Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Puolukoita poimin

Löytyipä päivä,jolloin MarjojenPääPoimija oli jo senverran hidastanut poimintatahtia,että päätti ottaa minutkin mukaan. Ja mitenkäs sinne muuten,kuin traktorilla,kun mennään tuohon ihan lähelle tuohon vaaraan,siinä on niin mahoton sitä puolukkaa,että! Tuttu prötprötpröt jo pihalta kuului ja niin kerättiin,tällä kertaa huomattavasti paljon nopeammin ja paremmin,kamat kasaan ja sankot matkaan. Pihalla katselin tuota työkonetta,joka on perheesemme sulautunut prötpötyksineen ja aloin pohtia ääneen että mihinkäs minä mahun tuossa: Traktorihan siis on 50 vuotta vanha,jossa on se 1 avonainen koppi.Ja penkki.
"oot vaikka (!) tässä" totesi Kuski ja näytti metallista juttua,joka traktorin perässä on jonkin nostamiseen tarkoitettu.Ja niin minä istuin. Tasapainoilin,mutta istuin.Saatiin makeita puolukoita ja hyvä mieli.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Suunnilleen

Suurten Linjojen vetäjänä Talonmies on mm. erittäin hyvä arvioimaan, jotain suurta,tietenkin.
Hän menee marjaan,ja kertoo etukäteen että siitä pläntiltä vetäisee kyllä 100 kg ihan heleposti. Hän menee metsään hän osaa etukäteen arivoida,että siinä piston päässä on aina kymmeniä lintuja.Lempiaiheeni on hänen AikaMääreensä. Tunnin päästä oon siinä on saanut hänen kanssaan ihan uuden määritelmän. Ei siinä mee ku sekuntti on hyvin tavallinen arvio mille tahansa nopealle asialle. Jos näitä kyseenalaistaa,hän katsoo hyvin ihmeissään miksi en uskoisi hänen arviotaan,onpa kyseessä aika tai matka tai koko.
Kerran eräänä keskiviikkona on PoikaTalonmies kuumeessa. Kyselin Pojalta töistä palattuani,että onkos vielä kuumetta? "On sitä semmonen 38,7 astetta." Lääkitsin ja hoidin Poikaa.Illalla etsiskelin kuumemittaria,että saisin uuden tilannearvion kuumeesta.Kysyin Pojalta että tietäisitkö missä mittari? "Enpä tiiä." "no mihin sinä sen laitoit kun päivällä mittasit sitä kuumetta?" tuskailin taas etsimisen kanssa."No kun en minäkään sitä löytänyt" totesi kuumeinen Poika. "SIIS anteeksi nyt en taida ymmärtää.Sinähän sanoit että 38,7 oli ollut kuumetta." " Niin minä senarvioin.Suunnilleen."

tiistai 14. syyskuuta 2010

Ja marjaan..

Talonmies on meillä aina ollut Suurten Linjojen Mies.Hän vetelee Semmoset Suuntaviivat ja Suuret linjat omaan elämäänsä ja oikeastaan kaikkeen mihin hän ryhtyy,hän ryhtyy hyvin tosissaan muttei ala lillukanvarsia tonkimaan.
Aamulla heti kahvipannullisen jälkeen alkoi tuttu prötprötpröt pihalta kuulua ja Talkkari jo GoreTexeissaan saapasteli pitkin pirttiä ja etsiskeli jotain hyvin tärkeää. Minä jo ihmettelemään,että mitäs nyt on hukassa? Niitä taakkaliinoja kattelen,tuumi isäntä ("ja keittiöstä ajttelit niitten löytävän?" kysyi Aamuihminen pääni sisällä) "No mitäs liinoilla tähän aikaan?" kyselin ääneen.
" No marjaan aattelin " Ja niin Hän lähti.Traktorilla.3 kpl 100litran muuttolaatikkoa traktorin perässä taakkaliinoilla kinnitettynä. Laitoin ruuan valmiksi uuniin.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Marjaan!

