Kemiallista pohdintaa

..."siinä täytyy olla rakkautta,siinä täytyy olla kemiaa.." lauletaan ysärihitissä.Sehän on taivaan tosi,rakkauden radalla kemiaa tarvitaan,josko joskus vähän fysiikkaakin..
Kuitenkin lienee niin,että pitkässä parisuhteessa olisi vielä tärkeämpää ymmärtää miehen ja naisen kemialliset erot,siinä kuin ne fysiikankin monimuotoisuudet.Psykologi Tony Dunderfelt on kirjoittanut tästä aiheesta tänä vuonna kirjankin:"Parisuhteen kemiaa".Sitä suosittelen,jos hermo kestää.Välillä kirja naurattaa,ajoittain on kovin psykologista ja vaikeaselkoista tekstiä.
Rva Pulmusen päähän pälkähti mennä kuuntelemaan Dunderfeltia oikein luennolle.Hra Pulmunen ei ehtinyt mukaan,mutta kannusti kovasti,että on se varmasti hyvä jos sinä jaksat mennä..
(Dunderfelt on niin vaikea sana,että jatkossa,kun lainaan häntä,käytän lyhennettä hra D.)

Hra D puhuu jugurttipurkki- teoriasta.Tässä teoriassa miehen ja naisen olisi parisuhteessaan päivässä käytettävä "jugurttipurkillisen syömiseen käytettävä aika" toistensa rehelliseen,avoimeen ja suoraan sielujen kohtaamiseen. Eli 5-7-min.vuorokaudessa.Hetki jolloin katsottaisiin puolisoa silmiin,heitettäisiin omat suunnitelmat ja tunteiden siirrot syrjään..ja kuultaisiin mitä toiselle kuuluu,juuri sinä päivänä.Mitä töissä sattui,ketä tapasit,mitä niille kuuluu,mitä söit...jne.Ihan tavallisia,arkisia asioita.Ei mitään suuria suunnitelmia joka päivä voi olla.Ei suuria unelmia,ei rakkauden tunnustuksia,ei ruusuillallista eikä timantteja.Arki ja lämpö vaikka sen jugurttipurkin ympärillä tai vaikka saunan lauteilla.Kaksistaan,avoimesti kohdaten.
No höh.Ei voi olla vaikeeta.Siis istua nyt sen oman puolison kanssa nokatusten 5 min.Viimeksikin juteltiin Erämiehen kanssa ihan tavallisesti....ennen hirvenmetsästyksen alkua?kanalinnustuksen? vai sorsastuksen..? Siis...eihän tässä näin voinut käydä!Muutama viikko ainakin siitä on vierähtänyt että on ollut aikaa hetki keskittyä kahdestaan puhelemaan,ilman että joku kolmas tai neljäs korvapari on kuuntelemassa,tai joku arkinen asia painaa niin paljon,ettei jompikumpi pysty aukaisemaan itseään "rehelliseen,avoimeen ja hetkeen ilman omia pahan olon tunteita".

Ja nyt,miehet, tullaan Oleelliseen Oivallukseen.Tämä on Se hetki,johon Naisesi tarvitsee Sinua.Naisen ja miehen välinen ero on siinä,että nainen on taitava hallitsemaan. Nykynainen "osaa"kaiken,pystyy omalla älyllään,rahallaan ja asemallaan saamaan kaiken sen mitä nykyelämä tarvitse ja vaatii.Enää ei tarvita miestä tuomaan leipää ja puhvelia kotiin tai etsimään parempia metsästysmaita.Mutta! nainen tarvitsee itselleen palloseinän,sen Kumppanin,joka kohtaa naisen kanssa maailman ja sen armottomuuden ja kauneuden. Miehen ja Naisen pitkässä parisuhteessa nainen tarvitsee kaikista eniten sitä,että mies on läsnä,lähellä,kohdattavissa.Nainen tarvitsee lämpimän äänensävyn ja lämpimän katseen.Ei informaatiota,kuinka metsän raivaus oli raskasta tai auton korjaus tulee maksamaan 100 e. Ei -siis edes psykologi HRA D: n mielestä- sitä että mies istuu illan naisensa kanssa puutarhassa ja lässyttää kauniita sanoja ja tuo timantteja tai kukkiakaan.Nainen ei sitä tarvitse eikä useinkaan edes halua.Nainen tarvitsee Palloseinän,johon minun heittämä pallo kimpoaa hieman eri suunnassa takaisin! Mieletön Idea!Ja tuttu juttu,jolle,Hra D antoi nyt sanat,edes jotenkin.
Mitä mies sitten HraD:n mielestä tarvitsee.Mies tarvitsee "oman neliösentin".Mies tarvitsee oman tilan,jossa Hän on hyvä ja Nainen hänen tekojaan siinä neliösentillä ihailee.Miehisyys on tekoja,mies ei niinkään tarvitse sanoja ja kehuja "reipas poika",joskin kuullemma siitäkin voisi olla Iloa, mutta että Nainen huomaa ja siten ihailee kaadettua metsää,korjattua autoa,lämmitettyä saunaa,tapettua hirveä tai laitettua ruokaa.

