Joulua!

Myö Talonmiehen kanssa on aina nautittu joulusta- hyvistä ruuista ja pimeydestä ja lahjoista ja ennen kaikkea hyvistä ruuista. Jakaiken stressin,kiireen,kyllästymisen,turhautumisen ja jonniinnjoutavuuen jälkeen: joulu tuli. Erittäin hyvää joulua ja vielä parempaa uutta vuotta 2011!

Kalluppi

Eräänä pakkasiltana, muutaman pidemmän päivän pakkasjakson jälkeen,Pulmuset törmäsi Erimielisyyteen ja kuinka ollakaan--teidän tulee nyt yllättyä ja ihmetellä-- aiheena oli autot.Tai siis minun auto.

Miten hirveen paljon voikaan pieni vihreä,kurainen (jonka kurapölyyn sivuoveen on Prinsessa tumpullaan kirjannut oman nimensä),vanha,hieman vinossa kulkeva(siinä on joku kai rikki,kun ei se perä oo ihan vaaterissa)ja täysipäiväistä roska-auton sivuvirkaa toimittava farmariauto saada riitoja aikaiseksi! Ja niin paljon kuin minä siitä teillekin kirjoitan-ja ettekö muka jaksa lukea!?

Mutta nyt heräsi sellainen himo saada selville,että te muutamat naiset,jotka tätä soperrusta jaksatte joskus lukea ja ennenkaikkea te,joilla on saapusalla joku Mies,joka autoasioista mitään ymmärtää (onhan niitäkin miehiä,joita autontekniikka kiinnostaa yhtäpaljon kuin minua), kuinka usein ne naiset huoltaa edes jotain itse autoonsa? Tankkaatko itse? (eikä nyt kysytä sitä,maksatko itse..)Lisäätkö öljyä? Osaatko tarkistaa öljyt? Vaihdatko talvi/kesärenkaat itse? Vaihdatko puhjenneen renkaan itse? Lisäätkö jäähdyttimen nestettä? Tiedätkö että sitä pitäisi lisätä? Laitatko muistiin huoltokilometrit ja öljynvaihtovälit?
Riitelettekö tästä kaikesta koskaan?

Kell onni on

Eräänä arki-iltana Prinsessalla oli tylsää,tiedättähän kuinka se voi joskus olla niin; ei ole kerrassaan mitään tekemistä.Kaikki Barbie jutut oli jo katsottu tälle päivää läpi,nuket oli pesty ja puettu jo sänkyihinsä ja peitelty äidin (silitetyin) käsipyyhkein.Prinsessapukua oli vaihdettu jo ainakin 4 kertaa ja isoveljeä ei saanut houkuteltu nyt mihinkään sellaiseen mihin Prinsessa itse olisi halunnut.Koko muu perhe oli uuvahtanut joko tv:n ääreen tai sisarrukset GuitarHeroon tai MP:n saloihin.Itse aloitin juuri sukan paria neulomaan. Tämä on mainitsemisen arvoista,sillä ensinnäkään sukanneulonta ei ole mitenkään itsestäänselvä iltapuhde.Toisekseen kun olin juuri saanut ensimmäisen sukan valmiiksi ja sille oli aloitettava pari, on tämä vaihe allekirjoittaneelle hyvin vaikeaa.On laskettava ja mittailtava,mitenkään se ei suju kuin luomisentyö.En voi käsittää kuinka ne silmukat siihen puikolle aina heilahtaa ja ne 3 ensimmäistä kierrosta on kuin ampumahiihtokilpailujen sakkorinki.

PerheenPää oli tullut juuri töistä ja siirtynyt ruokapöydästä sohvan pohjalle. Tässä kohti lienee syytä kertoa että vielä muutamia vuosia sitten Hän pötkötteli siinä kooman kaltaisessa tilassa mitään puhumatta ja näkemättäkään loppuillan.Nykyisin Häneen saa puheyhteydenkin ja siihen saumaan Prinsessa iski.

-" iskä...mulla ei oo mittään tekemistä..."
-" mmmh."
-"iskä voitaisko mennä ajamaan moottorikelkalla..?"
-" moottorikelkalla!?"
-" niin minä niin haluaisin kun mulla on niiiiin tylsää."
-" siitäkö sulle tulisi parempi mieli?"

Tässä vaiheessa minun oli laskettava työ pois käsistäni,en voinut edes teeskennellä tekeväni vaikeaa neulekohtaa,sillä tämä keskustelu muuttui melko mielenkiintoiseksi.Prinsessahan pystyi kyllä kietomaan Ukin pikkurillinsä ympäri,mutta väsyneen isän kietominen...se olisi ollut harvinaista.Prinsessa tiesi tämän ja siksi idea juuri moottorikelkasta olikin hänen edustamansa ideologian taidonnäyte.

-" niiin..." ja silmät räpsyivät kuin majakan valot.

Jouduin koko ajan hillitsemään itseni etten olisi puuttunut keskusteluun. Minun mielestäni kello oli jo niin paljon ettei enää ennen iltapuuhia lähdetä ulkoilemaan.Lisäksi säälin miestä,joka oli satuttanut selkänsäkin työmaalla.Ja huomasin kyllä ajattelevani myös itseäni,en millään olisi halunnut luopua miehen sohvaseurastakaan.

Näin kuinka mies kamppaili itsensä kanssa.Häntä harmitti kieltäytyä Prinsessalle,sen lisäksi että hän rakastaa sitä(kin) bensanhajuista älämölöä. Mutta se mitä hän sanoi,yllätti minut aivan täysin.
-" no se on harmi,että sulla on tylsää,mutta sulla nyt vaan on.iskä ei nyt enää tälle illalle lähde ulos."

Tämä tarina voi olla julma monenkin mielestä--ei sen vertaa iskä lähde lapsen kanssa. Mutta tämän tarinan opetus on aivan toisaalla. Minua puhutteli tässä keskustelussa se,kuinka iskä otti kyllä tyttären huomioon,mutta otti oman tilansakin huomioon.(Ja toivon hartaasti että hän otti huomioon myös minut.)
Meidän pitäsi aina muistaa,ettei minun onneni ei ole kenenkään toisen taskussa. Se että tulisin paremmalle tuulelle,ei olisi tylsää,olisi hauskempaa tai olisin onnellisempi; on jokaisen itsensä vastuulla.Joskus on toki kivaa kun saa houkuteltua jonkun mukaansa hauskaan tai vielä parempaa,tylsään hommaan,mutta se että minulla on nyt paha olla ei oikeuta tekemään pahaa oloa toiselle.

Jules Verne ja suuretsinnät

Kauan Sitten olin Saksassa,jonne silloinen poikaystäväni,tuleva aviomieheni oli tulossa kyläilemään luonani. Silloin ei ollut kännykkää eikä sähköpostia,ei edes eurojakaan(miten hirveen kauan siitä jo onkaan!).Soittelimme kalliita saksanmarkkapuhluita puhelinkioskista lasiseinät kopissa huuruten(oih!).Jotain olisi pitänyt silloin osata aavistaa tulevasta kun, viikkoa ennen Poikaystävän tuloa hän soitti minulle silloiseen työpaikkaan Etelä-Saksaan (minulle ei ollut muuta puhelinta missään) Suomen Pohjois-Savosta ja kysyi,että missäköhän hänen passinsa on. Neuvoin tietenkin; onhan se niin ihanan liikuttava! soittaa nyt mulle tänne asti! Ja pusut päälle-ihana nähdä!

Kerran eräänä keskiviikkona oli työpäivän aikana tullut äänettömällä olevaan kännykkään 11 puhelua.Säikähdin,kun PoikaPulmunen oli yksin kotona ja yrittänyt noin usein soittaa: mikä mikä mikä hätänä? oletko sairas? talo palaa?koira karannut?
Siltikään en yhtään hämmästynyt kun Poika kysyi : "Äiti tiiätkö missä minun se JulesVernen kirja on,se Maailman ympäri 80 päivässä?" Neuvoin tietenkin (voi jumankauta näitä hävittäjiä...) ; katsoppa vaikka oman huoneen pöydältä.

Kauppiaan elämää?

Alan varmaan jo toistaa itseäni,mutta heti kun olin edellisen kerran kirjoittanut Prinsessan kanssa käydystä keskustelusta; uusi odotti seuraavalla automatkalla. Jäin nyt jo oikein miettimään,kuinka paljon 6-vuotias pohtiikaan juuri omaa minäkuvaansa ja miehen ja naisen eroja.Sopinee minulle nyt kuin nenä päähän. Vaikken tiedäkään mistä kaikki ajatukset tulee Prinsessan päähän,niistä on hauskaa teillekin kirjoittaa.

-" on se kyllä hyvä että on noi päivähoidot ja eskarit ja hösselit" aloitti Prinsessa tajunnanvirtansa pimeällä maantiellä.
-"no niinhän se on ,miten niin?" kysyin jännittyneenä,mistäköhän nyt puhuttaisiin
-" no muuten ne kauppiaan lapset olisi aina ihan yksin"
-"? ai miten niin? kenen kauppiaan?"
-" no sen kauppiaan,joka on aina kaupassaan töissä ja myy leipää ja karkkeja ja maitoa ja siivoaa hyllyjä ja ostaa aina uusia tavaroita,mitä nyt ihmiset ostaa" alkoi neti purkautua.

