tarhaan,roskat ulos ja samalla juttelin kännykässä ystävättären kanssa,hänellä oli Murheita.Kun pääsin rantaan,tuntui tyyni poistuneen,järvi vaahtosi.Kuinkas sinne nyt? Verkkomies ei näyttänyt lainkaan ilahtuneelta rantaan tulostani,aistin ärtymystä ja minua alkoi siinä hetkessä tökkiä.

Verkkomies oli ihmetellyt rannassa vene vesillä jo tovin,hän ei voinut käsittää,mikä kestää? Jos ollaan menossa verkoille,mennään.

Soudin ja huopasin.Kiskoin airoja ja yritin." Souappa nyt!" " Souappa taaksepäin!" " Siis minne?!"
En tuntenut taaksepäin soutamista. Olin kauhuissani kuin jänis,joka juoksee auton valokeilassa poukkoillen sinne ja tänne."Piäppä vene paikoillaan!".En löytänyt paikoillaan-painiketta pirun paatista.En enää erottanut oikeaa ja vasenta toisistaan.Pidin Miestä idioottina.Ja minä vielä hullumpi,naimisissa tuon Marsalkan kanssa.En voinut käsittää kuinka tässä näin kävi.

Verkkomies kertoi,kuinka hän yritti löytää selväsanaiset käskyt,yksiviivaiset--joista ei voisi erehtyä.Armeijassa on totuttu napakkoihin ja selkeisiin käskyihin,joilloin kaikki sujuu.Silti hänen pettymyksekseen vene meni minne sattui,verkot meni sotkuunkin.Hän oli minuun tuulessa koko ajan selin,joten äänen korostus oli vielä tarpeen,että senkään vertaa kuulisin.

Kun pääsimme rantaan,olin raivona.Ihme kiukuttelija!Parhaani yritin! Olen niin kokematon tässä ja silti tulin ja yritin ja mitä saan kiitokseksi.Ei tästä mitään tule.Ei taida enää tulla koko avioliitostankaan.Olin vihainen ja surullinen.Kuinka selitän sukulaisille,että erosimme kuin sketsivitseissä,verkonlaskun takia.

Verkkomies koki,ettei hän voinut käsittää,miten noin yksinkertaisesta asiasta tuli näin vaikea.Siis verkot järveen ja pois.Ei siinä nyt avioliittoa verkotettu.Hän oli pettynyt omaan toimintaansa ja surullinen.

Miksi kävi näin?
Sorruin naisellisiin helmasynteihin.En keskittynyt alunperinkaan käsillä olevaan asiaan,säntäilin jo lähtiessä sinne tänne.Liioittelin ja viestintä karahti karikolle,kun en puhunut suoraan ja kertonut tuntemuksistani tai siitä mitä kotona piti tehdä ennen lähtöä. Miehen kehonkieli ja ärtymys oli kuin punainen vaate,ja oletin tietäväni Hänen ajatuksensa.Oletin hänen olevan minulle vihainen.Varsinkin kun aloin avioeroa suunnitella.Jolloin taas liioittelin..
Verkkomies oletti minun tietävä,mitä pitää tuulen puhaltaessa tehdä.Armeijan miehinen puhetapa ei ollut hyvä valinta.Jälkeenpäin Isäntä kertoi,että hermo ei kyllä pitänyt.

Huomenna verkot piti nostaa.Itkun turskeessa menin.

Siitä kalansaaliista savustimme,paistoimme ja purkitimme.Söimme leivänpäällä ja alla.Perunoilla ja ilman.Jaoimme naapureille ja loppuja söi koirat kaksi vuorokautta.

Marjastusta

Meillä intouduttiin yhtenä syksynä rahapulassa poimimaan marjoja oikein myyntiin,kuten täällä pohjoisessa tapana useammallakin.Rahapula oli katastrofaalinen,täydellinen--eli siis Aivan Pakko. Silloin Erämies kaivoi muististaan hyvät mehtuupaikat,jossa mustikatkin kasvoi ja niillä töin hän kulki pari kuukautta.Olin niin ylpeä,että itkin.

Kotipakastinkin sai sitten viimeiseksi marjoja.Erämies nosti harteiltaan kantoaisalta kaksi 50 kilon laatikkoa.Roskaisia poimurilla kerättyjä mustikoita."Siinäpä ois ne kotimarjat". Siis.Kaksi semmoista Lihakunnan he....tin isoa laatikkoa,100kg. Että ei ole kuin puhdistusta vaille."UGH.Olen metsästänyt biisonin ja puhvelin,menen nyt odottamaan ruokaa niistä."Olin niin raivoissani,että itkin.

