Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Puheluja ja kotiinpaluita

Eräänä kauniina kesäiltana yritin epätoivoisena tavoittaa KeskiPulmusta,Hra 11v., puhelimella jalkapallon peluusta.Ensimmäisellä ja toisella hälyytyskerralla,kun puhelin oli hälyttänyt tappiinsa asti, ajattelin vain ettei Poika kuule kun juoksee. Kolmannella ja neljännellä ajattelin että onpa Fiksu Poika jos jätti puhelimen penkille,eikä se olekaan taskussa, voipaha se sieltä tipahtaa kun kulmureita ja lämäreitä ja ylämummoja vetelee. Seitsämännen soittoyrityksen jälkeen aloin ihmetellä,mitä ihmettä on sattunut ja yhdennentoista jälkeen olin jo aivan raivona.Siis MIKSI kännykkä keksittiin,siis miksi? Siis että voi olla mobiilisti tavoittamaton ? Kun Lapsi ei 1980-luvulla vastannut puhelimeen oli selvää,että sepä onkin ulkona; hyvä! Kun 2010-luvun Lapsi ei vastaa noin tuhannenkaan yrityksen jälkeen,Äidit ovat valmiit valjastamaan Vuotoksen, pakottamaan pojat tekemään toimivan hallituksen,ja sukeltamaan Titanicin pintaan. Ja keksimään kaikki viikkorangaistukset yhtäaikaa.Kieltämään ulkoilut.Ja jalkapallon.Kaikille maailman pojille.

Kun Poika tuli viimein kotiin,oli vastassa RaivoHärkä, tai siis Lehmä,joskaan se ei kuullosta yhtä hyvältä.

-" MIKSI ET VASTANNUT PUHELIMEEN!?"
- e...
-"ÄLÄ SELITÄ!"
-en...
-"SIIS ONKO SULLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN SINÄ OLET PELAAMASSA?"
-en minä....
-"MITEN SULLA VOI OLLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN OLET PELAAMASSA?"
-joo
-"EIKÖ SULLA TODELLA OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN JOO!"
-minä...
-"MITEN TÄÄ VOI OLLA TÄMMÖSTÄ! JOTAINHAN OLIS VOINU SATTUA!MINUN PITTÄÄ SAADA SINUT KIINNI!JOS JOTAIN OLIS SATTUNU!"
-onko jotakin sattunut?
-" no ei just nyt ole,mutta olisi voinut olla sattunu..."
-"äiti,olisin minä vastannu puhelimeen,ihan oikeesti,jos olisin kuullu että se soi."
-"okei. "
-"miksi muuten piti tulla jo kotia?meillä oli hyvä peli,voitettiin!oisitpa nähny ku tein hirmukierteen suoraan rimaa hipoen ylämummoon!"

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Sukset ristissä?

Edellisestä kirjoituksesta oletkin ajantasalla kesän lähestymisestä,varsinkin talven loppumisesta täällä Pohjoisessa. Meidän perheessä talvikauden päättyminen tarkoittaa että lukematon määrä pujottelusuksia,pujottelumonoja,erillisiä siteitä,murtomaasuksia,luistimia,sauvoja (eriparisiakin reilusti) ja monoja on pitkin eteistä,tuulikaappeja,ulkoterassia,makuuhuoneita ja auton peräkontteja.Näitten kasojen siistiminen on enemmän tai vähemmän Rva Pulmusen työtä,varsinkin miniPulmusten osalta,koska lasten tavaroista on selvitettävä taas erilleen liian pienet,rikkinäiset ja paripuolet.Kuitenkin useimmiten käy niin,että Rva huitaisee Talonmiehenkin sukset varastoon ja pääsee näin helpommalla.

Terassin siivouksen yhteydessä laitoin taas saman vitosvaihteen silmään ja tempaisin siivota terassin ja varaston,miestä apuun odotellessa moottorisahan korjauksesta tai jostain.Kun varasto oli järjestyksessä,keitin kahvit ja laitoin ne kauniisti kauniille pöydälle siivotulle terassille.Kutsuin miehenkin remonttiaskareistaan kahville ja siirtelin kaiken mahdolllisesti päätään nostavan raivohärän sielustani pois. Kaunis vanha olohuoneen matto,lasipöytä ja järvimaisema kahveineen, aah!elämä on niin lyhyt raivoon ja vihaan.
Ja siihen tuli Mies. Paskaiset,oikeesti lehmänpaskaiset kumpparit,öljyiset,hiekkaiset ja kaiken kaikkiaan Hyvin Likaiset haalarit. Moottorisaha suojakypärineen heilahti matolle,kumpparit kahvikannun viereen.Korjauskapineet varaston oven viereen,niin ettei sitä nyt saanut auki ja esiteltäväksi. "Sainpas kuntoon!" iloitsi Hän,ja istuuntui kukikkaalle kangastyynylle.