En uskaltanut keskeyttää vielä tässä vaiheessa,sillä näissähän on se vaara,että aikuinen alkaa ohjata mielipidettä tai keskustelua haluamaansa suuntaan.Toisaalta olin taas niin äimänä,että mitäköhän nyt onkaan tulossa...
-" kun se kauppias,niin sehän on aina töissä? "neiti teki välikysymyksen odottamatta vastaustani ja jatkoi samantien
-" niin,se on aina töissä ja se niinku omistaa sen kaupan ja jos sen mies on lähtenyt niitten kotoa kun se on aina töissä,niin sen lapset on aina muuten yksin,mutta kun eskarit ja ne,niin ne sen kauppiaan lapset voi olla aina siellä,eikä ne oo silloin yksin."

Lause sisälsi niin paljon kummallista tietoa,että olin hetken mykistynyt.Mutta huomasin,että ensimmäinen ajatukseni oli huomata,että Prinsessa puhui NAISkauppiaasta ja minä olin automaattisesti ajatellut,että kauppias olisi (aina) mies.Nanosekunnissa huomasin,kuinka minun elinaikanani on naisen asema muuttunut valtavasti,minun ollessani 6-vuotias,en takuulla olettanut kauppiaan olevan nainen. Ja vielä samaan ajatusryppääseen jäin nopeasti ihmettelemään kuinka tässä tarinassa MIES lähti sen naisen kotoa. Toinen ajatukseni oli suru,lapsi ajatteli automaattisesti,että ero on tullut,kun rva Kauppias on aina ollut poissa kotoa...

-" niiiiiin..... mutta onneksi kauppiailla on kyllä vapaapäiviä,ei niitten tartte olla aina töissä,kyllä ne menee kotia aina välillä ja niillä on vapaata perheen kanssa ihan niinkuin kaikilla muillakin." yritin pelastaa mitä pelastettavissa on.
-" niinkö?!" äimisteli Prinsessa ja jatkoi taas samantien
-" no sittenhän se iskä voi jäädä vielä kottiin,ei sen tartte lähteä niitten kodista mihinkään,kun se äiti kyllä aina tulee kotia."

En uskaltanut sanoa mitään. En osannut sanoa mitään.

KoiraOpiston Naiset

Nämä kirjoitteluthan olisi ajatus jollainlailla pohjautua miehen ja naisen eroihin,samanlaisuuksiin,lainalaisuuksiin,feminiinin ja maskuliinin,testosteronin ja estrogeenin iänikuiseen taisteluun,rinnakkaiseloon,olemassaoloon.

On ollut erittäin hämmästyttävää huomata kuinka tämä ero on niin ilmiselvä myös eläinmaailmassa.Ainakin koirien.Ainakin meidän koirien. Siis ainakin ,kun meillä nyt on tuo ensimmäinen Naispuolinen Koira 15 vuoteen.

Meillä on ollut 4 uroskoiraa,joista 1 on ollut jämtlannin pystykorva,Boris-vainaa. Nyt kun taloon astui Nti Siru,Sirkka-Liisa Tikkanen,Siru-Muru,Sirpa-Miina, on ollut heti ilmiselvää,ettei hän todellakaan ole kuin BorisPoika oli.

Kun Boriksen kanssa meni eteiseen ja Hän istahti odottamaan hihnaan sitomista,se oli lenkin ainoa rauhaisa hetki,jolloin minulla oli koiraan minkäänlaista kontaktia. Kun ulos astuttiin,se oli menoa eikä meininkiä.Boris veti,kiskoi,raahasi minua perässään kuono maassa painuen mitään näkemättä ja kuulematta.Hän sukelsi täysin MiestenMetsästysMaailmaan,jossa minulla ei ollut koulutushaaveitteni kanssa mitään sijaa. Boris ei joutavanpäiväistä pysahdellyt naapurin koirien kohdalla,ei välittänyt lehmien tuijottelusta tai jopa kun lehmät kesälaitumeltaan jolkottelivat juosta hetken matkaan meitä rinnalla seuraten.Boris saattoi kyllä nostaa katseensa maasta ja nostaa korvat,ilahtuneena vilkaista lehmälaumaa,mutta nopeasti Hän painoi kuononsa takaisin kiinni maastoon ja matka vauhtia hiljentämättä jatkui.Tätä jatkui juuri tasan niin kauan kun kuljettiin kotoa poispäin,kun oli tarkoitus kääntyä kotiin päin,Boris yritti nojata hihnaan ja vetoavasti tuijottaa Kaukaisuuteen,eteenpäin vielä.Kotimatka sujui hieman rauhallisemmin,mutta edelleenkään Hän ei puuttunut ulkopuolisiin häiriöihin,kuten vastaantulijoihin,koiratarhoihin- tai minuun. Hän "metsästi",kulki etsien hajua tuosta omasta maailmastaan,johon hän vain "Ukon" kanssa pääsi.Jossa Hän ja Ukko saivat ollla rauhassa,ilman hihnoja ja perässä vedettäviä "akkoja".Metsästysreissut ja metsästyskäyttäytyminen eivät nyt kuulu tähän tarinaan lainkaan.

Kun aamulla herään Sirkka lähtee sipsuttelemaan perääni,usein olohuoneesta,jonka lattialle Hän on asetellut jonkin taideteoksen,esimerkiksi lankakeristä,lasten kengistä,sukista tai leluista.Hän hyvin sievästi on maistellut useamman lapasen peukaloitten nokat,villasukkien kärjet tai keskeneräisen neuletyön.Niitä ei ole riepoteltu ja revitty pitkin ja poikin kämppää,vaan Hän ikäänkuin testailee makuja ja vähän leikkisästi pyörittelee lankakeriä ympäri sohvaa ja kiikkua.
Kun kysyn haluaako Hän pissalle,Hän reippain askelin tulee eteiseen ja istuu ja odottaa rauhallisesti kun saan itse vaatteet päälle.Terasilla Hän venyttelee,seisoskelee ja haistelee ilmaa,katselee maisemaa ja keliä. Saan odottaa Häntä rappusten alapäässä,kunnes Hän varovasti keinahdellen laskeutuu portaat alas.Pysähtyäksen taas.Hän rapsuttaa kaulaansa,tuijottelee taivaanrantaa tai kissanjälkiä pihalla. Alan hoputtaa ja houkutella,että tulehan nyt. Lähdemme heti eri suuntiin.Sirkka-Liisa Tikkasta kiinnostaisi kissan hajujälki,naapurinkoiran reitti,linnunruokintapaikan alla käyneet. Jos hoputan,kehoitan,tai edes kiskaisenkaan hihnasta,persaus sievästi tömähtää maahan ja Hän alkaa katselemaan maisemaa tai rapsuttamaan kaulaansa. Lenkillä hän juoksentelisi porojen,lehmien,koirien,myyrien ja myöskin kyllä hirvien perässä. Kakalle Hän painuu hyvin syvälle pusikkoon,jolloin taas minä jään roikkumaan hihnan kanssa ojan reunalle olkapää jänteistään irroten,kun koira menee niin syvälle kun hihna antaa myöten. Borishan rykäisi torttunsa justiinsa siihen kun se nyt vaan sattui putoamaan,vaikka keskelle tietä.

Tietenkin Siru on vielä pentu,osa näistä on selitettävissä silläkin,mutta selvästi Hän on erillainen Pentu kun taas urokset ovat aikanaan olleet. Metsälle Sirukin on kovin menossa,kyllä Naiseen tulee säpinää kun hirvi kohdataan.Silloin taas minä jään turhaksi riipaksi,vain Hän ja Ukko pääsevät tuohon maailmaan.

Erätietoja ja Isäntaitoja

Automatkoilla Prinsessa kanssa joutuu hyvinkin ihmeellisiin keskusteluihin.Hänen vilkas mielikuvitus,runsas sanavarasto yhdistettynä lapsen havannointikykyyn ja rauhaiseen kahdenkeksiseen hetkeen autossa ,on mitä mainioin pohja saada osallistua tuohon hyvin täsmähavaintoja tekevään Pieneen Naiseen.

