Prinsessan mäenlasku

Muistattehan kuinka meillä asuva Prinsessa rakensi Ukin kanssa leikkimökkiään? Hän liehitteli,kiehnäsi ja kuhersi, Prinsessa kehui ja ylisti Ukin miehistä taitoja ja sai meidät kaikki kannustamaan tuota Talonrakentajaa.
Nyt samainen Prinsessa on ekaluokkalainen,jolla on melkoinen uhmaikä kasvussaan. Hän kiukuttelee ja mököttää Äidille,mutta kun Isä saapuu paikalle, hän on yhtä liverrystä ja hymyä. Prinsessa oli aloittamassa laskettelukauttaan ja teki viikon ajaksi Äidin elämän helvetilliseksi kiukuttelullaan." En taho mennä mäkkeen", "en taho laittaa monoja niin tiukalle"," en taho laittaa noita housuja"," en lähe mäkeen,jos ei saa rahaa kaakaota varten" oli hänen listansa ehdoista ja uhkauksista loputon. Viime vuosilta kuitenkin kaikkikin muistimme,kuinka hän oli pärjännyt mäessä oikein hyvin, ja ennenkaikkea hän on viihtynyt laskettelun parissa oikein hyvin. Niinpä Äitikin otti linjan "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", eli annoin lapsen paasata ja kiukutella,enkä alkanut väittelemään, lopullinen laskettelukerhopäivä kun tuli vastaan kuitenkin. Viimein lähtöaamu koitti ja Isä kannusti tytärtään pukemaan ja laittamaan monot jalkaan. Prinsessa hihkui ja kiskoi vetimensä juuri niinkuin oli ajateltukin. Mäessä Prinsessa oli ollut innokas ja taitava ja posket punaisena silmät valoa palaen kertoi Äidillekin kuinka hän osasi mennä jo yksin hississäkin! " Sehän olikin ihan mukavaa vai?" kysäisin ohimennen perunoita kuoriessani. "Joo, on tosi mukavaa olla mäessä Isin kanssa!"
Näin isäinpäivän jälkimainingeissä; isät!muistakaa kehua tyttäriänne!

Kavuttaako osa II

Muistatteko miehen,joka jakoi minulle kertomuksensa vuosien takaa perumattomista treffeistä? Vanha mies,joka 90 vuotiaana muisteli vennonvieraalle sitä,ettei tullut menneeksi ravintolaan treffeille pierun vallattoman tulemisen pelossa.
Tämä sai aikaan paljon keskustelua lähelläni,kerroin auliisti tarinaa, joko nauraen miehen ihanalle murteelle tai vakavasti keskustellen siitä, mitä elämässä yleensäkin katuu.

Saattohoidosta on tehty tutkimuksia ja viimeisin,joka käsiini sattui ja julkaistiin ainakin MTV3:nkin nettisivuilla. Siinä saattohoitoa tehnyt hoitaja oli kirjannut muistiin asioita joita ihmiset katuu viimeisinä hetkinään. Ja niinkuin tiedätte,aina kun joku asia on itsellä mielessä,niihin tuntuu törmäävän enemmän. Niin kuin on raskaana, "kaikki on raskaana!" ja kun työntää rattaita, "kaikilla on rattaat!" ja kun odottaa saavansa koiranpennun ,"kaikilla on koira!"

Jos ihminen hyväksyy oman loppunsa lähenemisen, hänen on kokemukseni mukaan hyvinkin vaivaton puhua siitä, millainen elämä on tullut elettyä. Ja aivan poikkeuksetta ihminen katuu elämässään vain niitä asioita jotka ovat jääneet tekemättä. Hyvinkin on mahdollista ettei ihminen kadu mitään,siitä ei ole kyse,että kaikki jotain katuu. Mutta ne ketkä jotain katuu, katuvat sitä ettei tullut lähteneeksi, ei tullut palanneeksi ajoissa, ei sanonut tärkeitä sanoja tai ei tehnyt niinkuin olisi itse halunnut, miellytti muita.

Sitten törmäsin seniorikansalaiseen, joka kertoi elämästään. Hän oli juonut viinaa jo silloin kun minä en ollut syntynytkään. Viikolla hän hoiti huolella työnsä, oli ankara työntekijä ja hyvinkin pidetty. Mutta kun perjantai koitti, aukesi uusi maailma,johon hän viinapullojen kanssa sukelsi. Hän ryyppäsi,dokasi,veti viinaa ja kiljua ja pirtua ja "ryssiensotkuja" ja kotiviiniä,joka jäi kesken käymisen ja kotipolttoista. Hän oli alkoholisti, joka joi avioliittonsa,perheensä ja lopulta työpaikkansa ja asuntonsa. Hän joutui päissään vaikeuksiin ja kertaalleen linnaankin. Hän oli pahapäinen ja menetti kaiken muun elämän, paitsi viinan ja sen mukana tuomat humalaiset kaverit. Kun oli mennyt reilut 40 vuotta humalassa, terveys petti ja hän päätti lopettaa. Hän ei tullut uskoon, eikä saanut näkyjä kirkkaammasta elämästä. Hän vain päätti,että nyt riittää.
Kun jututin häntä, hän ei luetellut katumislistaansa. Hän ei puhunut kuinka katuu perheen menettämistä. Hän ei puhunut kuinka katuu että terveys meni. Vanha tutiseva seniori sanoi katse kirkkaana, että onpa hieno kun sain lopetettua, nyt.

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua, jos sitä haluaa.

Jos metsään tahdot mennä nyt

Rva Pulmunen on rakastunut Äitinsä opastuksella muutama syksy sitten sienestykseen. Niitä oli aluksi 1,sitten kohta 2 sientä joita juoksutin metsästä Äidin helmoihin: "onko tämä meidän sieni?" - tyyliin ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tämä yllätti Talonmiehen täysin,että "tunnet nyt sieniä!saadaan ihania kastikkeita!". Ajatushan on lievästi sanottuna liioiteltu,sillä näkyviä sieniähän on joku reilu tuhat ja tunsin niistä nyt sitten 2,joita osasin myös käsitellä. Mutta ajatus on tärkein, ja ulkoilukin: sienestys on kuin aikuisten aarteenetsintää :" missäköhän ne karvarouskut nyt piileskelee.."

Kun metsästys ja koirienkoulutus metsässä kausi alkoi, olin innoissani,että pääsen Talonmiehen matkassa huippuapajille,koska Hän on lähimetsät kahlannut ja tietää miss minläkinlaista maastoa on. "Joo lähetään vaan." sanoi hän kerran ja otti minut kyytiinsä. Ja niinpä löysinkin löysinkin karva- ja kangasrouskuja helppokulkuisesta paikasta. "Otappa sinäkiin tuosta muutama nuita,samalla kun odottelet mistä koiran haukku alkaa kuulua." reippaasti kannustin yhteisessä ulkoiluhetkessämme. "Joo....." sanoi Hän ja tuijotti koiratutkaa. Jatkoin omaa kykkimistäni ja jatkoin ; " tässä on vaikka muovipussi,nostat vaan siihen,minä voin ne sitten siivota." "Joo....no minunpittää nyt kattoo tämä. " sanoi Hän ja tuijotti edellen koiratutkaa.

