Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kavuttaako?

Pääsin tapaamaan melkein 90-vuotiaan miehen,jonka kanssa jouduin yhtäkkiä juttusille parisuhteista. Mies oli pieni ja ryppyinen kuin rusina,isot silmälasit kertoivat terveisensä 1970-luvulta. Prässit henkseleillä kiedoituista teryleenihousuista olivat parhaat hetkensä nähneet, muutaman kymmenen vuotta sitten. Paitoja pilkisti syksyn koleudessa ainakin 3, polyesterineuleen alta. Tekohampaat oli pohjuutettu jokunen vuosi sitten,sen verran terävästi s suhahti. Askel oli lyhyt,mutta aivan ajassa kiinni olevaa tarinaa tuli ja katse oli terävä lasien takaa.
Jostain kumman syystä, niinkuin nyt ihmiset väliset tarinointihetket nyt menee, hän päätyi kertomaan minulle treffikutsuista,jotka hän oli saanut. Mies kertoi rauhallisesti ja s suhisten, että pisnesnainen oli laittanut kutut ravintelliin. Hän kertoi kuinka puhelimessa olivat sopineet treffipaikaksi hienon ravintolan ja hän oli laittautunut kotona valmiiksi, miettinyt pitäisikö kukkiakin ottaa.
Kuitenkin kun lähdön hetki oli lähestynyt, hän oli tullut ajatelleeksi kuinka hienon ravintolan vahva ja hieno ruoka saattaa olla erillaista kuin oma kotona syöty ruoka. Yhtäkkiä hän oivalsi ettei hän ole ollut syömässä ulkona pitkään aikaan. Jännittynyt ilmapiiri,hieno ruoka ja ihmispaljous oudossa ympäristössäkö sai hänet pohtimaan elämän perusrealiteetteja, ruoka tulee. Ja menee. Minulla juohtu mieleen,että enhän minä voikkaan lähtä,kun eihän minulla ou mittää siihen mittää valtoo. Se jos pieru tulloo,se tulloo ihan tietämäti,minnen sillee mittää maha.
Ja niin hän ei mennyt. Kysyin kohteliaasti,mitä sanoitte naiselle syyksi, ettette mennyt. En tullu soittaneeksi sanoi kumara mies katse kaukaisuudessa. Ois tietennii pitäny. Oun sitä ussein miettiny että ois pitäny kyllä soittoo.

Tarina kalvoi mieltäni, joskin naurattikin. Etsin tietooni,missä miehen mainitsema ravintola sijaitsee. Sitä ei ollut olemassa reiluun kymmeniin vuosiiin. Kuitenkin terävin muisto,jonka hän ventovieraalle jakoi oli se,että hän katui kuinka jätti soittamatta. Ei se että olisikin pieraissut hienossa ravintolassa bisnesnaisen seurassa, vaan se,ettei edes mennyt.

tiistai 18. lokakuuta 2011

MoottorisahaViilaaja

Meidän talon Talonmies on juuri sellainen JokaPaikanHöylä&Hanska, jota tällaisessa vanhassa omakotitalossa aina tarvitaan. On vain muutama seikka, jotka joskus vähän ärsyttää.

1.Aikataulut; ei ole tämän Miehen heiniä. Jos yritän ehdottaa että katsoppa minun työvuorot,niin järjestä siihen minun vapaapäivälle se puittenhaku,niin pääsen kaveriksi, joo hän sanoo ja järjestää sille päivälle homman,jossa minun osani on keittää perunoita. Jos ehdotan että mennäänkö saunaan nyt heti, hän vastaa joo,mennään ja hän jää television ääreen. Kun tulen saunasta hän ihmettelee,eikö me mentykään yhdessä. -Joo,meinasin niin,mutta ½ tuntia sitten.

2.Vaatehuolto ; ai mikä ?

3.Ruuanlaitto ; tämä on se joka naisen UnelmaMies,joka tekee ruokaa ,joka vie jalat alta ja kielen mennessään. Tämä mies taikoo tyhjästä jääkaapista pateen tai bruleen. Tämä on se mies,joka ruokkii suitsait 20-hengen ristiäisvieraat.Tämä on se Mies,joka keksii uuden ruokalajin hirvenlihasta joka viikko. Tämä on se mies,joka liekittää, paahtaa, grillaa, loimuttaa, savustaa, marinoi, säilöö. Ja tämä mies jonka keittiön siivoaa nainen.

4.Tavaroiden säilytys ; säilytystilat ei tarkoita Hänelle aivan samaa kuin minulle. Hänen tavaransa olisivat aina tallessa,jos ne saisivat olla keittiön pöydällä. Koko ajan. Hän touhuaa ja vääntää,värkkää ja korjaa. Ja työkalut jää keittiön ruokapöydälle. Sitten hän hyvin loukkaantuneena kysyy muutamaa päivää myöhemmin-noin kymmentä ateriaa myöhemmin- mihinkä oot tästä taas nostanu sen moottorisahanviilan?

torstai 13. lokakuuta 2011

Pojat on..rummuttajia?

Muistan pikkutyttönä ihmeissäni seuranneeni enoani,joka istuessaa rummutti jalallaan lattiaa koko ajan. Ihmettelin kuinka hänellä on niin paljon voimia,että jaksaa koko ajan heiluttaa jalkaa ja niin nopeassa rytmissä.
Kun tapasin Talonmiehen,ihailin kuinka hän pystyi seuraamaan mitä tahansa musiikkia rytmissä,rummuttaen. Hän seurasi komppeja ja sävellajeja,rummuttaen. Kun aloimme olemaan enemmän yhdessä,ärsyynnyin jo aika ajoin valtavasti ainaisesta paukutuksesta.
Nyt kun perheessä on PoikaPulmunen,olen joutunut hankkimaan kuulosuojaimet.Hänen harrastuksensa ja intohimonsa on rummuttaminen. Hän hakkaa, paukuttaa, nakuttaa, läpsyttää, naputtaa, rummuttaa,koko ajan.Siis, aivan koko ajan. Ruokapöydässä,seisoessaan omia jalkojaan vasten,sohvalla,rummuilla, saunanlauteilla,sängyssä seinää vasten; sanoinko jo että KOKO ajan. Elokuva Risto Räppääjä olisi voitu kuvat meillä.Paitsi ettei meillä asu Rauhaa.