Kerran eräänä keskiviikkona loppusyksystä Nti alkoi tanssiinkuljetusmatkalla pohtia lintuja; niitten muuttoa syksyisin ja keväisin ja lintujen kokoa ja siipisulkien värejä.
-" ne on niiin kauniita ne yhet isot ne valkoiset linnut,ne joustenet!"
-"joutsenet,niin on."
-"minne ne muuten menee,nehän on Suomen kansallispuistolintuja?"
-" etelän lämpöön ne lentää nekin,missä ne saa sulassa vedessä uida ja syödä kalaa,se on sitäpaitsi kansallislintu,ei kansallispuisto."
-" on niitä kansallispuistoissa!""isi on sanonu!"
- " on varmaankin on,mutta on niitä muuallakin,eihän ne siellä puistossa pysy"
-"isi on sanonu!"
-"okei.sitä se varmaan isikin on kuitenkin tarkoittanut..."
-" niitä jouste...joutsenia ei saa ampua.ei muut kuin salametsästäjät."
-"joo ei saa.ei siis oikeastaan salametsästäjätkään saisi ampua,se on rauhoitettu lintu ja saa isot sakot jos sen ampuu."
-"niin! jos meijän isi näkis että joku ampuu joustenia,ei ku joutsenia,niin isi kyllä ottais heti pyssyn niiltä kyllä pois ja sanois niille ettei niitä saa ampua!"
-"niin kyllä..."
-" meijän isi ei kyllä ampuis joutsenia.meijän isi kyllä tietää ettei niitä ei saa ampua."
-" ei tietenkään ampuis,kaikkihan tietää ettei niitä saa ampua-sinäkin tiedät,vaikka olet vielä lapsi"
-" joo,mutta meidän isipä opettaa sitä muillekin,sinä opetat vaan mulle."

Kuinka naisten tulisi käsitellä miehiä Osa 3

Muistattehan Prinsessan 6v.,joka meillä asustaa.Hänellä näyttää olevan synnynnäinen kyky käsitellä miehiä niin että saa oman tahtonsa läpi.
Seuraavanlaisen keskustelun pääsin tallentamaan kesken siivouspäivän,jolloin olin juuri luuttunnut eteisen lattian ja ajanut Prinsessan hra 10v.Pojan huoneeseen,pois jaloistani ja märältä lattialta.
-"leikitäänkö legoilla?" kysyi Prinsessa
-"emmä jaksa" kohta murrosikään tuleva ja pikkusiskoon kyllästynyt Poika vastasi tympääntyneenä
-" onpa sulla hieno tämä lentokone" jatkoi Prinsessa,joka ei ivaa ollut kuulevinaankaan
-"elä koske siihen!" kiukkusi Poika
-" leikitäänkö tällä lentokoneella?" jatkoi sitkeä naisen alku
-" ei."
-" onpa sulla paljon näitä akuankkoja!"
-"anna olla niitten!"

Ja tätä jatkui muutamia kymmeniä minuutteja,kunnes eteisen lattia oli kuiva ja Prinsessa lensi kuuluisalla "niska-persaus"-otteella eteiseen ja siitä itkien omaan huoneeseensa. Mietin puuttuisinko asiaan,mutten oikeastaan jaksanut,sitä paitsi,olinhan alunperinkin pakottanut Pojan vastoin tahtoaan ottamaan Pyhimpäänsä Prinsessan kesken hänen omien hommiensa. Ajattelin,että kunhan olen siivonnut,otan Prinsessan mukaan johonkin kivempaan hommaan.

Aikaa ei ehtinyt kulua,olin vasta luuttuamassa seuraavaa huonetta,kun Prinsessan ovi kävi ja hän koputti hyvin kauniisti IsonVeljen huoneeseen. Ehdin jo parahtaa ääneen,miten sitkeä tuo on!Yhtä tappelua koko siivouspäivä!
-" kato Veikka! minun lentokone tekee kierteen!" tuo Nainen vetäisi siitä kuuluisasta -Oikeasta Narusta
-" ui juku! näytä! " tuli huoneesta ilahtunut Miehen alku ja alkoi tutustua lentokoneen kierteisiin ja silmukoihin.

Lahjakuvastoja ja autokouluja

Lapsiperheessä joulunajan lähestymisen huomaan varmiten- ja nopeiten,siitä kun lokakuun puolivälissä alkaa tupsahdella postilaatikkoon lahjakuvastoja.Kuvastot pursuaa mitä kauneimipia,ihanampia ja ennenkaikkea tarpeellisimpia leluja,nukkeja,legoja,taistelualuksia ja pehmokoiria.
Samaan aikaan tulee myös ihan toisenlaiset kuvastot.Syysmallisto! Isänpäiväpakettiin! Älä jätä joululahjoja viime tippaan! Ensi talven lumille! Ehei,en todellakaan tarkoita nyt elloksia,anttiloita enkä edes hennes&mauriziakaan.Vaan laatikosta puskee Biltemaa,IKH-Fordson Varaosat, Motonettia ja mitäkaikkeaniitänytonkaan!
Kerran eräänä keskiviikkona Talkkari istui kovin syventyneenä ja kynsiään pureskellen keittiön pöydän ääressä.Ehdin jo miettiä,onko miehellä murheita,onko maailma kolhinut,työssä mättää.
"Hei! KATO!" hän parahteli. Kun yritin lähestyä ja kysyä,kuului kuitenkin vain muminaa ja älähtelyä.Puhuminen oli aivan turhaa.
Viimein hän nosti katseensa ja silmät palaen esitteli kuvaa Fordson kuvastostaan. Kun hän näki kaiketi hieman pelästyneen ilmeeni,etten taaskaan ymmärtäisi mitään,mitä hän puhuu, Talkkari päättikin lähestyä asiaa eri tavalla.
"Sinähän muistat autokoulusta..." hän aloitti ja näytti jotain pyörylöitä kuvastostaan,ja voin kertoa teille ettei ne olleet lankakeriä eikä leivoksia,joista edes jotain olisi tajunnut.
" Niinh..." aloitin rohkaisevasti.
" Autokoulussahan käytiin läpi niistä ..." hän innokkaana jatkoi jonkun hyvin pitkän lauseen,josta en kyllä ymmärtänyt juuri mitään.Lause vilisi venttiilejä ja akseleita ja jotain jota en edes osaa tähän nyt kertoa.
" Joooh...." yritin pysyä keskustelussa pinnalla.
" Kai sinä muistat tämän kuvan?" hän kysyi ja osoitti siitä juuttaan kuvastosta niitä kummallisia makkaroita.
" Nooo....siis....niinku mistä mä sen muistaisin ...?" pinnistelin ja kaduin jo koko yritystä keskustella aiheesta.
"No sieltä autokoulusta!Etkös sinä ole käynyt ihan kunnollisen ja oikean autokoulun?"


Siis naiset -miettikääpä 3 minuuttia. Mitä autokoulusta on jäänyt mieleen?
Kun olin asiaa miettinyt muutamia minuutteja mieleen juohtui autokoulusta:

- kardaaniakseli on rekka-autosta irroitettava ennenkuin sitä hinataan - siitä mikä on kardaaniakseli,missä se on ja miten se irroitetaan,ei ole aavistustakaan.Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin saksan opiskeluni; että monikon datiivin pääte on N,mutta miten sitä käytetään, niin se tieto on kardaaniakselin kanssa jossain käyttämättömällä aivohyllyllä.

- ehtiikö hyppytunnilla käydä ajotunnin? ehtii,tai ainakin ehti silloin

- minihameella ei kannata mennä rekka-auton ajotunnille

Matalalla profiililla

Huh huh kun alkoi alkusyksy huristamaan vauhdilla! Talonmies on ollut vapailla palkkatöistään ja käyttänyt liikenevän ajan metsänsiivoustöihin,erillaisiin metsästykseen ja autojen renkaitten vaihtoihin.Rouva on pyrkinyt olemaan hoputtamatta ja ihan muutamana päivänä osallistunut metsätöihinkin.Metsästyksen osalta olen jäänyt koiranhoito ja metsämiehen huoltolinjalle; ja syömään!
Tien päällä ollessa katsemme hakeutuvat usein,pelottavnakin usein,autojen renkaisiin.Renkaat ovat nousseet syksymme Puheenaiheeksi ja vaivaksi,kun tieremontin yhteydessä niitä meni taas. Sepeli,jota soreteitten kunnostukseen käytetään on kuin minitikari,joka puhkoo nopeasti ja tarkasti varomattoman autoilijan renkaan.

-"mitä noi renkaat on,jotka on tommoset niinku pienet?" ihmettelin liikennevaloissa Isossa Kaupungissa
-"siis miten niinku pienet? niinku mopon renkaat vai?"
-" no ei,kun noi tommoset,joissa ei oo alunperinkään kovin paljon ilmaa!"
-" ainiin!tarkoitat niitä matalan profiilin renkaita"
-" mikä matala profiili...? siis eihän noihin oikeesti siis ees mene ilmaa,menneevät varmasti helposti rikki."
-" no matalan profiilin renkailla ei juuri meidän teillä ajella,ne on kaupunkiajjoon,eikä niihin niin paljo mene ilmaa,ne on niinku matalaprofiiliset..."
-" ei noihin kyllä mene 2,2 killoo painettakaan! nuohon on ihan lätyt."
-" no se paine on taas niinku ihan eri juttu...se ei kyllä nyt liity siihen kokooon..."

-" TÄH!miten ei liity! eihän niihin VOI mennä 2,2 killoo painetta,kun ei mene ilmaakaan samaa vertaa ku minun ooppelin renkaisiin!"
-" niin....niin se vaan .... OHO! mehän ollankin jo perillä.KIVA..."