Siis,suomeksi. Olimme metsässä. Mies seisoo yhdessä kohdassa ja tuijottaa puhelinta. Ei kumarru,ei käänny puhuessaan minuunpäinkään. Kuulee omin korvinkin kuinka koira siis jossain haukkuu. Mutta sitkeästi seisoo ja tuijottaa puhelinta. Gore-Tex vaatteissaan. Vaellussaappaissaan. Vaatteineen ja koiratutkineen tuo Mies, alkukantainen Metsästäjä on parin tuhannen arvoinen. Ja koira vielä päälle. Ja minä kykin vieressä 15 vuotta vanhoissa,haaroista revennessä verkkareissa ja pikkuveljen vanhassa collagetakki päällä "ihania kastikkeita" ja "leivänjatketta". Puokkoilin kuin aropupu,siivosin sienet,erittelin tatit ja rouskut,kattelin jo puolukka- ja karpalopaikat.

Kun astiani oli täysi ja Hän oli kattonu tämän haukun loppuun, menimme kodalle ja keitimme nokipannukahvit. Istuimme vierekkäin ja ihailimme saaliitamme.

Kavuttaako?

Pääsin tapaamaan melkein 90-vuotiaan miehen,jonka kanssa jouduin yhtäkkiä juttusille parisuhteista. Mies oli pieni ja ryppyinen kuin rusina,isot silmälasit kertoivat terveisensä 1970-luvulta. Prässit henkseleillä kiedoituista teryleenihousuista olivat parhaat hetkensä nähneet, muutaman kymmenen vuotta sitten. Paitoja pilkisti syksyn koleudessa ainakin 3, polyesterineuleen alta. Tekohampaat oli pohjuutettu jokunen vuosi sitten,sen verran terävästi s suhahti. Askel oli lyhyt,mutta aivan ajassa kiinni olevaa tarinaa tuli ja katse oli terävä lasien takaa.
Jostain kumman syystä, niinkuin nyt ihmiset väliset tarinointihetket nyt menee, hän päätyi kertomaan minulle treffikutsuista,jotka hän oli saanut. Mies kertoi rauhallisesti ja s suhisten, että pisnesnainen oli laittanut kutut ravintelliin. Hän kertoi kuinka puhelimessa olivat sopineet treffipaikaksi hienon ravintolan ja hän oli laittautunut kotona valmiiksi, miettinyt pitäisikö kukkiakin ottaa.
Kuitenkin kun lähdön hetki oli lähestynyt, hän oli tullut ajatelleeksi kuinka hienon ravintolan vahva ja hieno ruoka saattaa olla erillaista kuin oma kotona syöty ruoka. Yhtäkkiä hän oivalsi ettei hän ole ollut syömässä ulkona pitkään aikaan. Jännittynyt ilmapiiri,hieno ruoka ja ihmispaljous oudossa ympäristössäkö sai hänet pohtimaan elämän perusrealiteetteja, ruoka tulee. Ja menee. Minulla juohtu mieleen,että enhän minä voikkaan lähtä,kun eihän minulla ou mittää siihen mittää valtoo. Se jos pieru tulloo,se tulloo ihan tietämäti,minnen sillee mittää maha.
Ja niin hän ei mennyt. Kysyin kohteliaasti,mitä sanoitte naiselle syyksi, ettette mennyt. En tullu soittaneeksi sanoi kumara mies katse kaukaisuudessa. Ois tietennii pitäny. Oun sitä ussein miettiny että ois pitäny kyllä soittoo.

Tarina kalvoi mieltäni, joskin naurattikin. Etsin tietooni,missä miehen mainitsema ravintola sijaitsee. Sitä ei ollut olemassa reiluun kymmeniin vuosiiin. Kuitenkin terävin muisto,jonka hän ventovieraalle jakoi oli se,että hän katui kuinka jätti soittamatta. Ei se että olisikin pieraissut hienossa ravintolassa bisnesnaisen seurassa, vaan se,ettei edes mennyt.

MoottorisahaViilaaja

Meidän talon Talonmies on juuri sellainen JokaPaikanHöylä&Hanska, jota tällaisessa vanhassa omakotitalossa aina tarvitaan. On vain muutama seikka, jotka joskus vähän ärsyttää.

1.Aikataulut; ei ole tämän Miehen heiniä. Jos yritän ehdottaa että katsoppa minun työvuorot,niin järjestä siihen minun vapaapäivälle se puittenhaku,niin pääsen kaveriksi, joo hän sanoo ja järjestää sille päivälle homman,jossa minun osani on keittää perunoita. Jos ehdotan että mennäänkö saunaan nyt heti, hän vastaa joo,mennään ja hän jää television ääreen. Kun tulen saunasta hän ihmettelee,eikö me mentykään yhdessä. -Joo,meinasin niin,mutta ½ tuntia sitten.

2.Vaatehuolto ; ai mikä ?

3.Ruuanlaitto ; tämä on se joka naisen UnelmaMies,joka tekee ruokaa ,joka vie jalat alta ja kielen mennessään. Tämä mies taikoo tyhjästä jääkaapista pateen tai bruleen. Tämä on se mies,joka ruokkii suitsait 20-hengen ristiäisvieraat.Tämä on se Mies,joka keksii uuden ruokalajin hirvenlihasta joka viikko. Tämä on se mies,joka liekittää, paahtaa, grillaa, loimuttaa, savustaa, marinoi, säilöö. Ja tämä mies jonka keittiön siivoaa nainen.

4.Tavaroiden säilytys ; säilytystilat ei tarkoita Hänelle aivan samaa kuin minulle. Hänen tavaransa olisivat aina tallessa,jos ne saisivat olla keittiön pöydällä. Koko ajan. Hän touhuaa ja vääntää,värkkää ja korjaa. Ja työkalut jää keittiön ruokapöydälle. Sitten hän hyvin loukkaantuneena kysyy muutamaa päivää myöhemmin-noin kymmentä ateriaa myöhemmin- mihinkä oot tästä taas nostanu sen moottorisahanviilan?

Pojat on..rummuttajia?

Muistan pikkutyttönä ihmeissäni seuranneeni enoani,joka istuessaa rummutti jalallaan lattiaa koko ajan. Ihmettelin kuinka hänellä on niin paljon voimia,että jaksaa koko ajan heiluttaa jalkaa ja niin nopeassa rytmissä.
Kun tapasin Talonmiehen,ihailin kuinka hän pystyi seuraamaan mitä tahansa musiikkia rytmissä,rummuttaen. Hän seurasi komppeja ja sävellajeja,rummuttaen. Kun aloimme olemaan enemmän yhdessä,ärsyynnyin jo aika ajoin valtavasti ainaisesta paukutuksesta.
Nyt kun perheessä on PoikaPulmunen,olen joutunut hankkimaan kuulosuojaimet.Hänen harrastuksensa ja intohimonsa on rummuttaminen. Hän hakkaa, paukuttaa, nakuttaa, läpsyttää, naputtaa, rummuttaa,koko ajan.Siis, aivan koko ajan. Ruokapöydässä,seisoessaan omia jalkojaan vasten,sohvalla,rummuilla, saunanlauteilla,sängyssä seinää vasten; sanoinko jo että KOKO ajan. Elokuva Risto Räppääjä olisi voitu kuvat meillä.Paitsi ettei meillä asu Rauhaa.

