Kesäleiriin valmistautumassa

Pulmusilla on ollut kunnia päästä osalliseksi avioliittotyön monisäikeisiin kuvioihin.Sydäntämme lähellä on ensisijaisesti ME työ,Mennään Eteenpäin avioliittoviikonloput ja niitten käytännön järjestelyihin osallistuminen.ME työ siksi,että koemme sen pelastaneen meidän avioliiton.
Lisäksi mukaan on matkalla tarttunut Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä avioparityö,joka järjestää kesällä erilaisia leirejä ja viikonloppuja.
Tänä kesänä olemme taas mukana 4 päiväisellä leirillä Savon sydämessä ja siihen valmistautuminen on kiivaimmillaan.

Kiivaus valmistautumiseen ei näy mitenkään ulospäin.Kaikkinainen työ on vielä työstämättä niin sanotusti paperille.Päät suhisee ja ajatukset sinkoilee.Välillä niitä ehtii onneksi vaihtaakin.Mutta viikkokin saattaa hurahtaa ettei sanakaan tuosta yhteisestä työsarasta edes puhuta.
Yhteistä tälle suhinalle ja sähinälle on se,että molempiin meinaa iskeä hienoinen paniikki.Tuo kuuluisa ViimeHetki,jota ilman ei mistään tulisi mitään.Deadline,joka kalenterissa odottaa kuin Pyöveli.
Rva Pulmunen valmistautuu tavoilleen ja elämälleen uskollisesti lukien.Koko talvi on mennyt niin,että yöpöydällä,käsilaukussa,keittiössä, pakastimen päällä ja vessan hyllyllä on parikin teosta.Joskus kirjaa ei luetakaan,vaan silmäillään ja imetään tyylisuuntia.Joskus joku kirjaa puhuttelee ja lujaa.Tällainen on ollut mm.Paula Tähtisen ja Mirja Sinkkosen Lupa tuntea. tiedättehän sen tunteen,että kuinka ne tiesi minusta kirjoittaa. Toinen on ollut Saara Kinnusen Yhteinen yritys. Se on muuten mainio kirja senkin takia,että vähän lukevankin on helppo edes katsella lyhyiä kappaleita ja selailla.

Työhön valmistautuminen on raastaavaa,mutta myös hauskaa.Seuranamme on mainiot taustajoukot ja muut avioparityössä olijat.Talonmiehen kanssakin meillä sukeutuu varsin kehittäviä keskusteluja saunanlauteilla tai pöllimetsässä.On terapeuttistakin keskittyä kuuntelemaan,mitä toinen oikeestaan haluaa toisille omasta näkökulmastaan aviomiehenä sanoa.Kuuntelemista tulee opeteltua.Riitaa tulee näissä valmistautumisissa harvoin.Paitsi Talonmies sanoo joka kerta että "ei kyllä ens kesänä luvata ennää lähtee".

Sivusta seurattua

Pulmusten perheessä kasvatetaan pikkuPulmusia.Nti Nuorin Pulmunen on 6 vuotias Prinsessa,jolle kaikki kaunis ja kukikas ja romanttinen on ihanaa ja elinehto.Hän pieni suuri esteetikko,joka saa likaisen ja sotkuisen huushollin hetkessä kuntoon,tuomalla pöytään kukkia ja koristelemalla huoneensa esim.Äidin kaulahuiveilla.

Nyt nti Nuorin Pulmunen alkoi majan rakennukseen Ukin kanssa. Sivusta seuraajille oli tarjolla mainio oppitunti siitä kuinka Naisten tulisi käsitellä Miehiä.