Jugurttipurkillinen.Huh. Siihenpyritään.Vaikka samalla kun pakataan hirvenlihoja.

Avec?

Takavuosina,kun itse olin kotiäitinä,heräsi näin pikkujoulujen alla kiihkeän katkerana makuinen keskustelu (tai ehkei siinä tainnu Isäntä keskustella) siitä pääsenkö minä juhliin mukaan. Talonmiehellä oli minun mielestä jatkuvasti Kissanristiäisiä ja pikkujouluja ja milloinminkäkinKaudenAvajaisija,johon minua ei huolittu mukaan. Kun itse oli kotosalla ja arki- ja juhlakin- pyöri neljänseinän sisällä,tuntui usein kohtuuttomalta etten minä pääse juhlimaan,pukemaan kauniita vaatteita ja eroon illaksi lasten nukutuksesta.Olin katkera Isännälle,juhlien järjestäjälle,elämälle.Ja Itselleni,etten ole hankkinut juhlapaikkaa itse itselleni.Tai saattoi kyllä olla niin,etten itse sitä silloin tiedostanut,että minun juhlien järjestäminen olisi ollut minun itseni vastuulla.

Mikä juttu tämä on? Siis silloin tuntui,ettei minua tahdota mukaan. Työpaikkojen pikkujoulut on kuitenkin usein sille työyhteisölle tarkoitettu, kenties kiitokseksi vuoden työpanoksesta tai juhla voi olla jonkun kolmannen tahon järjestämä/maksama.Onhan aivan loogista,että silloin siihen osallistuu vain se työporukka,ketkä sitä työtä ovat tehneetkin.
Sitten taas Lähtijän silminhän on aivan mahtava lähteä; pakoon arki-illan rutiineja,syömään hyvää ruokaa ja viettämään hauskaa iltaa juhlavaatteissa. Kyseessä ei ole sen suurempaa Draamaa,suurin osakaan ei meistä TavallisistaAvioliitonTallajista ole menossa etsimään YhdenIllanSuhteita,etsimään seikkailua tai karkaamaan Hurmureitten matkaan. Tarkoitus on viettää hauska ilta tutun porukan kanssa,jonka kanssa niitä työn raskaita hetkiäkin jaetaan.

Sitten taas voi olla niinkin,että juhla onkin Avec,mutta se Puoliso ei tahdo lähteä mukaan.Kenties melko tuntematonta väkeä,joitten kanssa vain puolisolla on omat jutut,työhön kenties liittyvät. Avec-puoliso saatetaan tahtoa mukaan vain juoppokuskiksi tai käy niin,että Avec-juhlaan ei ole tullut muita puolisoita kuin minä..

Kun pikkujouluun lähdöstä syntyy kinaa,tai jopa niin,ettei oikein uskalla sanokaan että Iltamenoja olisi tulossa, on varmaa että ilmassa on Kätkettyjä Tunteita.Takana voi piillä menettämisen pelkoa,arvottomuuden tunnetta tai yksinäisyyden pelkoa. Pelkoa voi syntyä siitä,kuinka Puoliso reagoi.Ikään kuin astuu Puolison kenkiin ja alkaa kantaa vastuun hänen tunteistaan.