Sähkömoottori

Ekologisuus on PäivänSana. On ajateltava tulevaisuutta ja maapalloa, jonka jätämme lapsillemme.
Niinpä mekin olemme Talonmiehen kanssa lukeneet mielenkiinnolla artikkeleita ja arvosteluja sähköautoista.
Innostuimme molemmat eräästä automerkistä,jonka ajo-ominaisuuksia ja talodellisuusta Asiantuntevassa lehdessä arvostettiin kovin. Talonmies jo luennoi kuinka vähän meillä menisi polttoainetta kuukauden ajoissa,joissa meillä olisi tuollainen auto. Innostuin kanssa,kunnes mieleni valtasi tuttu "räjähtääkö se?" -pelko. "Eikö se bensa ja sähkö mene sekaisin siellä moottorissa ?" kysymys kuulemma paljasti etten kovin hyvin ehkä kuitenkaan ymmärrä sähköautojen toimivuutta. Enkä niitä artikkeleita joita luen Miehen lehdistä.
Mutta oli se nätin värinen.

GeePeeÄssä

Miehillä on enemmän kykyjä,jopa lahjoja suunnistukseen kuin meillä naisilla.Jo aikojen alusta miehet ovat löytäneet biisonimaastot,hirvipaikot,karhujenpesä ja lintujenmunat; ja löytäneet kotiinkin takaisin. Joskus tuntuu että miehn kuin miehen voisi pudottaa helikopterista minne tahansa keskelle metsää,ja kohta ne ovat notkumassa saunan ovella.Mies älyää suunnat,auringonkulut ja muurahaispesät,hahmottaa mikä tie vie minnekin. Ainakin usein. ainakin joskus tuntuu siltä.
Vanhempi sukulaismies on kovasti vastustanut jonniinjoutavaa höpötystä,kuten tietotekniikan kehitystä, kännykät olivat turhuutta,kulkukortit riivattuja ja pahimpina ihmiskunnan keksinnöistä navigaattorit ja GPS paikantimet." Mitenkä tyhmä pittää olla ettei ossaa lukea karttaa?" pohti hän ja moitti kovin sanoin liikenteessäkin tolloja,jotka eivät tiedä minne mennä, jollei TomTom neuvo.
Mutta kummallinen on ihmisen mieli! Kun kaikilla on puhelin matkassa,alkaakin olla outoa olla se ainoa,jolla ei olekaan.Ja kun uusiin autoihin tulee automaattisesti navigaattori,niin onhan se nyt eri mainio peli!Ja niinpä kävikin, että SuunnistajaMies,jo ukki-ikää lähentelevä otti kuin ottikin käyttöönsä tuon neronleimauksen,navigaattorin. Ja kuinka ollakaan sehän osoittautuikin tosi näppäräksi,kun piti päästä pois vieraasta suurkaupungista.
Ja niin hän kytki päälle nti Navigaattorin,sillähän nainenhan se on. Mies ajoi ohjeitten mukaan puolet 400 km matkasta ja pysähtyi kahville. Kun matka taas jatkui,Nti puheille ja ykköstä silmään. Tässä vaiheessa Suunnistajan järki sanoi minne mennä,tuosta liittymästä on käännyttävä tuohon suuntaan. mutta Neiti Navigaattori ohjasinkin päinvastoin. Ja mitä tekee Mies. Suunnistaja. KarhunpesänLöytäjä. Hän tottelee. Hän lähtee ajamaan järjenvastaiseen suuntaan,koska navigaattori neuvoi. Hän ajaa omaa tietoaan vastaan ja ihmettelee,kun Neiti kauniisti puhuu,että aja suoraan. Ja hän ajaa. Kunnes alkaa tienvarrelle ilmaantua kylttejä,jossa kerrotaan että Suurkaupunki,josta Mies lähti 200 km sitten alkaa lähestyä -uudestaan.

Jos minut heitetään helikopterista metsään,luotan siihen että laittavat tarpeeksi eväitä. Jos mies ajetaan ison kauppakeskuksen parkkihalliin ja käsketään etsiä olohuoneen verhot ja palata autolle,hän koettaa löytää lähimmän kapakan. Onko urbanisoituminen ollut raskaampaa miehelle naiselle ? Onko naisen aivot sopeutuneet nopeammin maaston muutoksiin? Miksi nainen ei eksy kauppakeskukseen,mutta miehellä menee hermot jo ajatuksesta,että sinne pitäisi mennä?

Arvokas Paperi

Rva Pulmunen yllättäen ja pyytämättä vanheni tänä vuonna pyöreitä vuosia.Pyöreät muodot jo olikin ennestään.
Vanheneminen saattaa olla joskus hieman kiperää ja ainakin se saa aikaan erillaisia ajatusvyöryjä.Kuinka tässä näin kävikään? Minne ne vuodet menikään? Oliko tämä nyt tässä? Ja ainakin se on kovin pienellä kirjoitettu.
Talonmies hurautti minun nimiini rekisteröidyllä autolla Liikkuvan Poliisin liikenteen tarkkailuasemaan,pikkuisen liian lujaa."Ohitustilanne!" kuului puolustuksen puheenvuoro.
Poliisiauton takapenkillä ei olo kuulemma ole kovin kaksinen,ei tunnu ylpeyttä,ei iloa. Mutta mikään ei Suomen Poliisille riitä.Rahan lisäksi LiikkuvaPoliisi löysi reiän tuossa teräksisessä ulkokuoressa.Katsellessaan auton papereita hän ei ehken niin tarkkaan vielä ollut katsonut kuskin ajokorttia."Hm.. niin auto onkin näköjään rekisteröity tyttärenne nimiin..." sanoi Suomen Poliisi 3 vuotta vanhemmalle Miehelleni,jonka kasvot vaihtoivat värin toiseen hälytysajoneuvoon.

Lohdutin miestä,että tuosta tiedosta voidaan kyllä maksaa 120 euroa.

Puheluja ja kotiinpaluita

Eräänä kauniina kesäiltana yritin epätoivoisena tavoittaa KeskiPulmusta,Hra 11v., puhelimella jalkapallon peluusta.Ensimmäisellä ja toisella hälyytyskerralla,kun puhelin oli hälyttänyt tappiinsa asti, ajattelin vain ettei Poika kuule kun juoksee. Kolmannella ja neljännellä ajattelin että onpa Fiksu Poika jos jätti puhelimen penkille,eikä se olekaan taskussa, voipaha se sieltä tipahtaa kun kulmureita ja lämäreitä ja ylämummoja vetelee. Seitsämännen soittoyrityksen jälkeen aloin ihmetellä,mitä ihmettä on sattunut ja yhdennentoista jälkeen olin jo aivan raivona.Siis MIKSI kännykkä keksittiin,siis miksi? Siis että voi olla mobiilisti tavoittamaton ? Kun Lapsi ei 1980-luvulla vastannut puhelimeen oli selvää,että sepä onkin ulkona; hyvä! Kun 2010-luvun Lapsi ei vastaa noin tuhannenkaan yrityksen jälkeen,Äidit ovat valmiit valjastamaan Vuotoksen, pakottamaan pojat tekemään toimivan hallituksen,ja sukeltamaan Titanicin pintaan. Ja keksimään kaikki viikkorangaistukset yhtäaikaa.Kieltämään ulkoilut.Ja jalkapallon.Kaikille maailman pojille.

