Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Renkaan vaihto

Miehen ja naisen logiikka jonkun askareen tekmisessä herätti keskusteluja ja mietteitä.Ajattelinpa sitten yksinoikeudella tästä jatkaa.

Kerran itikkaisen kesäaamuna puhkesi Rouvalta rengas.Kello oli aivan liian varhainen Isännän noustavaksi,mutta aikani noituen itikoiden keskellä, suon laidalla, vararengasta jostain ihmelokerosta kaivellen,uskalsin soittaa Talkkarille. Kauniisti pyytelin anteeksi ja vielä kauniimmin pyysin apua.Niinpä Hän lähti tulemaan.Oli vihainen jo puhelimessa.Oli vihainen kun tuli paikalle.
Moitti minua vihaisesti kuinka olen ajanut puhjeenneella renkaalla,"mennee kalliit vanteet kuule tällä tavalla".Purin alahuulta tuskissani ja mietin kuinka pitkän matkan voin ajaa tyhjällä renkaalla? Olin raivona,vihainen ja pettynyt.Siitä että myöhästyn töistä,siitä kun kallis vanne on meinannut mennä rikki (?) ja eniten siitä kun mulle oltiin vihaisia avun tarvitsemisesta.

Jatkossa asiasta keskusteltiin,samaan tyyliin kuin kommentoija edellisessä postauksessa. Ei voi olla oikein että hädänalaiselle kiukutellaan vaikka itse ois kuinka väsynyt.Päädyimme siihen että olis silti pakko opetella vaihtamaan rengas.Hänhän on oikeessa,se pitäis sujua.Mutta kun tietää,että vähemmän näin meni aikaa kun siihen että minä siellä kynsilakkoja varoen ja mattoja maahan levitellen tapan itikoita ja tutkin kuinkas päin nämä nyt olikaan.Mutta ei saa puhua rumasti,ei vaikka kuinka nukuttais ja ois vapaata.

Ja niinpä IsoKäsi puuttui tähän muutamaa päivää myöhemmin. NaapuriIsäntä soitti meidän Isännälle,että hän on reissussa ja Hänen vaimoltaan on mennyt rengas samassa kohdassa kotitietä..Isäntä hätäili,että ehtiskö meidänIsäntä kattomaan,ettei se hänen vaimonsa tunkkaa reikää pakoputkesta läpitte tai jotain. Isäntähän lähti heti."Toki,minäpä käväsen!" Ja niin hän meni,laittoi Naapurin rouvalle renkaan ja olivatpa oikein pohtineet sitä kuinka on hankalassa kunnossa tie,kun on paljon mennyt renkaita naapurustolta renkaita...

maanantai 26. lokakuuta 2009

Naisen logiikkaa?vai miehen?

Kerran vanhassa omakotitalossa Talonmies joutui paskamaiseen hommaan.Siis kömpimään likakaivoon.Sinne piti laittaa putki tai liitos tai molemmat että on hyvä ja oikein.
Soitin vapaapäiväänsä viettävälle Talkkarille töistä,että mites menee,henki kulkee sissään ja ulos jne.?
Talkkari selosti,kuinka "kuuentoistalenkkiavain ois käynyt mutta se nelivitonen putki ei meekkään suoraan siihen,vaan siinnon oltava se kulumamutka..." Nyökkäilin kuin olisin ymmärtänyt.Säälin kovin,kuinka monimutkaisia hänen on ajateltavakaan. Talonmies kertoi että nyt kun puuttuu näitä liikkuvia osia,ja kun kaivo just nyt tänään ois ollu tonkimisen takia tyhjennetty,niin homma jää ens kevääseen,kunhan kaivo taas tyhjennetään seuraavan kerran (p.s.sadalla kuudellakympillä).
Ajattelin salamannopeasti,kuin naiset ajattelevat,että voi harmi! Moinen työ hukkaan menemässä on! Ja niinpä avuliaasti sanoin: " voinhan minä tuoda sulle rautakaupasta niitä juttusia,jos se mitään auttaa"
Tämä idea ei ollut hyvä.Talonmiehen ääni ei ollut lainkaan ilahtunut hänen kysyessään nousevalla intonaatiolla,että "tarkoitat että minun on mentävä sinne vielä tänä iltana pimmeessä takasin?"
" ei,ei ei...kun minä tarkoitin että...jos sinne tarttee ne osat ja kun minä voisin auttaa ja ja ja..."