Mikä siis neuvoksi.. puhuminen,keskustelu ja kuunteleminen. Ei ole muuta keinoa ratkaista piilotettuja tunteita,kuin pukea ne sanoiksi,ja sanoa.Kantaa vastuu omista tunteistaan,puhua tai kuunnella.Jokaisen omalla vastuulla on järjestää itsellen ikäänkuin OmaElämä,järjestää omaa aikaa,omia menoja ja juhlia.Lähtijän vastuulla on huolehtia ilmoitukset ajoissa,osallistua kenties järjestelyihin kotona(esim.lapsenvahdit) ja kunnioittaa toisen tunteita,joita lähtö kenties saa aikaan. Ja kotiin jääjä voisi kokeilla iloita toisen hauskasta vapaahetkestä,tuleehan hän ehkä sitten virkistyneenä takaisin..

Naisen kädestä

Talonmies otti kantaa,että olis yks juttu,josta voisit sinne plokkiis kirjottaa.OK!MitäMitäMitä? Paloin uteliaisuudesta,mikä on asia,joka Miehen mieltä painaa,niin,että se pitäis oikein sanoiksi vääntää.
"Se pitäsi ampua alas,semmonen mainoslause,että "naisen kädestä"." tuumasi RemonttiMies.
"No?"
"Se on sama ku laittas lehteen,että jos tahtot ittes löysään hirteen,osta tämä."

Olin sanaton.Moninaisista kliseistä,ongelmista,riesoista ja rievuista huolimatta,Hän tahtoisi,että herättelisimme mieliimme Autot.Siis tuo neljällä kumisella munkkirinkilällä rullaileva Menokki,joka ei ole kosakaan jättänyt minua tienpäälle.Minä tosin olen joskus jokusen Auton jättämään.Milloin minnekin.

Automies oli etsinyt Minun Hyötyajoneuvostani Jotakin Hänelle Kuuluvaa.Hän ei löytänyt.Mutta hän löysi kokoa 37 hokkarit,vaaleansinisen luistelukypärän,tyhjiä pulloja 3 eri kauppaan.Yhdet talvirukkaset,lapsen.Mustat nahkahanskat,minun(renkaanvaihtoa varten).Lapion,rengasraudan,vararenkaan (tietysti!)lasinpesunestettä,tyynyn,purkkaa pussissa ja lattialla,taakkaliinan,aurinkolaseja,tyhjän kahvikupin,lapsen piirrustuksia,kyniä,lapsen kengät(ai sielläkö ne oli!)c-kasetteja(joo,kyllä niitä on vielä),satukirjoja,kierrätykseen meneviä lehtiä iso kassillinen,jarrunestettä(keneköhän jäljiltä SE siellä on!)kertakäyttömukeja pino,joista iso osa oli mennyt rikki.Lisäksi kuullemma hiekkaa on enemmän kuin hiekkalaatikossa.
Sivulista on irti,auto on aivan liian kurainen.Ratti on vinossa ja toisesta reiästä ei tule lasinpesunestettä."Sehän kolisee ja kilisee kuin Joulupukin Poro!"isäntä päiväili.
No niin tekkee.Olenkin ihmetellyt sitä.

Itse ajan sen 1400km/kk,ja melko usein ajan aivan liian lujaa,ainakin tutuilla teillä.Tankkaan,ja ymmärrän,että talvella tankki olis mieluiten täys kuin tyhjä.Öljyä on oltava aina ja valot on oltava hyvät.Renkaissa pitää olla ilmaa,ja osaan laittaakin sitä aika ajoin.Osaan vaihtaa renkaan,jos on PAKKO ja osaan heijjata,jos olen Jumissa ja joku joutuu työntämään Autoa ja minua.Mutta se ei kuulemma oikein riitä auton omistajalle.En laita muistiin,millä kilometreillä öljyt tai suodattimet tai jotkut propellit on vaihdettu.En osaa sanoa milloin mitäkin huoltoa pitäsi ennakoida.Olen mennyt ostamaan jotakin osaa ja kun Kaupan Setä kysyi,että minkäslaiseen autoon,niin vastasin kauniisti hymyillen että "vihreään ja kuraiseen." KaupanSetä punastui.