Kun Poika tuli viimein kotiin,oli vastassa RaivoHärkä, tai siis Lehmä,joskaan se ei kuullosta yhtä hyvältä.

-" MIKSI ET VASTANNUT PUHELIMEEN!?"
- e...
-"ÄLÄ SELITÄ!"
-en...
-"SIIS ONKO SULLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN SINÄ OLET PELAAMASSA?"
-en minä....
-"MITEN SULLA VOI OLLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN OLET PELAAMASSA?"
-joo
-"EIKÖ SULLA TODELLA OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN JOO!"
-minä...
-"MITEN TÄÄ VOI OLLA TÄMMÖSTÄ! JOTAINHAN OLIS VOINU SATTUA!MINUN PITTÄÄ SAADA SINUT KIINNI!JOS JOTAIN OLIS SATTUNU!"
-onko jotakin sattunut?
-" no ei just nyt ole,mutta olisi voinut olla sattunu..."
-"äiti,olisin minä vastannu puhelimeen,ihan oikeesti,jos olisin kuullu että se soi."
-"okei. "
-"miksi muuten piti tulla jo kotia?meillä oli hyvä peli,voitettiin!oisitpa nähny ku tein hirmukierteen suoraan rimaa hipoen ylämummoon!"

Sukset ristissä?

Edellisestä kirjoituksesta oletkin ajantasalla kesän lähestymisestä,varsinkin talven loppumisesta täällä Pohjoisessa. Meidän perheessä talvikauden päättyminen tarkoittaa että lukematon määrä pujottelusuksia,pujottelumonoja,erillisiä siteitä,murtomaasuksia,luistimia,sauvoja (eriparisiakin reilusti) ja monoja on pitkin eteistä,tuulikaappeja,ulkoterassia,makuuhuoneita ja auton peräkontteja.Näitten kasojen siistiminen on enemmän tai vähemmän Rva Pulmusen työtä,varsinkin miniPulmusten osalta,koska lasten tavaroista on selvitettävä taas erilleen liian pienet,rikkinäiset ja paripuolet.Kuitenkin useimmiten käy niin,että Rva huitaisee Talonmiehenkin sukset varastoon ja pääsee näin helpommalla.

Terassin siivouksen yhteydessä laitoin taas saman vitosvaihteen silmään ja tempaisin siivota terassin ja varaston,miestä apuun odotellessa moottorisahan korjauksesta tai jostain.Kun varasto oli järjestyksessä,keitin kahvit ja laitoin ne kauniisti kauniille pöydälle siivotulle terassille.Kutsuin miehenkin remonttiaskareistaan kahville ja siirtelin kaiken mahdolllisesti päätään nostavan raivohärän sielustani pois. Kaunis vanha olohuoneen matto,lasipöytä ja järvimaisema kahveineen, aah!elämä on niin lyhyt raivoon ja vihaan.
Ja siihen tuli Mies. Paskaiset,oikeesti lehmänpaskaiset kumpparit,öljyiset,hiekkaiset ja kaiken kaikkiaan Hyvin Likaiset haalarit. Moottorisaha suojakypärineen heilahti matolle,kumpparit kahvikannun viereen.Korjauskapineet varaston oven viereen,niin ettei sitä nyt saanut auki ja esiteltäväksi. "Sainpas kuntoon!" iloitsi Hän,ja istuuntui kukikkaalle kangastyynylle.

Suunnitelmia ja suunnitelmia

-" laitetaanko tänään tuo terassi kesäkuntoon?" alkoi kesätuulen virvoittama rva Pulmunen kysellä Talonmieheltä
-"joo."
-"laittaa samalla nuo kamat tuosta eteisestä varastoon,koska varastokin pitää siivota,että saa terassilta talvikamppeet varastoon."
-"joo."
-" toimiiko se meidän painepesuri? voisi pestä nuo terassilaudat?ja menishän siinä kaiteella muutama pikkumattokin?"
-"mmhhh."
-"se on joka vuosi ollu mulla hirmu homma tuo terassin laitto,ei siinä ole apuja näkynyt."
-" joo."
-"että olis nyt sitten hyvä kun tulis joku nostelemaan avuksi esimerkiksi nuo pujottelumonot,joita näyttää olevan ainakin 8 paria"
-"joo,minä tulen."
-"noniin!kiva! se on kato paljon helpompaa kun sovitaan näin yhessä mitä tehhään !"

Kopiointikokeilua ja pikkuisen omaakin kokemusta..