"No tuo ne osat. Etkä pese pyykkiä tänä iltana."
Siitä minä ilahduin..

lauantai 17. lokakuuta 2009

Väsy-mittari

Yks mittari,joka pitäis kehitellä insinöörismiesten -ja naisten!- olisi semmonen Väsy-mittari.Se vois olla siinä etteisessä,ku takkia riisuu ja kenkiä potkii,vois vaikka nenänpäänsä painaa elektroniselle lukulaitteelle,joka arvioi unenpuuteen -ja laadun. Mittari laittaisi sitten suoraan vaikka tekstiviesti puolison kännykkään tai vaikka antais ilmoille kirpakan varoitusäänen"Wiiuu,wiiiu"-Väsymystaso liian korkea,huomio!väsymystaso liian korkea. Näin siinä jo molemmat ,mitattu ja puoliso ehtisi hetken valmistautua ja orientoitua,että kuinkas tässä nyt loppuilta edetään.
Siinä mitattu tietenkin itse uupuneena menis hetkeks rauhoittumaan,söisi kevyesti ja vetäytyisi puoleksi tunniksi omaan rauhaansa.Sitten hän keräisi kaiken voimansa ja tulisi puolisonsa luo jakaen tuntonsa,miten nyt väsymys pääsi näin kimppuun ja päälle.
Saattaa olla että on siinä toinenkin nukkunut huonosti,lapset olleet sairaita,työstressi painaa,patja on huono tai oli liian kuuma.Siinä sitten se jugurttipurkillinen rauhoituttaisini kevyesti puhellen ja lähellä ollen,vältellen puhetta laskuista,rahasta,ensi viikon iltamenoista,liian vähistä iltavapaista,tekemättömistä töistä ja sanomattomista sanoista.Oltais vaan,kävis ehkä pikku lenkit vaikka yksikseen tai yhdessä ja sit ajoissa nukkumaan ja parempaa unta odottelemaan.Ja kaiken tämän takaisi tuo Väsy-mittari,joka jo alunperin neutraalisti ilmoitti mitattuna suureena väsymyksen tason.

Nythän tilanne on se,että kun unenpuute ja väsymys iskee lapsiperheeseen: on siinä akuutti kriisi pesäke.Siinä saadaan riita aikaiseksi viimeviikkoisista sanomisista ja ensiviikon sanomattajättämisistä.Toinen kun yrittää alkaa puhua aidoista,toinen saa bensaa tulipaloon ja suuttuu,kun taas painostetaan ja mikään ei riitä.Salamanopeasti ollaan tilanteessa,jossa on ilmiriita ja itku,ja kumpikaan ei oikein käsitä kuinkas tässä taas näinkävikään. Sanotaan mitä ei tarkoitetan sanoa ja sanotaan äänenpainoilla joita ei saisi olla ihmispuheissa käytössä,vaan niitä käytetään koirankoulutukseen.