Meitä naisautoilijoitakin toki on moneen,toiset ovat innostuneempia ja ymmärtävät enemmän ja hyvin moni ymmärtää minuakin vähemmän.Naiset ajaa autoillaan usein hiljaa körötellen isolla vaihteella,hiljaista nopeutta,maisemia katsoen,musiikkia kuunnellen ja Otuksia varoen.Tämä karsoittaa kuulemma konetta ja autot on sitten kuluiltaankin tukkoisia.Naisautoilijoita on helppo jalliittaa korjaamoilla,koskapa he ymmärtävät usein just sen että niitten renkaitten on oltava pyöreitä.Toisaalta taas naiselle voi olla KorjaamonMiehen vaikea selittää,että Sinä olet kuule itse särkenyt tämän koneen,kun ei ole lisätty öljyä tai vaihdettu jotakin suodatinta.
Naiselle auto voi olla yksi siivouksen kohde.Minulle se ei sitä ole.Minulle se on huippuväline tavaroitten siirtoon paikasta A paikkaan B ja C.Aina vaan en heti ehdi niitä sinne viedä.Minulle auto on Apuväline,jolla kuskataan lapsia kurahousuissa ja pitkiä matkoja,niitten on siellä viihdyttävä,joskus eväin ja kirjoin.

Jos siis olet ostamassa autoa ja lehtimainoksessa lukee:Naisen kädestä!Älä osta.Tarjoa myyjälle pullakahvit kärsimysten lohdukkeeksi.

Kolarointi

Kerran Eräänä Keskiviikkona Ystävätär oli murheissaan.Hän kertoi allapäin kuinka oli sattunut automatkalla pahasti.Heti hätäilemään,kuinka kävi,mitä sattui? Ystävätär kertoi kuinka pitkällä,pimeällä ja sateisella automatkalla Joku Otus oli törmännyt autoon."Mikä otus?" "En tiedä" niiskutti toveri,silminnähden pahoillaan.Me yhdessä tuumin hätäilimme Ystävättären puolesta,että voi voi mitä ihmettä?!Ystävätär kertoi kuinka hän oli letkan mukana pimeässä koira kyydissään ajellut ja yhtäkkiä TUMPS!autoon oli osunut JokuKarvainen.Kaikki oli mennyt niin nopeasti ja letkakin meni menojaan ja vauhtia oli paljon ja se oli kyllä heti kuollu."Siis mikä se oli?" " No.En minä tiedä.En uskaltanut katsoa." " Ja autokin meni rikki.Ajoin jonkin matkaa ja sitten huomasin,että jotakin roikkuu ja nyt auto on vietävä kai korjaamolle." Otimme osaa ja olimme pahoillamme; kuinka pahalle se tuntuukaan,vaikka tietää ettei väistääkään voinut.Voi miten paha tilanne!Otusparka!Ja autokin vielä rikki!Voiko sillä vielä ajaa? touhusimme." No ainakin ajoin sen 150 km kotiin".Eikä mikään varoitusvalo palanut.No hyvä.

Samana päivänä Erämies tuli kotiin perunanhakukauppareissulta.Kädet oli täysi ja Mies totesi heti eteisessä,että nyt on perunoita. Ja lihaa. Autoon oli törmännyt koppelo.Koppeloa oli haavoitettu,siivestä löytyi hauleja.Lintu oli pakokauhuissaan lentänyt liian matalalla ja lentänyt suoraan auton kylkeen.Erämies sammutti auton,juoksi kesäremmikengissään henkitoreissaan pakoilevan linnun kimppuun metsikköön,naksautti niskat nurin ja suolisti linnun mukaan sattuneella puukolla.Toi kotiin ja pisti pakkaseen.

Kumpaanko Sinä samaistuit?

Onkohan jo puolukat kypsiä?

Käyäämpä kattomassa joko puolukat ruppee olemaan tuumi Isäntä autereisena syysaamuna.
No joo,mutta ei olla kovin kauaa vastasin,enkä yhtään liioitellut halukkuuttani metsään menosta.