Puolukoita poimin

Löytyipä päivä,jolloin MarjojenPääPoimija oli jo senverran hidastanut poimintatahtia,että päätti ottaa minutkin mukaan. Ja mitenkäs sinne muuten,kuin traktorilla,kun mennään tuohon ihan lähelle tuohon vaaraan,siinä on niin mahoton sitä puolukkaa,että! Tuttu prötprötpröt jo pihalta kuului ja niin kerättiin,tällä kertaa huomattavasti paljon nopeammin ja paremmin,kamat kasaan ja sankot matkaan. Pihalla katselin tuota työkonetta,joka on perheesemme sulautunut prötpötyksineen ja aloin pohtia ääneen että mihinkäs minä mahun tuossa: Traktorihan siis on 50 vuotta vanha,jossa on se 1 avonainen koppi.Ja penkki.
"oot vaikka (!) tässä" totesi Kuski ja näytti metallista juttua,joka traktorin perässä on jonkin nostamiseen tarkoitettu.Ja niin minä istuin. Tasapainoilin,mutta istuin.Saatiin makeita puolukoita ja hyvä mieli.

Suunnilleen

Suurten Linjojen vetäjänä Talonmies on mm. erittäin hyvä arvioimaan, jotain suurta,tietenkin.
Hän menee marjaan,ja kertoo etukäteen että siitä pläntiltä vetäisee kyllä 100 kg ihan heleposti. Hän menee metsään hän osaa etukäteen arivoida,että siinä piston päässä on aina kymmeniä lintuja.Lempiaiheeni on hänen AikaMääreensä. Tunnin päästä oon siinä on saanut hänen kanssaan ihan uuden määritelmän. Ei siinä mee ku sekuntti on hyvin tavallinen arvio mille tahansa nopealle asialle. Jos näitä kyseenalaistaa,hän katsoo hyvin ihmeissään miksi en uskoisi hänen arviotaan,onpa kyseessä aika tai matka tai koko.
Kerran eräänä keskiviikkona on PoikaTalonmies kuumeessa. Kyselin Pojalta töistä palattuani,että onkos vielä kuumetta? "On sitä semmonen 38,7 astetta." Lääkitsin ja hoidin Poikaa.Illalla etsiskelin kuumemittaria,että saisin uuden tilannearvion kuumeesta.Kysyin Pojalta että tietäisitkö missä mittari? "Enpä tiiä." "no mihin sinä sen laitoit kun päivällä mittasit sitä kuumetta?" tuskailin taas etsimisen kanssa."No kun en minäkään sitä löytänyt" totesi kuumeinen Poika. "SIIS anteeksi nyt en taida ymmärtää.Sinähän sanoit että 38,7 oli ollut kuumetta." " Niin minä senarvioin.Suunnilleen."

Ja marjaan..

Talonmies on meillä aina ollut Suurten Linjojen Mies.Hän vetelee Semmoset Suuntaviivat ja Suuret linjat omaan elämäänsä ja oikeastaan kaikkeen mihin hän ryhtyy,hän ryhtyy hyvin tosissaan muttei ala lillukanvarsia tonkimaan.
Aamulla heti kahvipannullisen jälkeen alkoi tuttu prötprötpröt pihalta kuulua ja Talkkari jo GoreTexeissaan saapasteli pitkin pirttiä ja etsiskeli jotain hyvin tärkeää. Minä jo ihmettelemään,että mitäs nyt on hukassa? Niitä taakkaliinoja kattelen,tuumi isäntä ("ja keittiöstä ajttelit niitten löytävän?" kysyi Aamuihminen pääni sisällä) "No mitäs liinoilla tähän aikaan?" kyselin ääneen.
" No marjaan aattelin " Ja niin Hän lähti.Traktorilla.3 kpl 100litran muuttolaatikkoa traktorin perässä taakkaliinoilla kinnitettynä. Laitoin ruuan valmiksi uuniin.

Marjaan!

Olimme sopineet mukavan Retkipäivän puolukkametsässä,vaikka olinkin visusti sopinut itseni kanssa ettemme niin nyt toistaiseksi tee.Kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunne ja mukavat maisemat ja retkeilyn tuntu,lisättynä reiluun puolukkasatoon sai minutkin innostumaan. MiniPulmusia oli vaikeampi jo käännyttää tähän hauskuuteen,joskin rahanhimossa isommat jo ovat poimineet myyntiinkin.
Reilu aamiainen ja pienet eväät ja menoksi! Ainiin! Ensin kuitenkin pyykkikoneesta pyykit piti laittaa kuivausrumpuun(kuinka rakastankaan tuota Konetta!),uudet pyykit pesukoneeseen.Vaihdatutin kaikilla lapsilla vaatteet,jotka he ensin itse olivat päälleen sovitelleet;ei farkkuja!,collagehousut ei riitä! ja lenkkareilla ei nyt mehtään lähetä!ei,ei ole karkkia mukaan, ei,en tiedä kauanko ollaan...Keittiössä oli viimeiset jättäneet kaiken hujanhajan,eli laitoin tiskit siellä koneeseen,pöytä siistiksi,taas tappelua vaatteista siinä ohessa.Joku löysi Koiranpennun oksennuksen,matolta tietenkin. Etsin itselleni sukkia (voi helevetti tätä etsimistä!) ja pesin maton. Kiskoin Kuopukselle sukkahousut jalkaan,hän oli jo ehtinyt kastella ne mitkä alunperin kiskotutin itsellään. Astuin itse märälle mattolle ja jouduin etsimään uudet sukat (voi jumankekka!)Käskytin yhden Ipanan viemään koirille ruuat ja toisen viemään roskiksen.Olin hiestä märkä ja hyvin vähän innostunut marjaan lähtijä,kun Talonmies tepasteli maastokengissään,ulkoiluGoreTexit päällä eteiseen ja hyvin kysyvällä ilmeellä äimisteli etteikö myö ollakkaan lähössä?

Jatko-osa: "kuinka naisten tulisi käsitellä miehiä"

Muistattehan kuinka kerroin Prinsessasta,joka on Ukin kanssa rakensi majaansa,liehitellen ja palvoen? Se oli esityö sille,miten He nyt elävät.Antaakapa kun kerron.

Mummo ja Ukki ja Prinsessa olivat tavallisena arkipäivänä kaupassa.Tiedättehän juuri ne vähän kiireisen makuiset arjet,jolloin ostetaan vaan ruisleipää,kananmunia,maitoa ja juustoa.Ehkä jugurttia ja omenoita.Prinsessa maleksi tapansa mukaan heviosaston ajan leluosastolla,puhellen ja laulellen itsekseen Barbeista ja keijuista ja yksisarvisista.Yhtäkkiä,kuten kuusivuotiailla on tapana,Hän sai Idean! "mukana ei olekaan äiti ja isä...hm....mummo! ja ...UKKI!"Ja niinpä Hän juoksi kaksi Barbieta kädessään omenalaarille Mummon luo, ja hengästyneenä,räkänsä Barbi-pakettiin pyyhkien,kysyi Mummolta: "mummmmooo....ostaisitko mulle tämän tai tämän?""..räpsräps." Mummo vastasi,kuten jo aikojenalusta tapana on ollut,ei,ei osteta Prinsessa,ei ole nyt Barbin ostopäivä." Prinsessa hymähti paheksuvasti,asiaankuuluvasti.Ja juoksi salamana Ukin luo,työkaluhyllylle.
"Ukkiiiiii.....minä niiiiin tahtoisin tämän barbin....tai tämän...tämäkin käy ihan hirveen hyvin....kaikilla muilla jo onkin tämmönen....Ukkiiii....onkohan tämä liiiian kallis.....voiskohan tätä saada...?" Kädessä Prinsessallahan oli 12 e maksava ja 19e maksava Barbie,joista Hän nyt näytti Ukille sitä kalliimpaa.
"Sinäkö tahot sen? Kumpiko se ois parempi?" pehmeni Ukki,kenenkään kuulematta,vain Hän ja Prinsessa,siinä vasaroitten ja kumikaapeleitten edessä. "Ukki....minä tahtoisin niiin tämän..." sanoi Hän ja näytti sitä Kalliimpaa.
Kassalla Mummo lastasi kananmunia ja omenoita ja flooraa hihnalle,ja yhtäkkiä siihen tulikin Barbie,19,60e.Mummo nosti katseensa äimistyneenä Prinsessaan.Prinsessa katseli tyynesti purukumipaketteja. " nooh.annahan nyt olla sen äpön.minä sen lupasin..." kuului kassiin pakkaajan paikalta.