Nyt tilanne on marjastuksessa niin,että Erämies rohmii mustikkapaikat ja kerää kotiin mukavasti ihania marjoja---ja on kehittänyt Koneen,jolla marjat itse puhdistaa.Osallistun kyllä mielelläni,se on jotenkin niin,että paskahommatkin menee kun on kivaa seuraa.Olen sanonutkin että kaverin kanssa vaikka soutaa susia saareen.Olen niin ylpeä Erämiehestä,joka osallistuu marjashouhun muutenkin kuin tuomalla rekkakuorman terassille.

Sitten kasvoi Ihania mahtavia vadelmia saunan taakse.Poimin kaikessa rauhassa pari iltaa.Homma alkoi tökkiä.Sielu ei antanut periksi,"hyvät marjat PAKKOHAN ne on poimia".Houkuttelin Erämiestä avuksi."No voin lähteä juttuseuraksi." " Se riittää.!" Olin NIIIN ylpeä.
Niinpä menimme rantaan ja Isäntä vetäsi moottorisahan käyntiin."Samallahan minä voisin nuo puut pilkkoa."...

Hääpäivä

14v. sitten marssittiin pitkin pitkää kirkon käytävää,katse tiukasti päädyn ristissä,ettei sukulaisten ja ystävien lämpimät katseet ja hymyt ala itkettämään .Päivä oli kaunis,kesäinen,kevyt tuuli ja poutaa.Pihjalanmarjat oli aivan punaiset,kuin luvaten syksyn ja metsästyksen jo saapuvan.

Ajattelin silloin,että mennään naimisiin ja pyritään siinä pysymään.Muistan etten luvannutkaan oikein kenellekään enempää.Ajattelin,että työtähän tämä vaatii,mutta ei se epäinhimillistä ole,siis se työ rakkauden tähden.

Papin edessä juhlalliset tahtomiset ja valat vannottiin.Pappi kysyi Pikkuveljen(5v.) sanoin: "Minne Ihminen joutuu kun menee naimisiin?"Olimme hyvin vakuuttuneita siitä,että Onnelaan siinä joutuu.

Vihkikaavassa tahdotaan rakastaa.Siinä ei luvata eikä vannota ikuista onnea ja rakkautta.Siinä tahdotaan yrittää.Tahdon ottaa puolisoksi ja tahdon elää myötä - ja vastamäet.Siinä tahdotaan tehdä Diili,jossa teen kaikkeni ja vähän enemmänkin,enkä katso mihin se riittää vaan jatketaan silti.Rakkauskin saattaa loppua,mutta jos tahtominen ei ole loppunut,on vielä mahdollisuus löytää Rakkaus uudelleen.

Häät oli muuten edelleen parhaimmat häät,joissa olen ollut.

Kotityökisat

Aina aika ajoin meillä otetaan inhoittava ja epämääräinen Kisa,jossa heitetään kotityömoukaria,juostaan kotityöradalla kilpaa ja otetaan täydet kolme erää oikeaa suoraa siitä kumpi ja mitä ja missä järjestyksessä.
Kisassa tarvitaan riittävän vähän unta,se on melko ehdoton vaatimus.Eduksi on jos on toinen ollut kotona lasten kanssa ja toinen ollut työpäivän kodin ulkopuolella virallisissa töissä.
Sitten ei tarvita muuta kuin liikaa lunta kotitiellä,liikaa kenkiä eteisessä tai ruokapöytä,joka on katettu kaikella muulla kuin ruokatarvikkeilla.Tästä hyvät ainekset kiihkeään kisaan saadaan esimerkiksi panosten latausvälineistä,vaatteista,aamupalan astioista klo 15 jälkeen ja eiliseltä iltapalalta pöydän pintaan kuivuneesta mustikkakiisselistä. Sitten vaihtelevasti kisassa kirittää lämmittämätön omakotitalo,kantamattomat puut tai ruokkimattomat koirat.
Sitten voidaan aloittaa.Ensin kiihkeä alkuräjähdys,jossa lähtee paljon aggressiivista liikettä.Sanaton sopimus näyttää olevan,että Minä johdan tässä vaiheessa.Talonmies tyytyy istumaan hiljaa kulmat rutussa omassa aloituksessaan.Jos minä olen päässyt alkuun,Hän ei jää odottelemaan lähtötelineisiin vaan on hetimiten lista valmiina odottamassa etten pääse liian pitkälle.Sitten tilanteen mukaan listat heitellään kuka teki mitä ja milloin,miksi ja missä järjestyksessä.Jos oikein menee vauhdikkaaksi,voidaan ottaa mukaan millä rahalla-teema.