Nti säntäili,juoksutti vasaraa,etsi rukkasia,keitätytti kahvia ja kantoi itseään isompia puulankkuja ja lavoja Ukin käsittelyyn.Hameenhelmat viuhuen hän isot miesten rukkaset käsissään yritti lukea Ukin ajatuksia ja tehdä asioita jo etukäteen,mitä vain Ukki sattusikaan tarvitsemaan.Ja kun Ukki nosti lautaa,sahasi tai mittasi,nti istui kannon nokassa päiväillen Ukin taitavuutta.Ei ole kukaan koskaan niiin taitavasti laittanut kuormalavoja päällekkäin tai lyönyt naulaan puuhun kuin Meidän Ukki.Kaikki suunnitelmat ja ajatukset,joita Ukki sattui lausumaan,olivat niin erikoisen ihastuttavia ja ainutlaatuisia.Kun Ukki vielä tarkasti kuunteli mitä Pikku Arkkitehti ehdotti ja sitten esitti vastaehdotuksen,oli Nti aivan myyty ja tuon sankarin lumoissa.Kaiken kaikkiaan kaikki Ukin askareet puumajan valmiiksi saattamiseksi,olivat tavattoman hienostuneita ja erikoisen ainutlaatuisia,ja vaativat suurta asiantuntemusta ja taituruutta.

Mutta harvoin on nähty miestä,joka niin paljon hymyili ja nauroi rakennustyömaalla.

auton hinausta

Pulmuset joutui hirmuiseen tilanteeseen,jossa perheen autolla hinattiin toinen auto korjaamolle.
Tilanne oli Kauhea,koskapa Talonmies oli päättänyt ja sopinut itselleen,että kuntoon se tulloo auto omassa pihassa.Ei kuitenkaan tullut ja niinpä,Rva hyppäsi aurinkolasit silmillään,valkoisissa caprihousuissaan ja huulipuna välkehtien hinattavaan Omaan Autoonsa ja kysäisi ikkunasta Talkkarilta:"miten tässä muuten pittää tehä?" ." Seuraile sitä köyttä" oli leppoisa vastaus ja niin lähdettiin.

Ensimmäisen kerran köysi katkesi n.4km päässä 35km matkasta.HinuriKuski huuteli rapakosta köyttä kaivaessaan,että "koetappa kahtoo sitä köyttä!"

Siismitä helekuttia! Kahtoo köyttä.Katoinhan minä! Mitä siinä muuten katot.Ei ollu mitään puhetta tai OHJETTA,mitä sitten kun on katsonut! Sitten ärtynyt ja melkolailla sotkeentunut mies sanoi että köyden pitäis pysyä tiukkana koko ajan. Miten?! siis miten pidetään köysi tiukkana kun risteykseen jäädään seisomaan? Kysyin. Virhe! Nythän juttu kääntyikin niin,että Rva kysyi miten autoa jarrutetaan tyyliin. No..saatoinhan ihmetellä sitä siinä samalla kun ihmettelin köysi hässäkkää. Miten autoa jarrutetaan..prkl.

Autoremonttia

Talonmiehellä on kevät alkanut kiireisesti.2 vanhaa autoa pihassa ja molemmat ilmoittautuivat sairaiksi.On ollut levyjä,ja johtoja,suojakumia ja resonointia.Lauserakenteet vilisee sanoja,joille Rva ystävällisesti hymyilee ja yrittää ymmärtää ja keksiä rahoitusta tarpeen mukaan.
Kun autoja ja niiden ongelmia on ollut kaksi, ja niiden osien kummalliset nimet ovat olleet hyvin erityyppisiä, on Rva aika-ajoissa tippunut kaarteissa. Kun Isäntä taas yhden kerran lähti Varikolle melkolailla vähemmän iloisissa tunnelmissa,Rva ystävällisesti yritti ottaa osaa vaivaan ja kysyä onko kaikki tarvittavat vipstaakkelit nyt löytyny ja tulleet TakaHikiälle. Siinä sitten meni jo autot ja niitten remontit sekasin ja siitäkös Isäntä riemastui.Ei voi olla totta!hän päiväili,siis eihän tässä autossa ee oo semmosta anturia!
Siis vähemmässäkin määrin voisi pinnistellä ja yrittää tajuta kummassa autossa oli mikäkin vika,mutta..ne jotenkin kaikki johdot ja kärjet kuullosti niin samalta.Ei se ole arvostuksen puutetta,eihän?