Olimme sopineet mukavan Retkipäivän puolukkametsässä,vaikka olinkin visusti sopinut itseni kanssa ettemme niin nyt toistaiseksi tee.Kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunne ja mukavat maisemat ja retkeilyn tuntu,lisättynä reiluun puolukkasatoon sai minutkin innostumaan. MiniPulmusia oli vaikeampi jo käännyttää tähän hauskuuteen,joskin rahanhimossa isommat jo ovat poimineet myyntiinkin.
Reilu aamiainen ja pienet eväät ja menoksi! Ainiin! Ensin kuitenkin pyykkikoneesta pyykit piti laittaa kuivausrumpuun(kuinka rakastankaan tuota Konetta!),uudet pyykit pesukoneeseen.Vaihdatutin kaikilla lapsilla vaatteet,jotka he ensin itse olivat päälleen sovitelleet;ei farkkuja!,collagehousut ei riitä! ja lenkkareilla ei nyt mehtään lähetä!ei,ei ole karkkia mukaan, ei,en tiedä kauanko ollaan...Keittiössä oli viimeiset jättäneet kaiken hujanhajan,eli laitoin tiskit siellä koneeseen,pöytä siistiksi,taas tappelua vaatteista siinä ohessa.Joku löysi Koiranpennun oksennuksen,matolta tietenkin. Etsin itselleni sukkia (voi helevetti tätä etsimistä!) ja pesin maton. Kiskoin Kuopukselle sukkahousut jalkaan,hän oli jo ehtinyt kastella ne mitkä alunperin kiskotutin itsellään. Astuin itse märälle mattolle ja jouduin etsimään uudet sukat (voi jumankekka!)Käskytin yhden Ipanan viemään koirille ruuat ja toisen viemään roskiksen.Olin hiestä märkä ja hyvin vähän innostunut marjaan lähtijä,kun Talonmies tepasteli maastokengissään,ulkoiluGoreTexit päällä eteiseen ja hyvin kysyvällä ilmeellä äimisteli etteikö myö ollakkaan lähössä?

lauantai 11. syyskuuta 2010

Jatko-osa: "kuinka naisten tulisi käsitellä miehiä"

Muistattehan kuinka kerroin Prinsessasta,joka on Ukin kanssa rakensi majaansa,liehitellen ja palvoen? Se oli esityö sille,miten He nyt elävät.Antaakapa kun kerron.

Mummo ja Ukki ja Prinsessa olivat tavallisena arkipäivänä kaupassa.Tiedättehän juuri ne vähän kiireisen makuiset arjet,jolloin ostetaan vaan ruisleipää,kananmunia,maitoa ja juustoa.Ehkä jugurttia ja omenoita.Prinsessa maleksi tapansa mukaan heviosaston ajan leluosastolla,puhellen ja laulellen itsekseen Barbeista ja keijuista ja yksisarvisista.Yhtäkkiä,kuten kuusivuotiailla on tapana,Hän sai Idean! "mukana ei olekaan äiti ja isä...hm....mummo! ja ...UKKI!"Ja niinpä Hän juoksi kaksi Barbieta kädessään omenalaarille Mummon luo, ja hengästyneenä,räkänsä Barbi-pakettiin pyyhkien,kysyi Mummolta: "mummmmooo....ostaisitko mulle tämän tai tämän?""..räpsräps." Mummo vastasi,kuten jo aikojenalusta tapana on ollut,ei,ei osteta Prinsessa,ei ole nyt Barbin ostopäivä." Prinsessa hymähti paheksuvasti,asiaankuuluvasti.Ja juoksi salamana Ukin luo,työkaluhyllylle.
"Ukkiiiiii.....minä niiiiin tahtoisin tämän barbin....tai tämän...tämäkin käy ihan hirveen hyvin....kaikilla muilla jo onkin tämmönen....Ukkiiii....onkohan tämä liiiian kallis.....voiskohan tätä saada...?" Kädessä Prinsessallahan oli 12 e maksava ja 19e maksava Barbie,joista Hän nyt näytti Ukille sitä kalliimpaa.
"Sinäkö tahot sen? Kumpiko se ois parempi?" pehmeni Ukki,kenenkään kuulematta,vain Hän ja Prinsessa,siinä vasaroitten ja kumikaapeleitten edessä. "Ukki....minä tahtoisin niiin tämän..." sanoi Hän ja näytti sitä Kalliimpaa.
Kassalla Mummo lastasi kananmunia ja omenoita ja flooraa hihnalle,ja yhtäkkiä siihen tulikin Barbie,19,60e.Mummo nosti katseensa äimistyneenä Prinsessaan.Prinsessa katseli tyynesti purukumipaketteja. " nooh.annahan nyt olla sen äpön.minä sen lupasin..." kuului kassiin pakkaajan paikalta.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Hääpäivä

