Muistan pikkutyttönä ihmeissäni seuranneeni enoani,joka istuessaa rummutti jalallaan lattiaa koko ajan. Ihmettelin kuinka hänellä on niin paljon voimia,että jaksaa koko ajan heiluttaa jalkaa ja niin nopeassa rytmissä.
Kun tapasin Talonmiehen,ihailin kuinka hän pystyi seuraamaan mitä tahansa musiikkia rytmissä,rummuttaen. Hän seurasi komppeja ja sävellajeja,rummuttaen. Kun aloimme olemaan enemmän yhdessä,ärsyynnyin jo aika ajoin valtavasti ainaisesta paukutuksesta.
Nyt kun perheessä on PoikaPulmunen,olen joutunut hankkimaan kuulosuojaimet.Hänen harrastuksensa ja intohimonsa on rummuttaminen. Hän hakkaa, paukuttaa, nakuttaa, läpsyttää, naputtaa, rummuttaa,koko ajan.Siis, aivan koko ajan. Ruokapöydässä,seisoessaan omia jalkojaan vasten,sohvalla,rummuilla, saunanlauteilla,sängyssä seinää vasten; sanoinko jo että KOKO ajan. Elokuva Risto Räppääjä olisi voitu kuvat meillä.Paitsi ettei meillä asu Rauhaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnee vaan äitille pienen rumpalipojan johdosta!
VastaaPoistaOtan osaa.