Unen määrä ja laatu on yksilöllistä.Pimeän tullen sitä moni tuntuu tarvitsevan enemmän ja kuitenkin osa pärjää jatkuvasti muutamalla tunnilla.Toiset kääntyilee,kuorsaa ja narskuttaa hampaita,toiset nukahtaa ennenkuin pää osuu tyynyyn ja herää sitten aamulla siitä samasta paikasta.Eläppä siinä sitten sopuisaa yhteisunimaailmaa samassa sängyssä.Siihen sitten lisäätään vuorotyöt,lasten heräilyt,koirien ripulit ja huono patja..Huoh.Insinöörit siis sulatetun tai sulamattoman elektroniikan alalta: töihin mars!

torstai 8. lokakuuta 2009

Fordson

Maalla on usein ollut Isännän mielessä,että kun ois Traktori.
Suvussa on joitain Fanaatikkoja,jotka ovat lietsoneet henkeä lisää moiseen himoon.Että saada vielä vanha traktori.Lumitöihin ja puunhakuun,ei siihen uutta tarvita.

Viime talvena 1 auto poistettiin väliaikaisesti käytöstä ja Isäntä alkoi haaveilemaan,josko siitä rakentais traktorin lumitöihin. Myötäilin tyynesti.Olen hyvin tottunut siihen,että hän saattaa rakentaa vaikka Ikiliikkujan,jos on aikaa.

Kerran sitten Talonmies silmät palaen kertoi,että nyt Se löytyi. "Lapselle uudet talvikengät?" "uusi lamppu olohuoneeseen?" " uusi sänky?" " lomamatkakohde?" "vakituinen työpaikka?"
Ehhei.Traktori.Fordson Major vm.1960. "siinä on kuule hytti ja kaikki!"
Niinpä hän vei Kuopuksen hoitoon,ajoi auton kauppaan ja ajoi Fordsonilla kotia. Sitten hän siitä otti kuvia.
Se on Sininen.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Mehtuuaamu

Erämies ei ole mitään aamuihmisiä. Aamulähdöissään hän ei ole mitenkään nopea.Kommunikointi hänen kanssaan aamun varhaisina hetkinä voi olla hyvin töksähtelevää,eikä analyyttisiä arvioita tulevasta päivästä oikein irtoa. Kahvia menee,joskus puuroakin,mutta ruoka ei varsinaisesti hänelle kovin maistu.Hän elelee omassa unisessa olemuksessaan kuin meitä muita ei olisikaan; ovet pamahtaa,valot syttyy ja kaapin ovet kolisee.

Kun metsästysaamu koittaa,alan jo illalla höpöttää kuinka sitä taas koko kämppä herätetään klo 5 ja vaatteita etsitään ja eväitä pakataan ja tavaroita etsitään ja minulta kysellään kesken unen,että missäköhän meidän tulitikut ovat...Äänestä tirisee Ärsytys.

Tällainen kommentointi on täysin turhaa.Erämies on nimittäin mainio tapaus,kun on metille lähtö. Kuin palomies,hänellä on illalla asetetut housut kenkineen keittiön pöydän ääressä.Reppu pakattuna,kahvinkeitin ladattuna ja eväät jääkaapissa pussitettuna--siis kaikki valmiina.
Mutta entäs se päivän kulun suunnittelu.Siinä jää aivokirugit toiseksi kun aloitetaan kuuntelemaan säätiedotusta: mistä päin on tuuli? Siis ajanko auton jo siihen pistolle,vai pitäisikö ottaa riski ja ajaakin siihen montun laitaan,jos tuuli siinä vaaran kuppeessa kääntyy? Onko satanut? Aikooko sataa?Vettä vai lunta vai räntää? Onkohan siihen jäätänyt vettä siihen kanervikkoon...?Sitten kartan luku.Sitä ei vilkaista ja huitaista jotain pikkureittiä jonnekin.Sitä keittiön pöydän ääressä pyöritellään ja mietitään ja pohditaan,muistellaan maaston muotoja ja soitten kovuuksia.Ja jos tulee kaato tuohon suon taakse,niin miten siitä sitten se kelkka ja jos tuosta tullee karkko,niin koiran saa tälle puolelle..Lista on loputon kuinka moninaisia seikkoja on otettava huomioon.Ja se tekniikan määrä.Siinä on virtalaitteita enemmän kuin monella olohuoneissaan.On puhelinta ja lähetintä ja säädintä ja ihan vanhanaikainen kompassikin löytyy housun taskusta.On remmiä ja rensseliä,patteria ja ainiin!nekin on pitänyt ladata samoin puhelimet ja koiratutkat.

