Kasvavan miehen logiikkaa

Kuten on tullut useampaankin otteeseen kerrottua saan törmätä mitä rasittavimpiin,hauskimpiin,pimeimpiin,ihanimpiin ja hermoja raastavimpiin keskusteluihin automatkoilla.Varsinkin tilanteet,joissa olen kahden jonkun miniPulmusista kanssa. Ne on lapsille tietysti valtavan mainioita tilanteita,joissa he saavat Omaa Aikaa jutella Vanhemman kanssa mieltä painavista asioista,tai sitten muuten vain purkaa rauhassa omia tunnevyyhtejään.

Tässä taas yksi keskustelun kuvaus kun hain hra 11v.laskettelurinteestä..

-" minäkun olen iso niin minä asun ihan rinteen vieressä.ei tarvia ootella Sinua. eikä lähteä silloin kun tullaan hakemaan ja käsketään lähteä." hytisevä Poika punaposkisena aloitti.
- " niin,sehän onkin hyvä suunnitelma..."myötäilin
-" ja minä vuokraan siitä rinteen vierestä asunnon,semmosen ihan pienen vaan,jossa on sänky ja pöytä ja rummut. ja äänieristän sen sitten. saan soittaakin milloin haluan."
-" kyllä! hyvä idea.."
-" minä käyn pari kuukautta jossain töissä,että saan säästettyä rahaa moottoriikelkkaan ja mönkijään; en osta nimittäin autoa ollenkaan."
- " aivan! missä töissä ajattelit käydä?" olin utelias,että minkä alan- parin kuukauden- töillä nuo hankinnat tulee tehtyä.
-" no,sitä en vielä tiedä.ihan mitä vaan. mutta en siivoo."
-" niin....olisitko Sinä jo tässä suunnitelmassa käynyt jonkun koulutuksen?"
-" no en tiiä sitä." tuskaili Poika kun puutuin täysin epäolennaiseen.
-" mutta, sillä lailla kuitenkin että mulla olisi ollut laaja fysiikka. minun on nimittäin pakko ottaa laaja fysiika ja matikka ja kemia.
-" ai miten niin on pakko?"
-"no,kun minä olen niissä niin hyvä."
-" niin!....."
-" ja on siinä se,että minun luettava fysiikkaa,että saan laskettua millä kulmalla ja millä kitkakertoimella tulee parhaimmat hypyt ja turvallisimmat ländäykset" ( toim.huom. tässä tuli sellaista fysiikka-kieltä,etten pysty niitä enää jälkikäteen toistamaan; en ymmärtänyt.)
-"ja sitten mä tuun viikonloppuisin teille moottorikelkalla syömään,niin mä meen PULKKAmäkeen,niin mä tiedän miten korkeelta tulee parhaimmat vauhdit" jatkoi hän innoissaan ja tähän samaan kuului taas hirveetä tekstiä,jossa sekoittui snoukkaslangia frontteineen,gräpeineen,hässäköineen .. ja sitä fysiikkaa tai jotain.
Autoon laskeutui hiljaisuus; olin mykistynyt täysin hänen selvistä suunnitelmistaan,joissa hän parikymppisenä fysiikanopiskelijana pyyhkäisee moottorikelkalla äidin luokse syömään -ja pulkkamäkeen.
Poika kuitenkin oli suunnitelmissaan kaukana ,ja jatkoi:
-" ja sitten minä kyllä valvon joka yö pitkään."
-" ai vaikka tulis migreeni?" ( poika kärsii pahasta migreenista,jonka valvominen ja makea laukaisee)
-" ei mulle sitten ennää aikuisena tule niitä; minä valvon ja juhannuksena valvon läpi koko yön,en mene nukkumaan koko yönä ja menen klo 5 sitten uimaan." Pojan äänessä tihkui uhma.
-" aivan...sullahan on hyvät suunnitelmat..."
-"tietysti! pakkohan minun on suunnitella,kun lapsena ei saa ikinä valvoo! mutta onneksi on hyvä se meijän pulkkamäki."

Sirulta -taas

" Terve! tulin vaan sitä sanomaan! että terveterveterve! minä oonkiin nyt terve! ja pääsin Vilin luo!! Voi että se on ollut ihanaa! Pikkuisen me on kopista kinasteltu,mutta kyllä me sinne yhdessä mennään.Vili vaan on semmonen miesmäinen siinä mielessä,että se heti ajattelee vaan itteensä,tiiättehän sen tyypin.Se luuli,että kun minä olin poissa,niin saa ellää ku pellossa.