Hiljalleen innostuin.Houkuttelin Kuopusta ja pakkailin voileipiä ja korppuja ja löysinpä pullaakin.Mehut ja kahvit ja haukotellen matkaan.Hieman taivas tiukensi pilvistä otettaan,ilma oli kostea hengittää.

Pihalla Isäntä lompsi koiratarhalle ja minä ihmettelemään,että otetaanko me jompikumpi matkaan.Joo,katotaan löytääkö se Hirvikoira mittään.No,miten me mitään puolukoita,jos sinä meet koiran kanssa? "Sehän männöö omikseen ja saapi siellä haukkua,jos mitä löytyy." Selevä,näin teemme.

Ajoimme vaaran päälle ja kosteus vaan tiheentyi.Koira ampui kuin raketti taipaleelle,sitä oli ihana seurailla ja olimme iloisia,kun Koira on terve ja hauskan näköinen.
Joo!Onhan täällä puolukoita! Ihan kiva kun lähdettiin.
Kumartelin eka mättäälle,kun Isäntä tuumi,että jospa minä käväsen tuossa Lammella kattomassa.Semmonen tunnin lenkki.Niin Hän lähti puolukan katsontaan. Ilman sankkoa.
Kuopuksen kanssa retkeiltiin aikamme ja tunnin päästä menimme melko märkinä autoon syömään eväitä.Puolukat ei olleet vielä oikein kypsiä.

Naisen logiikkaa

Olen omasta mielestäni melko noheva naisautoilijaksi käsittämään Auton Sielunelämään liittyviä lainalaisuusksia.Ajan 1400 km /kk vanhalla autolla,jota AutonAsentaja huoltaa ja laittelee kuntoon.Mutta aikas usein toivon,että voisi viedä auton jollekin Naisasentajalle,joka ymmärtää minua.

Olin lähdössä pitkälle matkalle Mummolaan ja omasta mielestäni nokkelana juttelin Talkkarille,että katteletko auton mulle kuntoon,ne nesteet ja muut.Talkkari teki työtä käskettyä.Aikojensa päästä aloin tarkistamaan onko Hän tehnyt mitä piti. "Öljyt?" Jep. "Pissapoika?" Jep.Jäähdytin.Öö.."Siis et ole vaihtanut jäähdyttimen nesteitä?!" Öö....en.. Tästähän syntyi riemu,miksi?mitä varten? minähän pyysin? Talkkari yritti selittää,että ei jäähdyttimen nesteitä tarvitse vaihtaa kuin muutamien vuosien välein.Sinne lisätään,jos merkkivalo syttyy tai jotain.Mutta en tyytynyt tähän lainkaan.Olin niin raivona,ettei sen vertaa että olis vaihtanut mitä piti. Tahtoo tietysti että jään tien päälle lasten kanssa.

Soitin työmatkalta,että Apua!tää auto nykii."Miten?" No MITEN!? onko nykimisiä montaa erillaista!?Siten että voiko tällä nyt ajaa?laitanko vaihteen pois ? sammutanko?ajanko?pitäis töihin päästä?räjähtääkö tämä?---Tässä vaiheessa keskustelua on aivan turha jatkaa.Minun päähän ei mene mikään selitys ja jos Asentaja jotain pystyisikin rauhallisesti selittämään,en ymmärtäisi kuitenkaan.Elokuvissa autot aina räjähtää.

Talonmies oli poissa ja Oma Isä asui lähellä.Huomasin pakastimen olevan lämmin ja pakasteet sulaneet.Soitin Iskän paikalle.Isä tuli kiireisen työpäivän jälkeen.Tutki ja purki etupaneelia ja huokaili,kunhan nyt ei olis isompi vahinko...Alkoi moottoriin paneutuminen ja piti johto ottaa pois seinästä.Kumarruin pistorasian puoleen.Todetakseni,että se oli jo pois seinästä.Pakastin sulaa,jos se ei saa virtaa,sanoi Isä.

Muistatteko sen Speden vitsin,jossa Hannele Lauri ja Spede juttelee naisen logiikasta,kun Nainen väittää kiven kovaan esim.autojen renkaitten pyörimisestä ja mikään Miehen selitys ei auta.Nainen vain pitää päänsä,ja löytää tarpeeksi argumentteja oman asiansa ajamiseen,olipa sitten oikeassa eli ei. Ja miten helppo oli ymmärtää ne Naisen väitteet..Vai kummanko väittämät oli Sinun helpompi ymmärtää?