Tämä osio on oikein raskas,olihan takana unen puute.Sitten kuitenkin Järki osio yrittää lyödä kapuloita rattaisiin,ettei tämä nyt ihan näin mene.Tunneosio kuitenkin on täydessä vauhdissa ja vaikeasti hillittävissä.Hetkeksi vetäydymme omiin hommiimme ja hiljalleen saunan lämmitykseen.Saunan lauteilla kisa useimmiten saavuttaa maaliviivansa,ja Järki saa puheenvuoron.Sitten on mahdollista luoda uudet harjoitusohjelmat ja nauttia vaikka lasillinen dopingia..

Rokkiviikonloppu

Pääsimme Erämiehen kanssa rokkikonserttiin.Lapset saatiin hoitoon ja liputkin tuli ajoissa ostettua.Oli kuin olisi ollut ulkomailla kaukanakin,kun elokuun pimenevässä illassa sai kuunnella tärykalvot väpättäen kummankin mielimusiikkia.

On melkoinen ilo ja lahja että Oman Puolison kanssa on kohtalaisen sama musiikki-ja elokuva maku.Tietenkin sehän voi olla yksi seikka miksi johonkuhun ihastuukaan,mennään samaan leffaan jne.Mutta kun 14v.avioliittovuoden jälkeen jaksaa yhdessä jorata saman musiikin tahtiin,joka soi silloin 20 v. sittenkin...se on hienoo.

Seurasimme konsertissa selän takaa kuuluvaa kolmiodraamaa,jossa Naishenkilö tuli jututtamaan Mieshenkilöä,vanhaa seurustelukumppania?.Mieshenkilön oma vaimo oli lähellä,mutta ahtaassa tilassa pieni ihminen lavan edustungoksessa.Naishlö itkeä tihrutti,kun Mieshlö ei paljastanut muistavansa ko.Naista.Mies yritti keskeyttää tulvaa,että josko menet elämään elämääsi kuten jo silloin kauan sitten sovittiin..Nainen itki ja parkui kesken konsertin,ja me muut,n.10 lähellä nojailevaa ihmistä tätä sitteen seurattiin kuin tennisottelua,että antaahan olla kuinka käy. Lopulta ulkopuolinen viksu sanoi,että jospa nyt loppu tuo elämän setviminen siinä ja meette toisaalle pohtimaan elämän monimuotoisuutta ja tehtyjä ratkaisuja.

Kohtaus herätti meissä muissa hilpeyttä.Iskimme toisillemme silmää ja naureskelimme vieraittenkin kesken.Oli niin onnekasta ja mukavaa hyppiä Oman Ukon kainalossa,kun ei tarvinnut hättäillä kelpaankohan sitä minä vielä. Kuitenkin tuli mieleen,että voisihan se olla että olisi mennyt minunkin elämä noinkin.Joissakin hetkissä ei näe sitä mitä juuri nyt tapahtuu,asia selvenee vasta paljonkin myöhemmin.Se se olisi viisas joka näkisi asiat aina just oikein just oikealla hetkellä .Vielä viisampi on kuitenkin se joka (ilman viinaa) oppii puhumaan.Erotkin on mietittävä,selviteltävä ja puhuttava.Muuten se kulkee koko ajan taakkana siellä Repussa.

Olenko löytänyt Sen Oikean?

Pitkässä parisuhteessa, ja miksi ei vähän lyhyemmässäkin, pohtii jokainen joskus,että onkohan tämä nyt SeOikea? Sitä puntaroi ja pohtii,jos rakastumisen huumalta pystyy,mitkä ovat hyvät puolet ja mitkä niin huonoja ettei voi käsittääkään.
Rakastumisessa on se hankala puoli että aivot tuottaa koko ajan mielihyväviestejä ja hormonit on niin päin kallellaan,että kaikki muuttuu erinäköiseksi kuin sitten hieman myöhemmin. Siinä pyörremyrskyssä tehdään kuitenkin isojakin päätöksiä.Saati sitten kun pelissä on kaikki tunteet ja kokemukset lapsuudesta lähtien,sukulaisten mielipiteet ja kavereiden vitsikkäät vihjailut.