Minä kävin toisiaan lopputarkastuksessa ja se lekuri sano,että ihme on että tyttö noin hyvin ja nopeesti on parantunut! Minusta se ei ollu nopeesti,mutta olkoon nyt sitä mieltä. Nyt ne sitten miettii sitä,että saako mulle tulla enää juoksuja tänä vuonna.Vai pittääkö ottaa hormonipiikki ja siirtää juoksut mehtuukauden yli.Vai poistaa kohtu nyt heti vai mitä. Enpä tiiä,kunhan ei sitä hökötystä laiteta päähän! Ja pääseepi metille..Syötiin vähän jo Vilin kanssa hirvenpäätä :naminami!

Yhdet rukkaset minä sisällä maistelin,ne oli semmoset kummalliset, maistu pahalle! Ne oli kai Ukon,kun se sitten tuhahteli että uuvet työrukkaset. Mutta kerran kun kaikki ihmiset oli poissa ja olin sen niitten Pojan kanssa täällä ja sekin meni ulos,niin minä menin nukkumaan.En tehnyt mittään pirruutta,niinku Emäntä sano ja kyllä se syynäs nurkat! Se ei uskonu ei millään,että en ois sisälle tehnyt kakkoja! No,en kai minä niin hölömö enää ole.
Mutta,näin sitä taas mennään! Niitä pillereitä ois kiva vielä syyä,sai sitä hyvää kinkkuakin,mutta pääasia että pääsin Vilin luo! Ei ku sinne siis! "

Ei minusta

-" Minkä tähen sinä kirjoitit sinne lokkiis että myö huuetaan koko ajan?"
-" no siltähän tämä on joskus tuntunut..."
-" no ei kyllä minusta."

Sirun terveiset

" Niin,että haloo!Onko siellä ketään?Nuuhnuuh? Emäntä on niin hirveen väsynyt ja äksy,että se ei jaksa kirjoittaa mitään.Minä ajattelin,että minäpä kerron kuinka olikin hankala juttu tämä kun minusta tuli semmonen tyttökoira,joka voisi alkaa saada pentuja.

Mulla on ollut niin ihana tämä paikka,kun täällä oli jo tuo Vili.Se on niiin ihana! Punainen ja voimakas,mitä ihanin karva! Se kuuntelee minua ja antaa mullekin joskus luita,jotka se kyllä ensin omii itselleen.Sitten se esittää että se muka on hirmu vihainen ja näyttää mulle hampaitaan.Sitten kun minä vähän härnään sitä ja hypin sen kaulassa,niin kyllä se sen aina antaa.Minua ei kyllä huvita niitä sitten syödä,minusta ois kivempi ensin vähän peuhata.No,kyllä me on hyvät sävelet löydetty ja me nukuttiin samassa kopissa pakkasella.Se on niin ihanaa,lämmin turkki ja toisen hengitys kaulalla,ei tule kylmä ei,vaikka emäntä vauhkoo,ettänyt ne paleltuu.

Sitten porukat alko tehdä niin,että minut otettiin sisälle.Se oli niiin ärsyttävää!Just kun mulla ois ollut niin kivaa! Minä en sitten tiedä,mutta kai se liittyy siihen kun mulla alko pyllystä tulla verta.Tai jotain joka maistu toooosi hyvälle. No,sisällä olemisessa on puolensa. Olen saanut paljon rapsutuksia ja täällä on mahtavia villalapasia! Mielettömätä maut! Emäntä taas kyllä huusi aika paljon. En tiedä miksi se huutaa,mullahan on parempi kuulo kun sillä. Kerran oli jätetty mulle oikein kasa villaa,kuulemma mummo oli ne just tehny. Ne oli niin ihanat! Ja taas emäntä raivos. Muut katto pahasti,mutta emäntä...huhhuh. Ei ole tainnu tarpeeksi nukkua sohvalla niinku minä. Kun nukkuu sohvan mutkassa,ja hyvin venyttelee,on paljon virkeämpi.Ja käy tietenkin lenkillä ja vähän haistelee muitten kuulumisia ja maisemia; kyllä sitä sitten jaksaisi. Mutta ei. Emäntä vaan huutaa ja kuljeksii vaatekasojen kanssa. Luuleekohan se että ihmispennuillakin on huono kuulo? Vai onko niillä joku valtataistelu menossa? Että ne ei ota kunnolla yhteen ja tappele niinkuin me koirat kun laumanjohtajuudesta taistellaan.En tiedä.