Pojat on poikia

Sukujuhlissa seisoskeli 5 miestä auton ympärillä,vain yksi sattui olemaan tupakkamiehiä.Sisältä ikkunasta ihmettelemään,että onkos siihen tullut nyt joku vika tuohon Pulmusten autoon..? Ehei.Siinä toisilleen osittain melko tuntemattomatkin miehet kurkistelivat vieraan konepellin alle,potkivat renkaita ja Asiantuntevin uskalsi kurkata,juhlahousujaan varoen,auton pohjaankin.Siinä männät ja hevosvoimat sai kyytiä kun Volvoasiantuntijat olivat koolla.Kaikki muut Volvon omistajat,jotka ei noihin juhliin päässet jäivät takuulla jostain Tärkeästä paitsi?

Kaveriperheen luona oltiin kylässä.RvaYstävä laittoi ruokaa ja lapset riekkui pihalla.Ruoka valmistui,salaatti tehtiin,pöytä ulos katettiin.Miehiä ei näy missään.Jo siinä ihmettelemään,että lähtikö ne ampumaradalle (mikä ihan tavallisimpi paikkoja,joista etsiä..)Huutelujen jälkeen,pienin lapsista tuli kertomaan,että isit kattelee pyssyjä.Eli koko kaunis kesäpäivä,moninaisen tunnin ajan 2 Raavasta Miestä istuskeli sisällä katsellen vanhoja Erälehtiä,laukaisutarkkuksia,seinällä olevia kivääreitä ja kiikarivertailuja.Mitä viehättävin päivä kääntyi iltaan ja lähdön hetkeen.Lapsia patisteltiin keräilemään leluja ja lelupyssyjä kasaan ja asevarastoihin.Nallipyssy sitten sattui HraYstävän käteen,ja ennenkuin ehdin kissaa katiksi sanoa,Hän oli esittänyt loisteliaan LuckyLuke tyyliset pyssynheilauttelut etusormellaan ja laukonut nallit tyhjiin lähipuuhun.Ele oli hieno,nopea ja tuli täysin sydämestä.Molemmat Isot miehet sanoi heti,ettei tommosta lelua voi ottaa käteensä kokeilematta,että vieläkö se lähtee pyörimään sormessa.

Talonmies tuli kerran reissusta ja aloin ihmettelemään kun keittiön pöydälle ilmaantui omituinen lelun näköinen pyssy,jossa oli propelli. Isäntä silmät palaen selvitti kuinka mainio keksintö!Tällä voi ampua kärpäsiä!Eikä maksanu ku 2,90! Sitten Hän katseli iltauutisia sohvalla makoillen, KärpäsAse ladattuna,harmitellen kun ei nyt näy yhtään kärpästä.

Tuleeko työ nahkaan kiinni?

Useampi tuttava ja ystävä törmää nykyisin lopulta hyvin kummalliseen ongelmaan: työn ja perheen yhteiselämän yhteen sovittamiseen.Asiaa voi tarkastella kovin monelta kannalta,mutta tänään meillä hersyi keskustelu siitä kuinka oma työrooli saattaa jäädä päälle tai tulla liian kiinni omaan persoonaan.
Hyvin monella ystävällä,tämän blogin lukijalla,sukulaisella ja tuttavalla on työ,josta ei voi kotona puhua.Ammatti sisältää vaitiolovelvollisuuden moraalisin,eettisin taikka taloudellisin perustein.Lääkärit,papit,johtajat,poliisit,palomiehet,lastenhoitajat ja uuden teknologian kehittelijät eivät voi kotonaan jakaa puolisolle,kuinka vaikea,pelottava,raskas tai vaativa tehtävä takana on.Saati jos ei ole ollut vain yhtä vaan joku projekti tai IsoJuttu on sielussa roikkunut jo jonkun aikaa ja pidempään taakkana.Lyhyesti ja pinnallisesti voisi kertoa että olipa Paha Päivä,mutta se ei vielä sitä omaa työreppua puhdista.
Yhteiskunnallisestikin tämä on merkittävä taakka perheissä.Työn vaatimukset ovat kaikilla aloilla lisääntyneet kovin,työlle olisi pystyttävä antamaan aikaa,intoa ja tekemisen riemua.Isot Rattaat ei kuullemma pyöri,jos jokainen siivooja,soittaja ja sukeltaja ole antanut Työnantajan käyttöön Kaikkeaan. Vapaapäivinä puhelin soi tai työpaikalle onkin jäätävä työajan loputtuakin.
Jos työntekijällä on perhe,hän joutuu 24/7 jakamaan aikansa ja voimansa työn ja perheen välillä. Kun tähän vielä lisätään se,että työ ei jääkään työpaikalle tai tietokoneeseen,vaan ne tulee mukaan muistissa ja kenties sydämessä,ollaan helposti pulassa.