NAISET HOITAA
Ajetaan huoltoasemalle, kun edellisestä öljynvaihdosta on kulunut n.15000kilometriä. Annetaan ohjeet huoltomiehelle ja siirrytään itse huoltamonkahvioon diettipiirakalle ja kahville.Työn valmistuttua maksetaan kassalle ja lähdetään ajelemaan...Kustannukset :4 litraa synteettistä öljyä 32,80 eur suodatin 6,40 eur vaihtotyö 13,45 eurkahvi ja piiras 2 eurYhteensä 54,65 euroa.
==============================
MIEHET HOITAA
1) Ajetaan Motonet-varaosaliikkeeseen, ostetaan synteettistä tarjousöljyä29.25 eur/4 l, uusi öljynsuodatin 5 eur, sekä uusi Wunderbaum-hajuste 1.35eur.
2) Ajetaan kotitalliin ja aloitetaan öljynvaihto-operaatio huomaamalla ettäjäteöljysäiliö on täynnä, ei ajeta ongelmajätepisteeseen vaan kaadetaanjäteöljyastia pihan perällä olevaan kuoppaan.
3) Avataan yksi Karjala-olut, juodaan.
4) Etsitään tunkkia n.30 minuuttia, löydetään se pojan polkuauton alta,tunkataan auton etupää ylös ja asetetaan alle pukit.
5) Avataan yksi Karjala-olut, rasitukseen ja juodaan.
6) Asetetaan jäteöljyastia auton alle, etsitään öljytulppaan sopivaa kiintoavainta, ei löydy, joten otetaan avuksi jakoavain.
7) Avataan kampikammion öljytulppa
8 ) Pudotetaan öljytulppa ja kuparitiiviste sekä jakoavain kuuman öljynmukanajäteöljyastiaan, roiskeet sottaavat vaatteet ja kädet.
9) Trasselilla pyyditään isommat roiskeet kasvoilta ja käsiltä..
10) Vitutukseen otetaan yksi Karjala-olut, juodaan ja katsellaan mustankäytetyn moottoriöljyn valumista jäteastiaan.
11) Etsitään suodattimen vaihtoon tarvittavia ketju-avainta, ei löydy jotenlyödään ruuvimeisseli suodattimesta läpi, öljy roiskuu joka puolelle jaoikeankäden rystysistä aukeaa palkeenkielet.
12) Otetaan taas vitutukseen yksi Karjala-olut ja juodaan.
13) Kaveri tulee käymään, tyhjennetään Karjala-kori ja päätetään, ettäjatketaan öljynvaihtoa huomenna
14) Seuraava päivä, vedetään jäteöljyastia auton alta ja Tyhjennetään sepihanperällä olevaan kuoppaan, peitetään kuoppa mullalla.
15) Siivotaan kohdassa 11 tulleet roiskeet.
16) Otetaan Karjala-olut, ei @!#$ nehän juotiin eilen..1
7) Käydään ostamassa taas korillinen Karjala-olutta.
18 ) Tuhritaan uusi suodatin jäteöljyyn ja kierretään se paikoilleen.
19) Kaadetaan litra öljyä täyttökorkista koneeseen kun muistetaan etteitullutkierretyksi öljytulppaa tiivisteineen paikoilleen.
20) Haetaan helvetisti öljytulppaa ja tiivistettä, muistetaan, että jäteöljytuli kaadetuksi pihan perälle kuoppaan ja eilenhän tulppa, tiiviste jajakoavain putosivat jäteöljyn joukkoon.
21) Armottomaan vitutukseen otetaan kaksi Karjala-olutta.
22) Avataan se @!#$ kuoppa, tongitaan ja löydetään tulppa, tiiviste jajakoavain.
23) Viedään auton alle valunut ensimmäinen litra öljyn ja trasselinsekoitustasinne pihan perällä olevaan kuoppaan.
24) Otetaan yksi Karjala-olut ja juodaan.
25) Pohjatulppaa kiristettäessä lipsutetaan jakoavain ja eilen Auenneetrystyset, nyt jo hyvässä ruvessa, aukeavat uudelleen.
26) Vaiheen 25 johdosta lyödään takaraivo betonilattiaan ja Otsakulmapohjapellin tukipultin päähän.
27) Kirotaan helvetisti.
28 ) Heitetään jakoavain pitkin autotallin seiniä.
29) Kiroillaan vielä 10 minuuttia, koska jakoavain on osunut autotallinseinään kiinnitetyn Miss Joulukuun vasempaan meijeriin.
30) Vitutus hellittää kun otetaan kaksi Karjala-olutta ja juodaan..
31) Puhdistetaan ja desinfioidaan rystyset, otsakulma ja takaraivo jalaastaroidaan ne asianmukaisesti.
32) Otetaan tuskaan yksi Karjala-olut ja juodaan.
33) Kaadetaan 3 jäljellä ollutta litraa synteettistä öljyä koneeseen.
34) Otetaan pukit pois alta ja hajoitetaan samalla tunkin vipuvarsi.
35) Peruutetaan auto ulos tallista, että voidaan siivota kohdan 23öljyläikkä.
36) Koeajolle ja hakemaan se puuttuva litra synteettistä öljyäMotonetistä.
37) Tien sivuun ja puhalletaan ystävälliselle LP:n konstaapelille..
38 ) Auto hinataan pois.
39) Käydään oikeudessa, maksetaan sakot, verikokeet ja hinauspalveluKustannukset:4 litraa synteettistä öljyä 29,25 eur1 öljynsuodatin 5 eur1 Wunderbaum 1,35 eur48 plo:a Karjala olutta 59,70 eur1 rattijuopumussakko 571,80 eur1 verikoe, terv.keskuksessa 50,45 eur1 hinauskulut 124,45 eur
Yhteensä 842,00 eur

Ei ole lahjahevosen vai miten se nyt meni?

Meillä on Ikuisuus -Erillaisuus Talonmiehen kanssa siinä,milloin ja minkälaisia lahjoja annetaan tai ostetaan. Mies ei ole niitä miehiä,jotka suorat housut jalassa pohtisi timanttikauppiaan kanssa,että kuinkapa se tämä smaragdi kimmeltäsi kilpaa pikkurouvasen kaulassa. Tai suihkisi internetin sivuilla vaimoselle jotain kivaa vaatetta.Ehei, kun mies intoutuu ostamaan Rouvalle jotain,se on poikkeuksetta käytännöllistä tai kivaa tekemistä.Ja tämä ei enää vuosiin ole mielestäni ollut huono asia.

Miehellä on työnsä puolesta mahdollisuus joskus päästä katselemaan talvivaateALErekkitankoja hieman niinkuin takaovesta. Olen jo muutaman vuonna kehoittanut melkoisen terävään sävyyn,että siellä voisi katsella muillekin perheenjäsenille jotain ALEkorista.tai normitankokin voisi käydä. Ja tänä vuonna se sitten toteutui. Vapun jälkeisissä aurinkoisissa päivissä mies tuli töistä kahden untuvatakin kanssa.Takki oli oikein kaunis ja juuri minun värinen, ei mikään perusväri eikä ehkä monenkaan naisen suosikki,mutta untuvaa ja oikein kaunis. Kokokin sattui olemaan sopiva,joka on aina pelottava seikka kun mies ostaa vaatteita.
Takki päälle seisoskelin auringon paisteessa ja peilailin itseäni kotisortsit jalassa,untuvatakki päällä.
- "onpa ihana!" "tosi lämmin!"
-"niin on ja mahtuu pieneen tilaan reppuun,tässä on kato tämmönen pussi johon tämän voi tunkea"
-" onpa kyllä kaunis ja näin edullinen!"
-"tämä on kyllä hyvä kun voi laittaa näin pieneen tilaan tähän pussukkaan tämän koko takin"
-" oonko minä sinusta lihavan näkönen tässä?"
-" no miten niin lihavan näkönen,hyvä takki se on!mahtuu tähän pussiinkin tämä!"

Kevättä ja Prinsessaa

Kevät keikkuen tulevi,myös pohjoiseen Suomeen. Kaikki tapahtuu oikeastaan ensin hirmuisen hitaasti.Sitä tammikuussa tuskailee kunhan pakkaset hellittää ja kunhan pääsee aurinko paistamaan ja kunhan tästä nyt tulisi kevät,niin päästään. Sitten yhtenä aamuna huomaakin,ettei aamulla tarvitsekaan enää pitkiä ajovaloja eikä lapset otsalamppuja iltapihaleikeissään. Sitten koittaakin aamu kun pitääkin laittaa aurinkolasit jo klo 6 ajaessaan autolla ja korvatulpat pihamaalla kun talitintit ja varpuset ja keltasirkut pitää sellaista kevätmekkalaa pihapihlajassa ja huutavat "lisää läskiä vielä!on yöllä pakkasta on!". Hanget kantavat ja hiihtäminen on sellaista iloista lentoa kaikkein surkeimmallekin hiihtäjälle. Ja taas menee vain 1 viikonloppu kun yhtäkkiä onkin lumi humpsahtanut sulaa teiltä ja lätäköt suurenevat kuoppaisella hiekkapihamaalla.
Pohjoinen on sellainen alue asua,että syksy tulee nopeasti ja pimeys on kuin huppu silmillä ½ vuotta. Kevät ja kesä tulevat yhdessä yössä. Jos suunnittelee haravoivansa pihaa ensi viikonloppuna kunhan on vapaata,ja nyt vielä onkin lunta ja märkää siellä täällä, niin ehei!eräänkin kerran on käynyt niin,että juuri sinä lauantaiaamuna onkin jo vihreä ruoho korkealla ja rikkaruohot 30 cm korkuisina kukkapenkeissä. Ja haravoimaton piha ja lumen alla nuuvahtaneet kukkapenkit voimakkaan rikkavihreyden keskellä näyttääkin yhtäkkiä siltä,että tulee tunne,että taas myöhästyttiin kesän tulosta. Kun media hehkuttaa kuinka talvi yllättää autoilijat,niin kyllä se niin on että talvi ei pääse yllättämään koskaan pohjoisen asukasta,mutta kesä sen tekee joka vuosi.