Mutta asiaan, sitten kun mulla oli pitänyt olla sisällä viikko ja tässä oli niitä muitakin ihmisiä. Yhtenä iltana kävi semmonenkin ihan punainen ihminen,jolla oli mielettömän ihanat villalapaset! Se jako hirveesti tavaraa ja vähän aikaa emäntäkin oli huutamatta. Emäntä leikkikin hetken semmosilla hirveen pienillä esineillä,joita olisi ihana maistella,mutta se nostettiin multa pois.
Sitten minun takapää alko tuntua jotenkin kummalliselle. Oli se vähän arkakin,mutta eniten se tuntu oudolle. Se oli painava ja oli vaikea kävelläkin.Emäntä päiväili ja puristeli. Ei kai ne ollut tyttökoiran pyllyä koskaan nähnyt juoksun aikana. Ne oli hetken huutamattakin.Sitten yhtenä yönä se meni tosi kummaksi.En noussut edes ylös,ja isäntä vei minut eläinlääkäriin.

Elänlääkäri sanoi,että minulla on emätinprolapsi.En tiedä mikä se on,minuun tökättiin kipeästi jollain neulalla ja nukuin.Kun heräsin,minulla oli hirvittävän huono olo ja kauhea kova juttu päässä! Se oli kauheeta! Takapää oli ihan kummallinen ja siihen sattui. Mutta pahinta oli se ihme hökötys päässä! En pystynyt kävelemään keittiössä,kun se juuttaan kapistus kolisi ja oli edessä koko ajan.Syöminen ja juominen oli vaikeeta ja ulkona en saanut kunnolla haisteltua kun se oli tiellä. Sitten on pitänyt syödä jotakin lääkkeitä,joita isäntä piilottelee kinkun paloihin.Se kai luulee etten huomaa pahanmakuisia palasia,mutta se kinkku on niin hyvää,ja sitä ei mulle koskaan muuten anneta.

Pahinta tässä on ollut se,etten saa olla juuri yhtään Vilin kanssa. Se surettaa ihan hirveesti.Katson usein ikkunasta tarhaan ja itkeskelenkin paljon. Ja jos nuo ihmiset vaan vielä jättää minut tänne sisälle yksin,niin teen kyllä selväksi että se ei ollut hyvä juttu. Mutta siinä on ollut se huono puoli että taas emäntä huusi ja se huusi kyllä paljon. Lenkillä me on saatu olla yhdessä ja Vili koko ajan kaivelisi minun takapäätä,kun siinä on vielä ne hirveet housut.Ihmiset ei anna sen yhtään haistella.Kahjoja kai ne on. Ulkona on ollut monena päivän tosi kylmä,emäntä sanoi että jäätyyhän se Vili. Silloin ne toi Vilinkin sisälle ja se oli kyllä komea! Se oli kuin leijona,upea paksu karva aivan pystyssä ja huurussa,pakkanen oli tehnyt siitä kuin veistoksen!Oi! Muttamutta! Ihmiset pisti meidät eri huoneisiin! Siitä en tykännyt! Itkin oven takana niin kauan,että isäntäkin huusi. Siis,oikeesti! Eikö ne tiedä senvertaa,että mulla on oikein hyvä kuulo?

Kaipa se huutaminen on joku muu reaktio.Niinhän meillä koirillakin saattaa olla.Jos on turhautunut tai vihainen tai surullinen,tulee tehtyä jotakin jolla saa huomion.Niinkuin minä,kun minut jätettiin tänne yksin! Kyllähän minä tiedän ettei sänkyyn saa mennä.Meninpäs! Ja tein sinne kakatkin! Hävetti se sitten kun tulivat kotiin ja huomasivat.Tiesinhän minä,että ne tulee,mutta...tuntu niin pahalta olla yksin. Huutaakohan se emäntäkin sitä? Että siitä tuntuu olevan yksin?

No,nyt minun on oltava vielä viikko sisällä.Käyn ihmispentujen kanssa lenkillä ja se on hauskaa! Niitä on hyvä jallittaa! Me kokeillaan aina kuka meistä oikein määrää. Näen Viliä aina joka päivä,mutta ihan vähän aikaa. Se harmittaa,mulla on hirmuinen ikävä Viliä.Isäntä sanoi,että me joudutaan eri tarhoihin! En mene! Minä kyllä olen Vilin kanssa.On niin paljon mukavampaa olla yhdessä. Sisällä minä maistelen pikkuesineitä ja lapasia. Mummo on luvannut,että minä saan yhdet omat lapaset! Ihanaa! Ne peukalot on niin hyviä! Nyt minä menen käymään taas ulkona,otin just sen pahanmakuisen pillerin ja mahaa vääntää-ei ku terveeksi vaan! "