Ensimmäinen seikka olisi tietysti saada sellainen työyhteisö,jossa vaikeat asiat ja ongelmalliset tilanteet voidaan käsitellä.Toisekseen tulisi saada kunnollista työnohjausta säännöllisesti.
Aina näihin ei voi itse vaikuttaa,joten melko paljon jää jokaisen omaksi huoleksi järjestellä.
Kotona olisi kuitenkin pystyttävä elämään melkolailla kokonaisvaltaisesti,sitä Omaa Elämää,josta työ on vain osa.

Meillä on yritetty noudattaa "EteisenPyhyys"-sääntöä.Se tarkoittaa sitä että eteisessä ei saa vielä sanoa mitään muuta kuin tervehtiä,ja kun meilläkin on iso talo ja paljon meteliä ei aina tartte edes sitä sanoa,jos oikein on vaikeaa.KotiinTulija riisuu ja rauhoittuu,kukaan ei juokse sinne vastaan,eikä keittiöstä jo huudella,että tuoppa tullessas ja vie mennessäs.Tulija nielee pyrkii nielemään pahan tuulensa ja työpäivän tuoman ahdistuksen ja väsymyksen.Sama tekniikka on neuvottu,että kotona jo oleva puoliso ottaa suuhunsa ison kulauksen Ihmelientä,juuri kun Puolison auto kaartaa pihaan. Liemi pidetään suussa n.15 min.,posket on pullollaan,niin ettei saa mitään sanottua.Sen jälkeen voi muutaman sanan kertoa,että nyt oli kauhea päivä ja olen pahalla tuulella,eikä se johdu nyt muusta kuin työstä/väsymyksestä.
Tämähän on se ideaali ja jos se kerran viikossa onnistuu niin hiphurraa! Ihan helposti Mies jää Eteiseen seisomaan kivitettynä kuin laumasta ulos ajettu urossusi.Nainen karjahtelee pentujensa ympärillä hampaitaan näytellen,tekemättömiä töitä luetellen ja omaa Vaikeaa Oloaan nopeasti luetteloiden.Aakkosjärjestyksessä.

Työ saattaa vaatia Roolia,josta on vaikea päästä eroon.Jos koskaan ei voi puhua työstään,on helppoa jatkaa siviilissäkin samalla linjalla ja oikeastaan se tapahtuu huomaamatta. Pitäisi olla hyvin aktiivinen Roolinvaihtaja,että huomaa fiksusti,että ohoi,enpäs nyt työtehtävissä olekaan,vaan ihan Oman Rakkaan juttuja kuuntelen.Siinäkin on se riski,että jos omassa työssään jo paljon kuuntelee ihmisiä,ei tahdo joka päivä jaksaa kuunnella.Sitten kun huomaat,ettet ole 10min oikein ymmärtänyt mistä Rakas puhuu,on Joku Rooli jäänyt päälle..

Taas siis yksi osa-alue,joka vaatii Työtä ja Puhumista.Ja kuuntelemista,myös sieltä rivien välistä.