Hääpäivä

Hääpäivää aikoinaan mietittäessä Talonmies sai sanoa painavan sanansa päivämäärään.Hän halusi päivämäärän olevan semmoinen,jonka Hän sitten helposti muistaisi loppuikänsä. Olin tehnyt jo selväksi kaiketi sen,että en ole niitä naisia,joille juhlat ja muistamiset ei olisi tärkeitä.Ne on. Pirun tärkeitä.Niinpä MetsästäjäMies päätti päivän olevan sorsastuksen aloituksen aatto,sen hän aina muistaisi,kun metsästyskausi alkaisi. Päivä oli oikein sopiva,olin oikein tyytyväinen,elokuuhan on mitä upeinta aikaa juhlille,eikä jatkossakaan mies viettäisi hääpäivää sorsapassissa,vaan sitten vasta seuraavana päivänä.
Seuraavana kesänä 1-vuotishääpäivän lähestyessä muistelimme haikeana,kuinka häät oli niin hauskat ja niin mahtavat juhlat,että ei toisissa ole oltu.Erilaisia hauskoja tapauksia ja ihmisiä ja tilanteita tuli mieleen ja niille yhdessä naurettiin.Hienoisen hiljaisuuden jälkeen Mies kysyi kuin luontevan jatkona kevyesti hymyillen,että "olikos se hääpäivä niinku kanalinnustuksen aloituksen aatto?"

AutoMaailmassa

Rva Pulmunen joutui työpaikan kahvipöydässä (taas) vauhdikkaaseen keskusteluun,kuten hänellä tapana on; ottaa kantaa asiaan kuin asiaan.Tällä kertaa MiesKollegan kanssa yövuoron kahvimukien äärellä jouduimme autokeskusteluun..

-" me on kateltu uusien autojen hintoja ja yllätyttiin,kun se yks uus automalli on niin halpa" puhkesi Pulmutar puhumaan.
-" aijaa! mikäs uus auto se oli?" kysyi Kollega, innostuneesti

- " no se on se yks semmonen ulkomaalainen,joka niinku tehhään siellä eripaikassa,kuin on suunniteltu,tai siis se on niinku tehty sillai niinku se skoda."
-" ...hm.."
-" en nyt siis muista mikä sen auton nimi on,mutta,tiiätkö se on niitä halpa-autoja,jotka on niinku IIlaatua,että ihan hyviä,mutta tehty halppisversio,että ei oo niitä vakauttamia ja estonestäjiä"
-"...aivan..ajonvakautinjärjestelmä.. ettei se sitten ole se Skoda?" epäili jo hienoista epätoivoa äänessään Kollega

-" eieeiei,kyllä minä tunnen Skodan! - tää on semmonen,jossa on neliveto ja porrasperänen ja se on markkinoiden halvin se just sekin nelivetomaasturi,maksoko se 10 000 euroo"

-" täh! no onpa halpa todellakin jos nelivetomaasturi on kymppitonnin,vaikka oiskin riisuttu versio--et muista minkä kokonen se sitten oli?"
-" semmonen aika iso..."
-" ...niin se moottori..onko se Bensa vai Diesel? että onko minkäkokoninen,1.6 litranen,vai?"

-" eiku mahtuu sinne paljon enemmän! "
-" aivan...otatko lisää kahvia?"

Naisten Etsivätoimisto nro 2 ja puoli

Suomalaisen melankolian sävyttämään,kiireisen perheenäidin ja dekkareitten rakastajan arkeeni on täysillä jysähtänyt Aleksander McCallSmithin Naisten etsivätoimisto nro 1 kirjasarja Mma Ramotsewen kera.Kirjat kertoo perinteisen ruumiinrakenteen omaavasta Mma Ramotswesta,joka on perustanut Botswanan kuuman auringon alle isänsä perinnön turvin etsivätoimiston.Kertomukset eivät mässäile murhilla ja väkivallalla,vaikka pohtivatkin elämän tarkoitusta ja lukijalle näytetään selvästi Asioita,jotka elämässä olisivat tärkeitä.Mma Ramotsewen päivät sävyttyvät kiireettömyydellä ja leppoisalla elämänasenteella,rooiboisteetä siemaillen,vaikkakaan hänen unelmansa,Naisten etsivätoimisto ei juurikaan taloudellisilla osingoilla pröystäile.

Kun olen Mman etsivätoimiston pauloissa,olen hyvinkin vakuuttunut siitä kuinka minäkin voisin perustaa Etsivätoimiston,joka etsisi vain hyvää tuottavia asioita,asioita ja ihmisiä,jotka tuottavat muille hyvän mielen ja elämään järjestyksen ja ehkäpä pientä rahakorvaustakin.Totuus ei voisi olla kauempana tuosta haaveesta.

Olen aina ollut mielestäni hyvä etsimään kadonneita tavaroita. Koruja, kelloja, lippuja, posteja, huiveja,koiranhihnoja,lääkkeitä,matoja,hillopurkkeja,Barbeja,Barbin kenkiä,nuppineuloja,kirjoja, autonavaimia,kodin avaimia,varaston avaimia,työpaikan avaimia,kaapin avaimia,toisen kaapin avaimia,saunan avaimia,asuntovaunun avaimia,mökin avaimia---miten helkkarin paljon muuten ihmisillä on avaimia? Onko sitten niin että olen hyvä etsimään,tarkkasilmäinen ja tarpeeksi rauhallinen ja keskittymiskykyinen etsinnöissä,vai onkohan sittenkin niin,että olen joutunut tulemaan hyväksi etsijäksi?

Olen elänyt viimeiset 20 v ihmisen kanssa,joka on Kadottaja,jos minä olen Etsijä,joten vakka lie kantensa valinnut. Suuri mieliharmi on ollut tosiasia että toistaiseksi vaikuttaisi siltä,että MiniPulmuset ovat enemmän perineet Kadottajan ominaisuuksia kuin Etsijän. Tilanteet tietysti heille on pedattukin niin,että "huoh,no Äiti etsii ",eli heidän ei alunperinkään tarvinnut löytää,saada sitä riemun tunnetta kun Itse löytää ja ilahtuu,että täällähän tämä!

Viime päivinä on jostain syystä ollut käsittämättömän paljon etsittävää.Sen lisäksi että metsät pursuavat täällä pohjoisessa sieniä,joita etsiä,on lapset kadottaneet kännyköitään( nuo pirulliset nykyajan katoajat!),rahattomia lompakoitaan,Isäntä koiran matolääkkeitä,metsästyspuukkoaan ja auton avaimia (huoh). Puukko ehti jo kadottuaan nostattaa suomalaisen tehostesanaston tehokäyttöön,sillä katosihan tuo perintökapine marjastusreissulla metsään. Itselläni oli työpäivä,ja huokailin jo raskaasti,etten nyt pääse mukaan etsintöihin.Samalla sielussani olin hyvinkin pahoillani,koska näin sieluni silmin,kuinka mies noituen juoksee saaren läpi ja sitten kiroilee ja haukkuu koirankin,kun puukkoa ei löydy. Hetimiten luettelin kuitenkin jo paikat,joissa puukkoa oli ehken tarvittu ja minne se olisi saattanut tippua. Kun tulin töistä seuraavana päivänä,Marjastajan naama loisti kuin Pohjoisen aurinko kesäyönä kun hän kertoi puukon löytyneen!: "Eikä ollu siellä missä sanoit sen olevan!" Tunsin yhtäkkiä kuinka tuulet toivatkin Botswanasta salaisen tervehdyksen- ei ole tärkeää kuka etsii ja kuka löytää- kunhan juodaan rooibois teet ihan rauhassa ja asiat järjestyvät.

Elä(i)mienmuutoksia

Syksy on tarjonnut parhainta satoaan.Kirkkaita,kuulaita päiviä ja kylmiä öitä.Ruska-aika alkaa olla käsillä ja luonto tarjoilee antimiaan niille jotka niitä ennättävät hakemaan.Pulmusillakin on syöty sieniä,muikkuja,puolukkapuuroa,mustikkapiirakkaa ja mikä parasta!kalakukkoa!

Syksy toi Karun Tiedon Boriksen silmien tilan pahenemisesta.Koiran käytös muuttui ja alkoi tulla selväksi,ettemme tällaista voi jatkaa.Metsäkoira oli siirrettävä autuaammille metsästysmaille.Rakas Ystävä kommentoikin mainioisti sanoin,joihin on helppo yhtyä: " olen jo kauan sitten hylännyt sellaisen uskon,jossa eläimet ja ihmiset eivät mahtuisi samaan Taivaaseen".

Samantien ,kuin puuntakaa tuli tieto,että 3 kk ikäinen jämtlannin pystykorva neiti,Siru on vailla kotia.Päätös ottaa Siru joukkoomme ei ollut vaikea,Siru sulatti sydämet samantien.

Siru on rauhallinen,utelias ja kovin rohkea nuori neiti,joka tuntee jo nimensä ja vislauksensa.Siru rakastaa Barbeja,naruja,papereita ja Viliä.Vilihän on meidän Villi,joten hälläkin on päiviin tullut kovin nyt eloa ja vauhtia kun Siru pistää hippulat vinkumaan niin että tarhassa multa pölisee!