Lapsuuden kokemukset ovat näistä monella mittarilla hyvin painavia,joskaan niistä ei monestikaan oikein itse vielä siinä vaiheessa tiedä.Matkassa kulkevassa Isossa Repussa saattaa olla hylkäämisen kokemuksia,yksinjäämisen pelkoja,rakkaudettomuutta,sukupuoli-identiteetin rikkoontumisia tai monenlaista epävarmuutta perusasioiden täyttymisestä.
Olisikin hyvin tärkeää löytää omasta Repustaan mahdollisimman paljon sinne sullottua tavaraa,ennenkuin asettuu elämään Sen Oikean kanssa. Repun siivoamistaan joutuu joskus enemmän tai vähemmän jatkamaan läpi elämän,mutta jos olisi edes jonkinlainen käsitys mitä siellä sisällä on.Sitten kun ne kahden Reput heitetään saman eteisen nurkkaan,on kaikki paljon selvempää kun itse tietää mikä kama on minun repusta ja mikä sitten taas sen toisen.
Jos molemmilla on reput täys tavaraa,joista ei oikein ole takeita mitä ne on ja onkohan nuo hyödyksi,niin eteisen nurkasta valuu kohta sotkua pitkin muita huoneita ja useimmiten ensimmäisenä kohti makuuhuonetta.

Kun on ensin tehdään töitä että löytäisi Sen Oikean,jota rakastaa on sen jälkeen alettava tehdä töitä että rakastaa sitä jonka on löytänyt.

A niinkuin ahven ja alku

Kerran kauan sitten toissakesänä Erämies keksi hyvän syvänteen,jossa ahvenet parveili.Hän innostui,kuten hänellä tapana on."Huippu tyyni keli,moottori pellaa nyt niin hyvästi.Lähetäänpä laskemaan verkot!"
Olin valmiiksi kovin kyyninen,(kuten tapana ?)mutta keli oli mainio ja paistettu kalahan on hyvää.
Järven pinta oli tyyni ja kauniisti kimaltava,lapset rauhoittuivat videon ääreen ja niin lähdettiin. Lyhyt matka moottorin avulla saaren toiselle puolelle,ja kaikki sujui kuin rasvattu,vene liukui kuin MiamiVicella aikoinaan.Ilahduin kun lähdettiin.
Saaren toiselle puolelle pääsi tuuli järven selältä tulemaan.Kun moottori sammutettiin,vene ei kauniisti jäänytkään siihen liplattelemaan vaan alkoi tuulen nopeudella liukua sinne minne tuulikin oli menossa.
EräMies muuttui Kersantiksi:" soudappa!" "pidä vene paikoillaan" " keula tuonne kiveen päin!"
Kiskoin MiamiVicen airoja olkapäät rutisten.Jalat luisti lasikuitupaatin pohjalla,hiki valui,eikä kaikki tullut rasituksesta.
Vene meni kuin rasvattu.Mutta ei sinne minne olisi kuulemma pitänyt.Verkko repesi. Airo putosi järven kimaltavalle pinnalle ja jäi kellumaan kuin muistutuksena; hukkuneesta avioliitosta.

Huomenna verkoista nousi ahvenia.2 kappaletta. Mutta minkälaisia! Ainakin 2 kiloisia.Olin lapsena nähnyt meriahvenia ja ruutanoita,nuo köllykät oli kuin niitten giganttiversio.Erämies hihkui,soitti parille kaverille innoissaan:" joo! viisvitosella kuule ahvenia ja ei ollu ku leukaperistä kiinni!".Erämies taputteli minua olalle kuin naapurin setä "kato!on kuule huippuvehkeet!pellaa moottorit ja kaiku!"
Minä olin sanaton.2 kappaletta kaloja.4 tunnin työ,lasten organisoiminen ja rauhoittaminen videon ääreen.2 kalaa.Se tappelu,huuto ja paha mieli järvellä.Olkapäät sökönä.Kaksi kalaa.
Mietin kumpi meistä on hullu.Pakastealtaasta olisi saatu kahdessa tunnissa sama satsi ja ilman pahaa mieltä.
Odotin pahoitteluja kun hän on huutanut minulle.Odotin kiitosta kuinka olin selvinnyt tuosta koettelemuksesta.

Naisen ajattelu ja toiminta on niin tunteissa kiinni.Miehelle oleellista on se kun onnistuttiin.Tuulisella järvellä on toimittava eikä jäätävä miettimään: " miltä minusta nyt tuntuu kun sinä puhuit minulle rumasti".Erämies selvitti jälkeenpäin,että hän oli luullut minun osaavan soutaa verkoilla.Kumpikaan meistä ei siitä mitään puhunut etukäteen.

EräKokki paistoi kalat,voissa kuten asiaan kuuluu. Ruoka oli taivaallista.Kahdesta kalasta viisihenkinen perhe söi kaksi päivää ja loput kannettiin koirille.

Verkkotarinoita saatte kuulla myöhemminkin,ahvenista se kaikki kuitenkin alkoi.