Hääpäivää aikoinaan mietittäessä Talonmies sai sanoa painavan sanansa päivämäärään.Hän halusi päivämäärän olevan semmoinen,jonka Hän sitten helposti muistaisi loppuikänsä. Olin tehnyt jo selväksi kaiketi sen,että en ole niitä naisia,joille juhlat ja muistamiset ei olisi tärkeitä.Ne on. Pirun tärkeitä.Niinpä MetsästäjäMies päätti päivän olevan sorsastuksen aloituksen aatto,sen hän aina muistaisi,kun metsästyskausi alkaisi. Päivä oli oikein sopiva,olin oikein tyytyväinen,elokuuhan on mitä upeinta aikaa juhlille,eikä jatkossakaan mies viettäisi hääpäivää sorsapassissa,vaan sitten vasta seuraavana päivänä.
Seuraavana kesänä 1-vuotishääpäivän lähestyessä muistelimme haikeana,kuinka häät oli niin hauskat ja niin mahtavat juhlat,että ei toisissa ole oltu.Erilaisia hauskoja tapauksia ja ihmisiä ja tilanteita tuli mieleen ja niille yhdessä naurettiin.Hienoisen hiljaisuuden jälkeen Mies kysyi kuin luontevan jatkona kevyesti hymyillen,että "olikos se hääpäivä niinku kanalinnustuksen aloituksen aatto?"

torstai 9. syyskuuta 2010

AutoMaailmassa

Rva Pulmunen joutui työpaikan kahvipöydässä (taas) vauhdikkaaseen keskusteluun,kuten hänellä tapana on; ottaa kantaa asiaan kuin asiaan.Tällä kertaa MiesKollegan kanssa yövuoron kahvimukien äärellä jouduimme autokeskusteluun..

-" me on kateltu uusien autojen hintoja ja yllätyttiin,kun se yks uus automalli on niin halpa" puhkesi Pulmutar puhumaan.
-" aijaa! mikäs uus auto se oli?" kysyi Kollega, innostuneesti

- " no se on se yks semmonen ulkomaalainen,joka niinku tehhään siellä eripaikassa,kuin on suunniteltu,tai siis se on niinku tehty sillai niinku se skoda."
-" ...hm.."
-" en nyt siis muista mikä sen auton nimi on,mutta,tiiätkö se on niitä halpa-autoja,jotka on niinku IIlaatua,että ihan hyviä,mutta tehty halppisversio,että ei oo niitä vakauttamia ja estonestäjiä"
-"...aivan..ajonvakautinjärjestelmä.. ettei se sitten ole se Skoda?" epäili jo hienoista epätoivoa äänessään Kollega

-" eieeiei,kyllä minä tunnen Skodan! - tää on semmonen,jossa on neliveto ja porrasperänen ja se on markkinoiden halvin se just sekin nelivetomaasturi,maksoko se 10 000 euroo"

-" täh! no onpa halpa todellakin jos nelivetomaasturi on kymppitonnin,vaikka oiskin riisuttu versio--et muista minkä kokonen se sitten oli?"
-" semmonen aika iso..."
-" ...niin se moottori..onko se Bensa vai Diesel? että onko minkäkokoninen,1.6 litranen,vai?"