Aiemmista marjavuosista oppineena me Isännän kanssa ei oikeastaan kovin paljoa yhdessä marjasteta.Sitäpaitsi olen itse hurahtanut sieniin,joista tunnen jo seitsämän eri sienilajia,joita sitten Äidille poimin.Äiti on sitten jatkojalostamon tavoin vääntänyt sieniä purkkeihin. Itse en edes sieniä syö,mutta olen yrittänyt laittamista opetella,sillä Talonmiehen lautasella olen havainnut varsin isoja kekoja sienisipulisalaattia.Talonmies on Ukin kanssa pitänyt verkkoja,ja siitä olemme paljon nauttineet; on saatu savusiikaa,kalakukkoa,paistikaloja ja kalamureketta. Verkkojen pitäminen muuttui ongelmalliseksi tuossa heinäkuun lopussa,kun joku tarvitsi meidän verkkovenettä ja ottipa sen sitten matkaansa-ilman lupaa. Nyt Talonmies taiteilee isolla moottorivenellä ja on työlääntynyt.Vesilinnunmetsästyskin alkoi ja sieltäkin saimme saalista,joten kyllä meitä on Luonto muistanut: antoi ja otti.

Kesän Lopettelua

Kesä kesä kesä! Miten se joka vuosi on lyhyempi ja menee nopeampaa! Täällä pohjoisessa se tietysti onkin niin että kesä on kovin,niin kovin lyhyt,mutta vuosi vuodelta tuntuu,että joku nipistää aikaa kesänkellosta talven kellolle.

Kesä on ollut muualla Suomessa kovin kuuma ja helteet ovat aiheuttaneet jopa jonkinlaista kärsimystä usealle.Muttei meillä,Pohjoinen Pallonpuolisko on saanut olla (taas) ihan rauhassa kovista helteistä.Lämmintä kyllä,kasvit ja marjat ja sienet ovat hyvin kasvaneet,ja ukkosia ja myrskyjä,mutta ei hellettä.

Meillä on ollut kesän aikana tilanteita joka lähtöön.Alkukesästä MiniPulmuset olivat 3 viikkoa Mummoloissaan Kaukana ja Talonmiehen kanssa saatiin elää kuin pellossa. Ruokaa laitettiin makujen mukaan ja syötiin olohuoneen sohvalla mitä löytyi.Loppukesästä sitten olikin 5 viikkoa vieraita käymässä,ohikulkemassa,nukkumassa ja syömässä. Lomalaisia eripuolilta maailmaa tuli katsomaan,joko meitä tai luontoa,tai sekä että.

Me Talonmiehen kanssa tykätään vieraista. Talkkarihan on mainio Ruuanlaittaja,joten meiltä vieraat saa lähes poikkeuksetta hyvää ruokaa,ja kesäisin rantasaunaa. Kuitenkin kun molemmat aikuiset käy töissä (+toinen 3:ssa vuorossa) ,vierailtakin vaaditaan melkolailla omatoimisuutta ja aloitteellisuutta. Pääsääntöisesti meille rantautuukin vain Ihmisiä,jotka osaa tarttua imuriinkin,jos alkaa näyttää,ettei Talonväki taida pysyä enää viikkosiivoustahdissa. Kun sitten ilmaantui aamu,ettei aamupalapöytään tulekaan kuin oma väki,pikkuisen huokaisimmekin.

Painostustakin ilmaatui kun blogi ei oikein ehtinyt päivittyä ; Kirjoittajalla ei ollut joko a) Aikaa b) Ajatuksia - onkos niitäollutkaan? Nyt syksyn alussa onkin Suunnitelma,että blogia laajennetaan kaiken kaikkiaan koskemaan laajemmin Perhettä,kuitenkin Parisuhteen näkökulmaa korostaen. Katsotaanpa kuinka tässä Toteutuksessa käy.

AvioTyö

Tänä työttömyyden ja laskukauden aikana on yksi alue,jossa ei työttömyyttä tarvitse kärsiä. Se on tämä avioparityö,oma ja toisten.

Mitä se työ sitten oikein on? Omassa huushollissa se tarkoittaa sitä,että on edes se pieni hetki joka päivä aikaa kohdata,jakaa tunteita,kertoa,kuunnella,olla läsnä,myötäelää ja rupatellakin.Eipä haittaa jos yhdessä naurattaa tai vaikka itkettääkin,jakamista puhtaimmillaan.
Ja siinä se kuulkaa onkin työmaa,että tuohonkin hetken ja joskus myös halunkin löytää.

Toisten avioliittoihin puuttuminen on siitä hauskaa,että ne tekee itse sen varsinaisen työn. Herkillä alueillahan siinä liikutaan,koska ajatus on olla vertaistukea,joten me muut ensin jaamme kipeitäkin asioita kuin "malliksi" ja puhutellaan muita pareja liikuttelemaan omaa sielua siihen suuntaan,että joku liikahtelis. Semmonen tottuushan tässä on,että toista kun et mitenkään saa muutettua.Mutta itseäsi saat.

Järjestys se olla pittää

Anoppi kertoo juttua Pienestä Pojasta,josta kasvoi Talonmies meidän taloon. Pojan huone oli ollut hävityksen kauhistus täynnä lehtiä,koottavia lennokkeja,autoja ja suunnitelmia,joista voisi rakentaa jonkun koneen,kojeen tai härvelin. Anoppi oli siivota hurauttanut ja imuroinut huoneen. Iltapäivällä oli Pieni Poika tullut hakemaan äitiään hätääntyneenä,ja osoittanut huoneen lattialta pienellä sormellaan yhtä tarkaa kohtaa maton rannussa."Mihinkä oot tästä laittanut sen ruuvin?" Sen kaiken kauhean sekamelskan keskellä oli ollut tarkka säilytyspaikka,lattialla,ruuville,jolla oli jo osoitekin olemassa,johonkin Hyvin Tärkeään Rakennusprojektiin.

Loman alussa Rva Pulmunen nosti hihat ja siivosi ja pesi talon Pannuhuoneen,huoneen,jossa on hyvin paljon pieniä osia ja työkaluja.Otin hyllyiltä kaikki alas,heitin rikkinäisen näköisiä roskiin,tyhjän näköisiä pois,laitoin seinille pieniä nauloja,joihin kiinnitin Miehelle tärkeäksi tietämiäni Kaluja.Laittelin minunkin tarvitsemiani osia,työkaluja koreihin,joihin kirjoitin kylkeen :"maalausjutut" tai " automaalit ja vahat" "vesi ja viemäri". Ihailin ja pesin lopuksi lattiaa vihellellen,kun Iso Urakka oli 5 h kuluttua valmis ja kynsinauhat rapsahdelleet poikki.

Odotin innolla kun Talonmies tulee ja kehuu ja kiittelee.Illalla Talkkari seisoi ällistyneenä Pannuhuoneen ovella.Eikä puhu mitään. Viimein minun oli kysyttävä: "mitäs sanot!eikö oo hieno!" Talkkari oli hiljaa.Muutaman sekunnin liian kauan. Ja sanoi:" on hieno! pittää vaan nyt minun joku päivä järjestellä tämä."

Valmistautuminen

"meijän pitäis nyt laittaa paperille se tarve-juttu." hättäili Rva Pulmunen eräänä päivänä.
"ei oikein tiiä,mistä taas alkais..niin paljon pittää karsia ja kuitenkin niin paljon pittää sanoa..materiaalia on liikaa,tai siis onneksi onkin reilusti,mutta minkä jättää vähemmälle..huoh ja sitten puuttuu se yksi rasti kokonaan,tossa on niitä ideoita,mutta niistä pitäis kattoo ja muokata ja jotenkin on tullut semmonenkin tunne,että tointaako meidän siitä Ideasta puhua kuitenkaan,kun jotenkin on alkanut arveluttamaan,että onko se liian voimakas esimerkki.." huokaili tuo Ikuinen Huolenkantaja,-ja jatkoi kaikessa rauhassa pyykin erottelua,saunapään imurointia ja ystävättärelle tekstarin kirjoitusta,ruuanlaittoa ja raikkoomista (kuka tietää mitä sekin on?).

" joo,niin se pittää" mumisi Talonmies,joka kantoi Isoa Konetta,jonka sai halavalla-meni sen kanssa työpajaansa ja laittoi töpselin seinään.

Kesäleiriin valmistautumassa

Pulmusilla on ollut kunnia päästä osalliseksi avioliittotyön monisäikeisiin kuvioihin.Sydäntämme lähellä on ensisijaisesti ME työ,Mennään Eteenpäin avioliittoviikonloput ja niitten käytännön järjestelyihin osallistuminen.ME työ siksi,että koemme sen pelastaneen meidän avioliiton.
Lisäksi mukaan on matkalla tarttunut Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä avioparityö,joka järjestää kesällä erilaisia leirejä ja viikonloppuja.
Tänä kesänä olemme taas mukana 4 päiväisellä leirillä Savon sydämessä ja siihen valmistautuminen on kiivaimmillaan.