Kun sitten Lähtöaamu koittaa.Herätyskello ei ehdi piristä niin että minä siihen ehtisin herätä. Ovet ei pamahda,kaapin ovet ei kolise. Kuin pumpulissa Hän siirtyy EräMieheksi ja siirtyy aivan toiseen Ulottuvuuteen. Se on jotain,jota vaimo ei voi tavoittaa.

P.I.S.S

Jatketaanpa pohdintaa siitä,miten Hra D näkee tätä miehen ja naisen kemiaa.Muistattehan,että Hra D on psykologi Tony Dunderfelt,jonka luentoa Rva oli kuuntelemassa.

Hra D on lanseerannut käsitteen P.I.S.S,joka esitellään hänen kirjassaan Parisuhteen kemiaa. Tuo PISS kosketti minua,jopa melko lujaakin.
PISS tulee sanoista Paniikinomainen Itsenäistymisen Saavuttamisen Syndrooma. Ja naiset,tämä koskettaa meitä.Juuri meitä jotka olemme naisia tässä ajassa.Emme kivikaudella,emmekä edes 1960-luvulla,jolloin naisen asema oli toinen.Naisten yhteiskunnallinen vapautuminenhan alkoi tapahtua silloin 1960-1970-lukujen taitteessa.Naiset lähtivät,tai pystyivät lähtemään, kodin ulkopuolelle töihin ja opiskelut tulivat tavanomaisemmaksi naisillekin.Naiset ylenivät korkeampiin virkoihin,kansanedustajiksi ja tohtoreiksi, ja eipä vähäisempänä,ehkäisypillerit tuli markkinoille. Vallalle tuli se selkeä ajatus,johon minunkin sukupolvi on kasvatettu,naisella on yhtäläiset oikeudet omaan rahaan,koulutukseen,työhön ja elämään.Naisen ei tarvinnut enää minunkaan lapsuudessa olla jonkun Vaimo,saadakseen itselleen aseman.

Nyt sitten me seuraava sukupolvi olemme vieneet tätä itsenäistymistä vielä pidemmälle.Olemme ottaneet haltuumme koulutuspaikat,lääkiksen ja oikiksen penkit,eduskuntatalon lehterit ja presidentinlinnankin.Kotioloissa on ollut sama jatkumo,noin niinkuin karrikoidusti,tietysti. Nainen on pyrkinyt ottamaan Vallan; lasten kasvatus,harrastukset,laskujen maksut,lomamatkojen päätökset ja auton värinvalinta. Nykynainen on niin itsenäistynyt,ettei hän tarvitse enää miestä pysyäkseen itsenäisenä. Nainen on saavuttanut kaiken tai ainakin siihen on ulkoiset mahdollisuudet tarjolla.On tullut paniikinomainen itsenäistymisen saavuttamisen syndroma.

Tämähän on tullut koettua. Kotiäitinä ollessa,lapset oli pieniä ja koti oli Minun Hallussa. Erämies oli vähän niinkuin 1 sotkeva lapsi lisää. Sitten oli helppo siirtyä syyttämään Talonmiestä siitä kuinka hän ei tee mitään. Mitenkäpäs sitten mitään tekisikään.Sitä paitsi väärinhän se olisi ollut tehty joka tapauksessa,minä kun olin Ainoa,joka Osasi tehdä kotona Kaiken.

Onpa siinä nyt opettelu.Ensin meni 10 000 v. kun elettiin niin että Uros toi biisonin ja Naaras hoiti jälkeläiset,luolan ja nuotion.Sitten menikin vain 30 v. kun on tullut 2 isoa pyörähdystä,jotka mylläytti yhteiskuntaa ja koteja ja parisuhteita.