-" eiku mahtuu sinne paljon enemmän! "
-" aivan...otatko lisää kahvia?"

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Naisten Etsivätoimisto nro 2 ja puoli

Suomalaisen melankolian sävyttämään,kiireisen perheenäidin ja dekkareitten rakastajan arkeeni on täysillä jysähtänyt Aleksander McCallSmithin Naisten etsivätoimisto nro 1 kirjasarja Mma Ramotsewen kera.Kirjat kertoo perinteisen ruumiinrakenteen omaavasta Mma Ramotswesta,joka on perustanut Botswanan kuuman auringon alle isänsä perinnön turvin etsivätoimiston.Kertomukset eivät mässäile murhilla ja väkivallalla,vaikka pohtivatkin elämän tarkoitusta ja lukijalle näytetään selvästi Asioita,jotka elämässä olisivat tärkeitä.Mma Ramotsewen päivät sävyttyvät kiireettömyydellä ja leppoisalla elämänasenteella,rooiboisteetä siemaillen,vaikkakaan hänen unelmansa,Naisten etsivätoimisto ei juurikaan taloudellisilla osingoilla pröystäile.

Kun olen Mman etsivätoimiston pauloissa,olen hyvinkin vakuuttunut siitä kuinka minäkin voisin perustaa Etsivätoimiston,joka etsisi vain hyvää tuottavia asioita,asioita ja ihmisiä,jotka tuottavat muille hyvän mielen ja elämään järjestyksen ja ehkäpä pientä rahakorvaustakin.Totuus ei voisi olla kauempana tuosta haaveesta.

Olen aina ollut mielestäni hyvä etsimään kadonneita tavaroita. Koruja, kelloja, lippuja, posteja, huiveja,koiranhihnoja,lääkkeitä,matoja,hillopurkkeja,Barbeja,Barbin kenkiä,nuppineuloja,kirjoja, autonavaimia,kodin avaimia,varaston avaimia,työpaikan avaimia,kaapin avaimia,toisen kaapin avaimia,saunan avaimia,asuntovaunun avaimia,mökin avaimia---miten helkkarin paljon muuten ihmisillä on avaimia? Onko sitten niin että olen hyvä etsimään,tarkkasilmäinen ja tarpeeksi rauhallinen ja keskittymiskykyinen etsinnöissä,vai onkohan sittenkin niin,että olen joutunut tulemaan hyväksi etsijäksi?

Olen elänyt viimeiset 20 v ihmisen kanssa,joka on Kadottaja,jos minä olen Etsijä,joten vakka lie kantensa valinnut. Suuri mieliharmi on ollut tosiasia että toistaiseksi vaikuttaisi siltä,että MiniPulmuset ovat enemmän perineet Kadottajan ominaisuuksia kuin Etsijän. Tilanteet tietysti heille on pedattukin niin,että "huoh,no Äiti etsii ",eli heidän ei alunperinkään tarvinnut löytää,saada sitä riemun tunnetta kun Itse löytää ja ilahtuu,että täällähän tämä!