Kiivaus valmistautumiseen ei näy mitenkään ulospäin.Kaikkinainen työ on vielä työstämättä niin sanotusti paperille.Päät suhisee ja ajatukset sinkoilee.Välillä niitä ehtii onneksi vaihtaakin.Mutta viikkokin saattaa hurahtaa ettei sanakaan tuosta yhteisestä työsarasta edes puhuta.
Yhteistä tälle suhinalle ja sähinälle on se,että molempiin meinaa iskeä hienoinen paniikki.Tuo kuuluisa ViimeHetki,jota ilman ei mistään tulisi mitään.Deadline,joka kalenterissa odottaa kuin Pyöveli.
Rva Pulmunen valmistautuu tavoilleen ja elämälleen uskollisesti lukien.Koko talvi on mennyt niin,että yöpöydällä,käsilaukussa,keittiössä, pakastimen päällä ja vessan hyllyllä on parikin teosta.Joskus kirjaa ei luetakaan,vaan silmäillään ja imetään tyylisuuntia.Joskus joku kirjaa puhuttelee ja lujaa.Tällainen on ollut mm.Paula Tähtisen ja Mirja Sinkkosen Lupa tuntea. tiedättehän sen tunteen,että kuinka ne tiesi minusta kirjoittaa. Toinen on ollut Saara Kinnusen Yhteinen yritys. Se on muuten mainio kirja senkin takia,että vähän lukevankin on helppo edes katsella lyhyiä kappaleita ja selailla.

Työhön valmistautuminen on raastaavaa,mutta myös hauskaa.Seuranamme on mainiot taustajoukot ja muut avioparityössä olijat.Talonmiehen kanssakin meillä sukeutuu varsin kehittäviä keskusteluja saunanlauteilla tai pöllimetsässä.On terapeuttistakin keskittyä kuuntelemaan,mitä toinen oikeestaan haluaa toisille omasta näkökulmastaan aviomiehenä sanoa.Kuuntelemista tulee opeteltua.Riitaa tulee näissä valmistautumisissa harvoin.Paitsi Talonmies sanoo joka kerta että "ei kyllä ens kesänä luvata ennää lähtee".

Sivusta seurattua

Pulmusten perheessä kasvatetaan pikkuPulmusia.Nti Nuorin Pulmunen on 6 vuotias Prinsessa,jolle kaikki kaunis ja kukikas ja romanttinen on ihanaa ja elinehto.Hän pieni suuri esteetikko,joka saa likaisen ja sotkuisen huushollin hetkessä kuntoon,tuomalla pöytään kukkia ja koristelemalla huoneensa esim.Äidin kaulahuiveilla.

Nyt nti Nuorin Pulmunen alkoi majan rakennukseen Ukin kanssa. Sivusta seuraajille oli tarjolla mainio oppitunti siitä kuinka Naisten tulisi käsitellä Miehiä.

Nti säntäili,juoksutti vasaraa,etsi rukkasia,keitätytti kahvia ja kantoi itseään isompia puulankkuja ja lavoja Ukin käsittelyyn.Hameenhelmat viuhuen hän isot miesten rukkaset käsissään yritti lukea Ukin ajatuksia ja tehdä asioita jo etukäteen,mitä vain Ukki sattusikaan tarvitsemaan.Ja kun Ukki nosti lautaa,sahasi tai mittasi,nti istui kannon nokassa päiväillen Ukin taitavuutta.Ei ole kukaan koskaan niiin taitavasti laittanut kuormalavoja päällekkäin tai lyönyt naulaan puuhun kuin Meidän Ukki.Kaikki suunnitelmat ja ajatukset,joita Ukki sattui lausumaan,olivat niin erikoisen ihastuttavia ja ainutlaatuisia.Kun Ukki vielä tarkasti kuunteli mitä Pikku Arkkitehti ehdotti ja sitten esitti vastaehdotuksen,oli Nti aivan myyty ja tuon sankarin lumoissa.Kaiken kaikkiaan kaikki Ukin askareet puumajan valmiiksi saattamiseksi,olivat tavattoman hienostuneita ja erikoisen ainutlaatuisia,ja vaativat suurta asiantuntemusta ja taituruutta.

Mutta harvoin on nähty miestä,joka niin paljon hymyili ja nauroi rakennustyömaalla.

auton hinausta

Pulmuset joutui hirmuiseen tilanteeseen,jossa perheen autolla hinattiin toinen auto korjaamolle.
Tilanne oli Kauhea,koskapa Talonmies oli päättänyt ja sopinut itselleen,että kuntoon se tulloo auto omassa pihassa.Ei kuitenkaan tullut ja niinpä,Rva hyppäsi aurinkolasit silmillään,valkoisissa caprihousuissaan ja huulipuna välkehtien hinattavaan Omaan Autoonsa ja kysäisi ikkunasta Talkkarilta:"miten tässä muuten pittää tehä?" ." Seuraile sitä köyttä" oli leppoisa vastaus ja niin lähdettiin.

Ensimmäisen kerran köysi katkesi n.4km päässä 35km matkasta.HinuriKuski huuteli rapakosta köyttä kaivaessaan,että "koetappa kahtoo sitä köyttä!"

Siismitä helekuttia! Kahtoo köyttä.Katoinhan minä! Mitä siinä muuten katot.Ei ollu mitään puhetta tai OHJETTA,mitä sitten kun on katsonut! Sitten ärtynyt ja melkolailla sotkeentunut mies sanoi että köyden pitäis pysyä tiukkana koko ajan. Miten?! siis miten pidetään köysi tiukkana kun risteykseen jäädään seisomaan? Kysyin. Virhe! Nythän juttu kääntyikin niin,että Rva kysyi miten autoa jarrutetaan tyyliin. No..saatoinhan ihmetellä sitä siinä samalla kun ihmettelin köysi hässäkkää. Miten autoa jarrutetaan..prkl.

Autoremonttia

Talonmiehellä on kevät alkanut kiireisesti.2 vanhaa autoa pihassa ja molemmat ilmoittautuivat sairaiksi.On ollut levyjä,ja johtoja,suojakumia ja resonointia.Lauserakenteet vilisee sanoja,joille Rva ystävällisesti hymyilee ja yrittää ymmärtää ja keksiä rahoitusta tarpeen mukaan.
Kun autoja ja niiden ongelmia on ollut kaksi, ja niiden osien kummalliset nimet ovat olleet hyvin erityyppisiä, on Rva aika-ajoissa tippunut kaarteissa. Kun Isäntä taas yhden kerran lähti Varikolle melkolailla vähemmän iloisissa tunnelmissa,Rva ystävällisesti yritti ottaa osaa vaivaan ja kysyä onko kaikki tarvittavat vipstaakkelit nyt löytyny ja tulleet TakaHikiälle. Siinä sitten meni jo autot ja niitten remontit sekasin ja siitäkös Isäntä riemastui.Ei voi olla totta!hän päiväili,siis eihän tässä autossa ee oo semmosta anturia!
Siis vähemmässäkin määrin voisi pinnistellä ja yrittää tajuta kummassa autossa oli mikäkin vika,mutta..ne jotenkin kaikki johdot ja kärjet kuullosti niin samalta.Ei se ole arvostuksen puutetta,eihän?

lähellä Kuuta..

Perheen Äiti oli Kerran Eräänä Päivänä vapaapäivien jälkeen kovin väsynyt ja ennenkaikkea kyllästynyt jatkuvaan SaatavissaOlemiseen.Perheen Kuopus vielä sinnikkäästi juoksi perässä ja huuteli Äitiä.

-"minne meet?"
-" en tiiä! maata kiertävälle lennolle lähtisin..."tai laittaisin teidät sinne...

-"mää meen sinne missä mua Ei sanota astronautin näköiseksi.."


-"täh!"

astronomiaa..vai oliko se astrologiaa

Automatkalla Laskettelurinteeseen Rva Pulmunen katseli itseään Vänkärin Peilistä,kuten nyt tapoihin kuuluu.Laskettelukypärä,aurinkolasit,auringonsuoja huulivoide--kaikki ok.Vai oliko?

-" mä oon tässä kypärässä ihan astronautin näkönen"

-iloista naurua "aijaa!"

-" täh! siis oonko SINUSTA!?"

-" sehän on hyvä kypärä!"

-" no on on.!kypärähän onkii hyvä.mutta sun ois pitänyt sanoa etten oo astronautin näkönen"

-" TÄH"
-" sinun ois pitänyt sanoa,että olen silti kaunis,vaikka omasta mielestäni olen astronautin
näköinen."
-" niin mutta mähän....! ..." huokaus


ps. Oletteko KOSKAAN nähneet rumaa astronauttia?!

se miehen ja naisen ero

Työmaan kahvipöydässä mieskollegan kanssa jutustelimme lomasuunnitelmista.Hän kovana kalamiehenä hehkutti tulevaa kevätlomaansa pilkkimisen merkeissä.
Suunnitelmissa oli mennä Kauas ja Yhä Kauemmas Pohjoiseen ja majoittua maastoon ja lepäillä Tunturin siimeksessä kalastuksen merkeissä,Kairassa.

Mies selosti tohkeissaan ,kuinka tuleva Vesi,johon pilkkireikiä olisi tarkoitus tehdä,on jopa 900 metriä merenpinnan yläpuolella.Tarina vilisi moottorikelkkoja,sääennustuksia,mormuskoita ja toukkia.Nopea ja paksu ja hyvin toimiva Aivokurkiaiseni lähti tekemään laskelmiaan...siis kalastaa..tunturissa...merenpinnan yläpuolella..häh? kuinka sellainen on mahdollista? Loogisesti kysyin: "Kuinka ne kalat on sinne niin korkealle päässeet?" Mies alkoi yskiä äkisti.Meni kuulemma kahvi väärään kurkkuun.