Talvet on Pulmusilla työlästä aikaa.Talo maalla ja vuorotyöt ja työvuorot ja pimeys vie hirmuisesti voimia ja selvästi kuluu enemmän hiilihydraatteja ja unta. Ihminen elänee kuitenkin luonnonkiertokulussa vielä sen verran,että pimeän,lumen ja pakkasen aikaan onkin tarkoitus vain pysytellä tulen ja ruuan äärellä,että pysyisi lämpimänä, ja kerätä voimia valon ja kasvuajan tuloon.
Prinsessa Pulmunen tuli jo kouluikäiseksi ja pohtii edelleen yhä monimutkaisempia asioita. Muistanette kauppias- teeman,että missä ne yönsä poloiset kauppiaat viettää. No nyt oli vuorossa sairaanhoitajat. " Voiko sairaanhoitajat olla ees naimisissa?" kysyi neiti eräällä ajomatkalla. Tähän kysymyslauseeseen liittyy monta tematiikkaa.Sanassa "ees" on merkitys,ettei työmaalta voisi poistua edes solmiakseen avioliittoa,tai muitakaan sosiaalisia suhteita. Onhan sairaanhoitaja valinnut tien,jolla lapsen (muidenkin? ) mielestä tulisi pyhittyä vain sairaiden hoidolle. Toisaalta moraalinen ajatus,että sairaanhoitaja olisi kuin nunna,joka selibaatissa ja yksinolossaan nauttisi vain askeettisesti toisten hoivaamisesta ja näkkileivästä kahvihuoneessa. Lisäksi lauseeseen sisältyy kummallisuus,että neidin äitikin on naimisissa oleva sairaanhoitaja. Onko hänellä ollut pelko,että äiti on lainrikkoja,joka on karannut SairaalaVankilastaan mennäkseen virkavaltaa uhmaten naimisiin miehen kanssa,jonka kanssa Neiti Pulmunen oli juuri ottanut yhteen ulkovaatteiden pukemisesta. Että äiti vielä pakeni valitsemaan miehen,joka selvästi lapsen mielestä, sillähetkellä peilaten, ei ollut "ees" kovin hyvä vaihtoehto. En jaksanut sillä hetkellä alkaa analysoimaan lausetta neidille sen kummemmin vaan heitin vastapallon ja kysyin,että miksikäs ei?onhan sitä sairaanhoitajillakin oma elämä. Neiti oli kovin pitkään hiljaa,jonka aikana ehdin jo pelätä pahinta,ja niin hän kysyikin : " ai missä?"

Puhdistava ääni

Meidän talon Talon mies on kuin sen Tankki Täyteen TV-ohjelman Sulo Vilen. Hän on hyvin helppo innostua yleensäkin uusista asioista,kaikesta vasta keksitystä ja vasta huomenna mainostettavasta hän suorastaan vauhkoontuu.Mutta,jos Sen vielä saa halavalla ,niin eiku vielä parempi! Ei oo silloin niin nöpönuukaa,onko se ostettava silloin uusi vai jo vähän vähemmän meidän muitten mielestä käyttökelpoinen,mutta jos hinta oli hälle halapa; niin katsoppas vaan se on kohta meillä.Onpa se sitten pohjasta vuotava puuvene,toimimaton moottorikelkka,rikkinäinen peräkärry tai ultraäänipesuri.

On oikein suuri onni,ettei Talkkari kovin paljoa jouda istumaan TV:n ääressä silloin kun nämä mainosTVvideot pyörii. Tiedättehän ne,joissa ensin 5 min mainostetaan,että kohta mainostetaan Ennenkokematonta ja Tavattoman erikoista Laitetta,jota ilman ei tule toimeen eikä ainakaan ruokaa pystyy laittamaan eikä laihtumaan. Sitten ½ tuntia haastatellaan toinen toistaan laihempaa mallia jumppaamassa puolialastomana ja kehumassa kuinka tämän kaiken,ja vähän enemmänkin, saavutin vain TämänMegaLaitteen avulla.
Mutta sitten Suomeen rantautui saksalainen kauppaketju,jolla on jonkin verran mallistoissaan monenlaista tuotetta,joista osa sopisi oikein hyvin noihin tv mainoksiin joita voi tilata postimyynnillä ja maksaa Visalla vain 99,99 soppeliin hintaan. Tuosta kaupasta saamme ilolla ostaa monenlaisia herkkuja ja vähän halvemmalla juustoakin,mutta voi kuinka Ihania Tavaroita sieltä Mies löytääkään. Hän on kuin nti 6v. Askartelukaupassa ihmettelemässä uutuuksia,joita saisi niin halvalla.

Minulla on ollut ilo ja kunnia saada läheisiltäni lahjaksi koruja ja aika paljon myös Kalevalaa.Ja kaikista rakkainja kaunein on ollut kääty,jonka sain Talkkarilta huomenlahjaksi silloin 15 vuotta sitten. Kääty on pronssia ja tiedättehän,kuinka pronssi muuttuu hajuvesien ja hien vaikutuksesta joittenkin iholla vihreäksi; ja niin oli käynyt tuolle minunkin ihanuudelle.En ollut voinut käyttää korua moneen vuoteen,koskapa en nuukuttani raaskinut maksaa kultasepälle kymmeniä euroja korun puhdistamisesta,enkä omin nokkineni saanut hammasharjalla enkä puhdistusaineella sitä puhtaaksi.
Mutta tähän huomasi Talonmies Kauppaketjun mainoksessa ratkaisun: ultraäänipesuri 19,90 e.
Sillä puhdistaisi kellonrannekkeet (kellonkoneistoa sinne ei voi laittaa..),korut,hammasproteesit (!) hopealusikat ja;kuinka ollakaan hylsyt. Sellainen siis saatava. NuukaJussi minussa taas kapinoi ja räkyttikin, ei helevetti mihin kaikkeen paskaan sitä ihminen työntää vähät rahansa!
Silloin vetäisi Talkkari Kalevala-narusta :" tällä voisi puhdistaa sen sinun korun..." Oli pakko miettiä asiaa...Siis 20 egee..kultaseppä aikoi ottaa enemmän." Niin mutta ÄÄNIPESURI.Siis HUUTAAKO se niin lujaa,että paskat tipahtaa?" " No,ei. Etkö sinä muista sieltä fysiikasta tosiaankaan mittään..." "No en!" Enkä jaksanut jatkaa taas fysiikka-aihetta. Oukei,kokkeillaan! (Tämä on muuten ollut tämän avioliiton parhaimpia puolia; Talkkari haastaa käsijarrupäälläkulkevanihmisen minussa,joskus innostumaan ja heittäytymään tilnteisiin ja asioihin,joista muuten en tietäisi mitään)

Ja niinpä Ultraäänipesuri muutti meille ja Talkkari sai lapsetkin innostumaan siitä kuinka hammasharjat voisi nyt tällä pestä! Sillä kertaa 1 MiniPulmunen alkoi etsiä Äidin korua,jota sai vain salaa katsoa.Kansi auki,vettä sisään ja sinne meni Kalevalat. Itkin vieressä,kuinka koru oli niin rakas ja nyt ne pistää sen pillaan! 3min vai 8 ? kysyi lapsi. No se 3 tietysti,että vähemmän vaurioita!
Ja kun kansi avattiin,oli päästä itku-taas. Koru oli paljon kirkkaampi ja vedessä kellui jotain höttöä."Oho!" pääsi minulta."Mitäs minä sanoin!" pääsi Talkkarilta.Ja siitä lähtien olen nyt juoksuttanut Korua jos toistakin koneeseen." Eihän se räjähdä,jos käväsen saunassa?"(minullahan on tämä kaiken räjähtämisen pelko) "No ei se räjähdä-sehän on ÄÄNTÄ." En uskaltanut sanoa mitään.Katselin kuinka kauniisti sinisessä vedessä Minun Koruni temmelsi puhdistavan äänen sitä tanssittaessa. Ihan lyhyesti mietin,että miten helevetin lailla tuo oikein toimii..mutta nopeasti lopetin.Pääasiahan on se että Koru kaunistui ja kirkastui ja moni muukin esine siniseen hyppelyveteen on jo pulahtanut. En ole uskaltanut kysyä,miten ääni on sinistä...Ehkä se on seuraava kertomus.