Flirttailusta

"Nyt minnoon kyllä vanaha!" huokaisi Anoppi takavuosina töistä palattuaan.Vuosia hällä jo olikin ihan aikuisen verran,mutta kävinpä silti kohteliaasti ihmettelemään,mikä sai nyt tuon juolahduksen tulemaan mieleen.Anoppi kertoi kävelleensä Kotikaupungin poikki ja rakennustyömaan kohdalla kukaan ei viheltänyt perään. Olin hieman hämilläni,hymähtelin kohteliaasti,"ethän Sinä nyt vanha ole.." Olin nuori ja minun perääni raksoilla joskus vielä vislattiin.Nyt kun muistelen tuota tilannetta,ihmettelen.Anoppi oli (ja on edelleenkin!) hyvin sutjakkasäärinen ja hän oli silloinkin pukeutunut mustaan polven yläpuolelle ulottuvaan nahkahameeseen.Hän olisi hakannut monen nuoremman "donnan" mennen tullen ja palatessa.
Nyt voin jo täysin allekirjoittaa tuon,enkä ole läheskään samoilla kymmenilläkään.En muista että perääni olisi vislattu puhaltamatta alle 3 promillea.Ei niinkään että kokisin olevani vanha,mutta se tunne,jonka hän silloin tuolla lausahduksella toi esille.

Flirtti voi olla oikein hauskaa ja mukavaa,kun sen oikein oivaltaa.Samalle asialle nauraminen,raskas yhteinen kokemus,työtoveruus,tai vain vallaton huumorintaju jonkun vieraan kanssa voi olla mitä riemastuttavinta!Flirttailu piristää omaa oloa ja päivää,ja mikä parasta,sen tuoman hyvän olon,voisi kantaa omaan parisuhteeseensakin.Flirttihän on sanoja,silmäpeliä ja joku kahdenkeskinen jaettu vitsi,kosketus on tietenkin kiellettyä,eikä enää kevyttä sanojen seikkailua.

Joskus kuulee Isännän kertovan asiakastilaisuuksista tai työtovereista että heillä on ollut hauskaa ja työskentely Juuri Tuon kanssa oli pelastanut tilanteen.Joskus olen heittäytynyt tahallaan mustasukkaiseksi ja alkanut leikkisästi tivaamaan että kukas se semmonen naikkonen onkaan?Isäntää tuntuu hetilailla hermostuttavan sellainen kysely,hän kokee etten minä luota että juttelu on ollut kivaa juttelua.Oikeasti en koe niin.Usein olen jopa (salaa..!?)ylpeä,että "hän on mun,hän on mun..." juttele vaan,mut mun luo se tulee yöksi..Sehän on niin,että sehän on minullekin kunniaksi,jos joku ajattelee,että Juuri Minun Puolisoni on kiva tai taitava alallaan tai Hauska Mies.
Sama lienee toisinpäin,kyllä Talonmies vilkaisee,jos alan kertoilemaan oikein hauskasta tilanteesta illan vieton aikana.Ja sekin tuntuu kivalta,se tuntuu siltä,että olen Tärkeä juuri Hänelle.

Me olemme molemmat kovia puhumaan ja meillä on hyvin samantapainen ja vauhdikas huumorintaju.Joudumme esim.työpaikoillamme molemmat paljonkin tilanteisiin,joissa flirttailua saattaa olla mukana.Se riemastuttaa työtilannetta,joka muutoin saattaisi olla hyvin raskas.Näin ollen raskaus työstä ei tule takkiin kiinni ja ilta kotona voisi olla iloisempi kuin olisi ilman kevyttä flirttiä.Myöskin olemme kokeneet,että kevyt flirtti kannattelee muutoinkin.Korvissa soi jotkut kivat kehut tai lämmin tilanne,tuntee itsensä kauniiksi/komeaksi ja mukavaksi;ehkä sitten kotonakin.

Kun tekstiviestit tuli käyttöön,ne toivat parisuhteeseen uuden ulottuvuuden parisuhteen keskinäiseen flirttailuun.Siinä piilee riskinsä,viesti saattaa mennä vikaankin,mutta riski kannattaa ottaa.Kun kesken työpaivän puhelimessa on Omalta Puolisolta vihjaileva viesti;voi mies kuin mies olla melko varma että tyytyväinen Rouva tulee kotiin.Ulkomaan matkojen aikana on tekstiviestit nykyisin verrattomia!Tosin viime kevään Itävallan matkalle tuli 100 e lisälasku..