Viime päivinä on jostain syystä ollut käsittämättömän paljon etsittävää.Sen lisäksi että metsät pursuavat täällä pohjoisessa sieniä,joita etsiä,on lapset kadottaneet kännyköitään( nuo pirulliset nykyajan katoajat!),rahattomia lompakoitaan,Isäntä koiran matolääkkeitä,metsästyspuukkoaan ja auton avaimia (huoh). Puukko ehti jo kadottuaan nostattaa suomalaisen tehostesanaston tehokäyttöön,sillä katosihan tuo perintökapine marjastusreissulla metsään. Itselläni oli työpäivä,ja huokailin jo raskaasti,etten nyt pääse mukaan etsintöihin.Samalla sielussani olin hyvinkin pahoillani,koska näin sieluni silmin,kuinka mies noituen juoksee saaren läpi ja sitten kiroilee ja haukkuu koirankin,kun puukkoa ei löydy. Hetimiten luettelin kuitenkin jo paikat,joissa puukkoa oli ehken tarvittu ja minne se olisi saattanut tippua. Kun tulin töistä seuraavana päivänä,Marjastajan naama loisti kuin Pohjoisen aurinko kesäyönä kun hän kertoi puukon löytyneen!: "Eikä ollu siellä missä sanoit sen olevan!" Tunsin yhtäkkiä kuinka tuulet toivatkin Botswanasta salaisen tervehdyksen- ei ole tärkeää kuka etsii ja kuka löytää- kunhan juodaan rooibois teet ihan rauhassa ja asiat järjestyvät.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Elä(i)mienmuutoksia

Syksy on tarjonnut parhainta satoaan.Kirkkaita,kuulaita päiviä ja kylmiä öitä.Ruska-aika alkaa olla käsillä ja luonto tarjoilee antimiaan niille jotka niitä ennättävät hakemaan.Pulmusillakin on syöty sieniä,muikkuja,puolukkapuuroa,mustikkapiirakkaa ja mikä parasta!kalakukkoa!

Syksy toi Karun Tiedon Boriksen silmien tilan pahenemisesta.Koiran käytös muuttui ja alkoi tulla selväksi,ettemme tällaista voi jatkaa.Metsäkoira oli siirrettävä autuaammille metsästysmaille.Rakas Ystävä kommentoikin mainioisti sanoin,joihin on helppo yhtyä: " olen jo kauan sitten hylännyt sellaisen uskon,jossa eläimet ja ihmiset eivät mahtuisi samaan Taivaaseen".

Samantien ,kuin puuntakaa tuli tieto,että 3 kk ikäinen jämtlannin pystykorva neiti,Siru on vailla kotia.Päätös ottaa Siru joukkoomme ei ollut vaikea,Siru sulatti sydämet samantien.

Siru on rauhallinen,utelias ja kovin rohkea nuori neiti,joka tuntee jo nimensä ja vislauksensa.Siru rakastaa Barbeja,naruja,papereita ja Viliä.Vilihän on meidän Villi,joten hälläkin on päiviin tullut kovin nyt eloa ja vauhtia kun Siru pistää hippulat vinkumaan niin että tarhassa multa pölisee!

Aiemmista marjavuosista oppineena me Isännän kanssa ei oikeastaan kovin paljoa yhdessä marjasteta.Sitäpaitsi olen itse hurahtanut sieniin,joista tunnen jo seitsämän eri sienilajia,joita sitten Äidille poimin.Äiti on sitten jatkojalostamon tavoin vääntänyt sieniä purkkeihin. Itse en edes sieniä syö,mutta olen yrittänyt laittamista opetella,sillä Talonmiehen lautasella olen havainnut varsin isoja kekoja sienisipulisalaattia.Talonmies on Ukin kanssa pitänyt verkkoja,ja siitä olemme paljon nauttineet; on saatu savusiikaa,kalakukkoa,paistikaloja ja kalamureketta. Verkkojen pitäminen muuttui ongelmalliseksi tuossa heinäkuun lopussa,kun joku tarvitsi meidän verkkovenettä ja ottipa sen sitten matkaansa-ilman lupaa. Nyt Talonmies taiteilee isolla moottorivenellä ja on työlääntynyt.Vesilinnunmetsästyskin alkoi ja sieltäkin saimme saalista,joten kyllä meitä on Luonto muistanut: antoi ja otti.