Kasvavan miehen logiikkaa

Kuten on tullut useampaankin otteeseen kerrottua saan törmätä mitä rasittavimpiin,hauskimpiin,pimeimpiin,ihanimpiin ja hermoja raastavimpiin keskusteluihin automatkoilla.Varsinkin tilanteet,joissa olen kahden jonkun miniPulmusista kanssa. Ne on lapsille tietysti valtavan mainioita tilanteita,joissa he saavat Omaa Aikaa jutella Vanhemman kanssa mieltä painavista asioista,tai sitten muuten vain purkaa rauhassa omia tunnevyyhtejään.

Tässä taas yksi keskustelun kuvaus kun hain hra 11v.laskettelurinteestä..

-" minäkun olen iso niin minä asun ihan rinteen vieressä.ei tarvia ootella Sinua. eikä lähteä silloin kun tullaan hakemaan ja käsketään lähteä." hytisevä Poika punaposkisena aloitti.
- " niin,sehän onkin hyvä suunnitelma..."myötäilin
-" ja minä vuokraan siitä rinteen vierestä asunnon,semmosen ihan pienen vaan,jossa on sänky ja pöytä ja rummut. ja äänieristän sen sitten. saan soittaakin milloin haluan."
-" kyllä! hyvä idea.."
-" minä käyn pari kuukautta jossain töissä,että saan säästettyä rahaa moottoriikelkkaan ja mönkijään; en osta nimittäin autoa ollenkaan."
- " aivan! missä töissä ajattelit käydä?" olin utelias,että minkä alan- parin kuukauden- töillä nuo hankinnat tulee tehtyä.
-" no,sitä en vielä tiedä.ihan mitä vaan. mutta en siivoo."
-" niin....olisitko Sinä jo tässä suunnitelmassa käynyt jonkun koulutuksen?"
-" no en tiiä sitä." tuskaili Poika kun puutuin täysin epäolennaiseen.
-" mutta, sillä lailla kuitenkin että mulla olisi ollut laaja fysiikka. minun on nimittäin pakko ottaa laaja fysiika ja matikka ja kemia.
-" ai miten niin on pakko?"
-"no,kun minä olen niissä niin hyvä."
-" niin!....."
-" ja on siinä se,että minun luettava fysiikkaa,että saan laskettua millä kulmalla ja millä kitkakertoimella tulee parhaimmat hypyt ja turvallisimmat ländäykset" ( toim.huom. tässä tuli sellaista fysiikka-kieltä,etten pysty niitä enää jälkikäteen toistamaan; en ymmärtänyt.)
-"ja sitten mä tuun viikonloppuisin teille moottorikelkalla syömään,niin mä meen PULKKAmäkeen,niin mä tiedän miten korkeelta tulee parhaimmat vauhdit" jatkoi hän innoissaan ja tähän samaan kuului taas hirveetä tekstiä,jossa sekoittui snoukkaslangia frontteineen,gräpeineen,hässäköineen .. ja sitä fysiikkaa tai jotain.
Autoon laskeutui hiljaisuus; olin mykistynyt täysin hänen selvistä suunnitelmistaan,joissa hän parikymppisenä fysiikanopiskelijana pyyhkäisee moottorikelkalla äidin luokse syömään -ja pulkkamäkeen.
Poika kuitenkin oli suunnitelmissaan kaukana ,ja jatkoi:
-" ja sitten minä kyllä valvon joka yö pitkään."
-" ai vaikka tulis migreeni?" ( poika kärsii pahasta migreenista,jonka valvominen ja makea laukaisee)
-" ei mulle sitten ennää aikuisena tule niitä; minä valvon ja juhannuksena valvon läpi koko yön,en mene nukkumaan koko yönä ja menen klo 5 sitten uimaan." Pojan äänessä tihkui uhma.
-" aivan...sullahan on hyvät suunnitelmat..."
-"tietysti! pakkohan minun on suunnitella,kun lapsena ei saa ikinä valvoo! mutta onneksi on hyvä se meijän pulkkamäki."

Sirulta -taas

" Terve! tulin vaan sitä sanomaan! että terveterveterve! minä oonkiin nyt terve! ja pääsin Vilin luo!! Voi että se on ollut ihanaa! Pikkuisen me on kopista kinasteltu,mutta kyllä me sinne yhdessä mennään.Vili vaan on semmonen miesmäinen siinä mielessä,että se heti ajattelee vaan itteensä,tiiättehän sen tyypin.Se luuli,että kun minä olin poissa,niin saa ellää ku pellossa.

Minä kävin toisiaan lopputarkastuksessa ja se lekuri sano,että ihme on että tyttö noin hyvin ja nopeesti on parantunut! Minusta se ei ollu nopeesti,mutta olkoon nyt sitä mieltä. Nyt ne sitten miettii sitä,että saako mulle tulla enää juoksuja tänä vuonna.Vai pittääkö ottaa hormonipiikki ja siirtää juoksut mehtuukauden yli.Vai poistaa kohtu nyt heti vai mitä. Enpä tiiä,kunhan ei sitä hökötystä laiteta päähän! Ja pääseepi metille..Syötiin vähän jo Vilin kanssa hirvenpäätä :naminami!

Yhdet rukkaset minä sisällä maistelin,ne oli semmoset kummalliset, maistu pahalle! Ne oli kai Ukon,kun se sitten tuhahteli että uuvet työrukkaset. Mutta kerran kun kaikki ihmiset oli poissa ja olin sen niitten Pojan kanssa täällä ja sekin meni ulos,niin minä menin nukkumaan.En tehnyt mittään pirruutta,niinku Emäntä sano ja kyllä se syynäs nurkat! Se ei uskonu ei millään,että en ois sisälle tehnyt kakkoja! No,en kai minä niin hölömö enää ole.
Mutta,näin sitä taas mennään! Niitä pillereitä ois kiva vielä syyä,sai sitä hyvää kinkkuakin,mutta pääasia että pääsin Vilin luo! Ei ku sinne siis! "

Ei minusta

-" Minkä tähen sinä kirjoitit sinne lokkiis että myö huuetaan koko ajan?"
-" no siltähän tämä on joskus tuntunut..."
-" no ei kyllä minusta."

Sirun terveiset

" Niin,että haloo!Onko siellä ketään?Nuuhnuuh? Emäntä on niin hirveen väsynyt ja äksy,että se ei jaksa kirjoittaa mitään.Minä ajattelin,että minäpä kerron kuinka olikin hankala juttu tämä kun minusta tuli semmonen tyttökoira,joka voisi alkaa saada pentuja.

Mulla on ollut niin ihana tämä paikka,kun täällä oli jo tuo Vili.Se on niiin ihana! Punainen ja voimakas,mitä ihanin karva! Se kuuntelee minua ja antaa mullekin joskus luita,jotka se kyllä ensin omii itselleen.Sitten se esittää että se muka on hirmu vihainen ja näyttää mulle hampaitaan.Sitten kun minä vähän härnään sitä ja hypin sen kaulassa,niin kyllä se sen aina antaa.Minua ei kyllä huvita niitä sitten syödä,minusta ois kivempi ensin vähän peuhata.No,kyllä me on hyvät sävelet löydetty ja me nukuttiin samassa kopissa pakkasella.Se on niin ihanaa,lämmin turkki ja toisen hengitys kaulalla,ei tule kylmä ei,vaikka emäntä vauhkoo,ettänyt ne paleltuu.

Sitten porukat alko tehdä niin,että minut otettiin sisälle.Se oli niiin ärsyttävää!Just kun mulla ois ollut niin kivaa! Minä en sitten tiedä,mutta kai se liittyy siihen kun mulla alko pyllystä tulla verta.Tai jotain joka maistu toooosi hyvälle. No,sisällä olemisessa on puolensa. Olen saanut paljon rapsutuksia ja täällä on mahtavia villalapasia! Mielettömätä maut! Emäntä taas kyllä huusi aika paljon. En tiedä miksi se huutaa,mullahan on parempi kuulo kun sillä. Kerran oli jätetty mulle oikein kasa villaa,kuulemma mummo oli ne just tehny. Ne oli niin ihanat! Ja taas emäntä raivos. Muut katto pahasti,mutta emäntä...huhhuh. Ei ole tainnu tarpeeksi nukkua sohvalla niinku minä. Kun nukkuu sohvan mutkassa,ja hyvin venyttelee,on paljon virkeämpi.Ja käy tietenkin lenkillä ja vähän haistelee muitten kuulumisia ja maisemia; kyllä sitä sitten jaksaisi. Mutta ei. Emäntä vaan huutaa ja kuljeksii vaatekasojen kanssa. Luuleekohan se että ihmispennuillakin on huono kuulo? Vai onko niillä joku valtataistelu menossa? Että ne ei ota kunnolla yhteen ja tappele niinkuin me koirat kun laumanjohtajuudesta taistellaan.En tiedä.

Mutta asiaan, sitten kun mulla oli pitänyt olla sisällä viikko ja tässä oli niitä muitakin ihmisiä. Yhtenä iltana kävi semmonenkin ihan punainen ihminen,jolla oli mielettömän ihanat villalapaset! Se jako hirveesti tavaraa ja vähän aikaa emäntäkin oli huutamatta. Emäntä leikkikin hetken semmosilla hirveen pienillä esineillä,joita olisi ihana maistella,mutta se nostettiin multa pois.
Sitten minun takapää alko tuntua jotenkin kummalliselle. Oli se vähän arkakin,mutta eniten se tuntu oudolle. Se oli painava ja oli vaikea kävelläkin.Emäntä päiväili ja puristeli. Ei kai ne ollut tyttökoiran pyllyä koskaan nähnyt juoksun aikana. Ne oli hetken huutamattakin.Sitten yhtenä yönä se meni tosi kummaksi.En noussut edes ylös,ja isäntä vei minut eläinlääkäriin.

Elänlääkäri sanoi,että minulla on emätinprolapsi.En tiedä mikä se on,minuun tökättiin kipeästi jollain neulalla ja nukuin.Kun heräsin,minulla oli hirvittävän huono olo ja kauhea kova juttu päässä! Se oli kauheeta! Takapää oli ihan kummallinen ja siihen sattui. Mutta pahinta oli se ihme hökötys päässä! En pystynyt kävelemään keittiössä,kun se juuttaan kapistus kolisi ja oli edessä koko ajan.Syöminen ja juominen oli vaikeeta ja ulkona en saanut kunnolla haisteltua kun se oli tiellä. Sitten on pitänyt syödä jotakin lääkkeitä,joita isäntä piilottelee kinkun paloihin.Se kai luulee etten huomaa pahanmakuisia palasia,mutta se kinkku on niin hyvää,ja sitä ei mulle koskaan muuten anneta.

Pahinta tässä on ollut se,etten saa olla juuri yhtään Vilin kanssa. Se surettaa ihan hirveesti.Katson usein ikkunasta tarhaan ja itkeskelenkin paljon. Ja jos nuo ihmiset vaan vielä jättää minut tänne sisälle yksin,niin teen kyllä selväksi että se ei ollut hyvä juttu. Mutta siinä on ollut se huono puoli että taas emäntä huusi ja se huusi kyllä paljon. Lenkillä me on saatu olla yhdessä ja Vili koko ajan kaivelisi minun takapäätä,kun siinä on vielä ne hirveet housut.Ihmiset ei anna sen yhtään haistella.Kahjoja kai ne on. Ulkona on ollut monena päivän tosi kylmä,emäntä sanoi että jäätyyhän se Vili. Silloin ne toi Vilinkin sisälle ja se oli kyllä komea! Se oli kuin leijona,upea paksu karva aivan pystyssä ja huurussa,pakkanen oli tehnyt siitä kuin veistoksen!Oi! Muttamutta! Ihmiset pisti meidät eri huoneisiin! Siitä en tykännyt! Itkin oven takana niin kauan,että isäntäkin huusi. Siis,oikeesti! Eikö ne tiedä senvertaa,että mulla on oikein hyvä kuulo?

Kaipa se huutaminen on joku muu reaktio.Niinhän meillä koirillakin saattaa olla.Jos on turhautunut tai vihainen tai surullinen,tulee tehtyä jotakin jolla saa huomion.Niinkuin minä,kun minut jätettiin tänne yksin! Kyllähän minä tiedän ettei sänkyyn saa mennä.Meninpäs! Ja tein sinne kakatkin! Hävetti se sitten kun tulivat kotiin ja huomasivat.Tiesinhän minä,että ne tulee,mutta...tuntu niin pahalta olla yksin. Huutaakohan se emäntäkin sitä? Että siitä tuntuu olevan yksin?

No,nyt minun on oltava vielä viikko sisällä.Käyn ihmispentujen kanssa lenkillä ja se on hauskaa! Niitä on hyvä jallittaa! Me kokeillaan aina kuka meistä oikein määrää. Näen Viliä aina joka päivä,mutta ihan vähän aikaa. Se harmittaa,mulla on hirmuinen ikävä Viliä.Isäntä sanoi,että me joudutaan eri tarhoihin! En mene! Minä kyllä olen Vilin kanssa.On niin paljon mukavampaa olla yhdessä. Sisällä minä maistelen pikkuesineitä ja lapasia. Mummo on luvannut,että minä saan yhdet omat lapaset! Ihanaa! Ne peukalot on niin hyviä! Nyt minä menen käymään taas ulkona,otin just sen pahanmakuisen pillerin ja mahaa vääntää-ei ku terveeksi vaan! "