Hiihtokoulua

Isännän kanssa meillä tarjoutui tilaisuus päästä kaksin laskettelemaan.Se on hauskaa,sovimme että saan vähän opetustakin ja Isäntä on oikein hyvä opettaja.Meillä ei tule minkäänlaisia ongelmia tai ristiriitoja kun hän opettaa.Minä kuuntelen ja tottelen,hän kehuu ja kannustaa ja osaa opettaa niin että sen tonttukin tajuaa.Niinpä meillä oli oikein mukavaa ja innostuin kovin.Ehdotin innoissani jopa minulle vaikeampaa rinnettä,kun tuntuu että suksihan kääntyy niin hyvin ja niin helposti.Niinpä mentiin,Isäntäkin kehui minua,kun niin hyvin olin oivaltanut "lyhyen käännöksen paineentunnun" ja sovittiin että hän menee edellä ja minä kannoilla koetan matkia. Idea oli hirveän hyvä.Kävi vain niin,että rinne oli minulle vielä kovin vaikea,enkä ihan kannoilla pysynytkään.Isäntä odotteli rauhallisena ja tyytyväisenä rinteen alla,kun minä sitten hetken päästä tulin ja paineentuntua oli kyllä. Eiku uudestaan,olin saanut tavatonta itsevarmuutta enkä lannistunut.Kun sama oli pari kertaa jo toistunut,Isäntä sanoi että jospa hän käväisee tämän mäen "pikkusen rivakammin". Siis mitä helkuttia! Rivakammin! Hänhän oli jo 3 mäkeä palellellut mäen alla minua ootellen,kun minä tulin aivan kannoilla. Ok. Ja taas mentiin.Sain mäen päällä sauvat kiinni ja oikein keskityin kuin kisalaskija konsaan,"ulkosuksi,molemmat,päkiät"..Kun olin 1/6 rinteestä laskenut ja mennyt oikein rivakasti ,Isäntä näytti alhaalla odottelevan.Se oli hauskaa. Siirryimme toiseen rinteeseen.

Sokean koiran arkea

Nyt kun kotiimme on muuttanut Sokea Koira,on talon väen ollut opeteltava hyvin yllättävä seikka.
Nimittäin tavarat olisi laitetettava paikoilleen tai ainakin reunaan ja huonekalujen olisi pysyttävä omilla paikoillaan.Tämä on herättänyt yllättäviä ongelmia ja kommettejakin.

Isäntä on meillä Suurten Linjojen Mies.Hän ei kaunistele isoja kasoja työvaatteitaan sievästi hengariin,vaan isot työvälineet enempi putoilevat hänen kouristaan milloin minnekin,useimmiten Eteisen lattialle tai keittiön ovensuuhun. Kun hän pukee vaikeita ja ahtaita työkenkiään,Hän valtaa keittiön,siirtyää penkin kauas pöydästä ja seinistä ja tunkee kenkiään jalkaan, ja kun lähtee,penkki jää siihen keskelle maailman kaikkeutta.Mikää puhe ei ole auttanut asiaa.Joskus hän nyrpistää nenäänsä toiveilleni siirrellä kamat oikeille paikoilleen.Joskus hän siirtää ne lievien tuhahdusten kera.On ne joskus jääneet jo eteiseenkin.

Lapset riehuu olohuoneessa ja sohva menee vinoon ja keinutuoli siirtyy pois paikoiltaan.Leluja on pitkin lattioita ja lehtiä mattojen alla.Vaatekasoja ja leikkejä siellä täällä ja paikkojaan vaihdellen.
Tämä kaikki on nyt ongelma kun taloon tuli sokea koira.Ensi alkuun koira törmäsi kaikkeen ja kompastui lankakeräänkin.Tämä aiheutti kaaoksen,kun säälistä ja pelosta säntäilimme itsekukanenkin siirtämään milloin mitäkin tavaraa oikeille paikoilleen."VOI EI" " "VOiHerranenaika!" ovat tavallisia kiljahduksia,kun koiran tutustumista sokeaan maailmaan seurasimme.

Isännän ja hirvikoiran suhde siis muuttui.Isäntä siirtelee monojaan ja vaatevuoriaan Koiran eestä pois. Kun koira ensimmäistä kertaa satutti jalkansa kovaan muoviin,oli monot nanosekunnissa eri huoneessa.Kun lapset jättää keittiön tuolin pois pöydän ympäriltä,kuuluu heti kommenttia etteikö näitä tuoleja voi laittaa paikoilleen. Perheen pienin keräilee isän kamppeita ja "noituu": kyllä se on kumma kun iskä aina jättää nämä Boriksen tielle"..

Eli turhaa.Turhaa on ollut minun motkotukseni.Sanat ovat kuin vedellä pois pestyt.Mutta Koira,sen tieltä ne kerätään...

Aikataulutus

Meillä eletään monenlaisia aikoja.Sesonkiaikoja,kiireisiä aikoja,arkivapaita ja aamuvapaita.Jotkut päivät ovat yhtä menoa,jossa syvällisimmät kohtaamiset on siinä kun tekstaa toiselle että tuo kaupasta vessapaperia.Sitten jokunen hetki on se kun on molemmilla ollut omaa aikaa,lepoa ja rauhaa riittävästi.Silloin voi olla hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja tunteista,haaveista ja unelmista.Sitten taas on tilanteet jolloin olisi pakko selvittää joku Ärsyttävä Arkiasia ja yhtään ei huvittaisi. Näitten kaikkien yhdisteleminen on melkoista taiteilua,varsinkaan,jos niistä ei puhu tai niitä ei suunnittele.
Yksi oleellisimmista oivalluksista on ollut se,että voisi sanoa toiselle että "puhutaanko tästä huomenna/illalla/aamulla,kun nyt on niin väsynyt/vihainen/..ettei jaksaisi,vaikka tämä asia onkin tärkeä ja on selvitettävä,niin voidaanko sopia ettei nyt"

Mutta helpommin sanottu kuin tehty! Voi itku ettei koskaan ole tehnyt niiin paljoa mieli puhua talon laajennussuunnitelmista kuin silloin kun Isäntä on lähdössä töihin! Tai auton vaihtamisesta silloin kun Erämies on lähdössä metille! Tai suunnitella viikonlopun ruokalistaa silloin kun formulat alkaa telkkarista! Elikkäs,olin luullut että minunhan hanskassa tämä(kin?!) on: minä se kyllä osaan kunnioittaa toisen omaa vapautta sanoa että jutellaan myöhemmin.Tai minä se kyllä osaan valita oikean hetken puhua hankalista asioista,mutta kun tuo Isäntä...Olikin yllätys huomata että se olen kyllä minä,joka ei millään jaksaisi olla sanomatta Tärkeää Asiaa just silloin kun Minä tahtoisin.. miten se juttu menikään niistä viimeisistä sanoista..?

Oho!

Erämiehelle tulee muutama tarkkaan valikoitu eräaiheinen lehti.Hän on hyvin tarkkaankin puntaroinut,mitkä lehdet kannattaa tilata kotiin,millaiselle paperille painettua sanaa ja millaista sanaa: onko asearvostelut asiallisia,onko osumatarkuudet todenmukaisia,onko teksti metsästäjille suunnattuja jne.,lista on pitkä ja hämmästyttävä.
Erään seulan läpi päässyt Ase ja Metsästysaiheinen lehti lähetti asiaanluuluvasti vuosikalenterin vuodenvaihteessa.Yllättäen ja poikkeuksena tästä Korkeasta Tasosta, kalenterissa olikin uimapukuasuinen nuori ja kaunis vaaleatukkainen tyttö hieno ja iso ja julmettu "rynkky" kädessään.Ase lienee painava,koska asentokin täytyi olla hieman kenottava.
Perheen tarkkasilmäinen kuopus,nti 5v.löysi ja avasi kalenterin,joka oli hänen korkuinen,kun hän avattuna sitä kädessään roikotti."OHO!" tytär päiväili.Minua jo nauratti ja kerjäsin jotain feminististä ja pikkuvanhaa kommenttia,ja kysyin päiväilijältä,että no mitä nyt? Tytär katsoi minua iloisen hämmästyneenä: " että no onpa iso tämä kalenteri!"

Hiihtoretki

Kun kevät alkaa kurkistella vaarojen takaa,meiltä aukenee Mitä Upeimmat hiihtomaastot.Niinpä hetimiten kaivelimme Isännän kanssa Ruotsin armeijan poistomyynnistä hankitut tervatut puusukset varastosta ja ison kasan monoja ja suksia tenaville testattavaksi,että kelle taas sopii mitkäkin parit.Ja kun pakkanen sitten eräänä aamuna lauhtui alle -20 asteen aloimme aamukahvilla suunnitella,että josko nyt tänään lähdettäisiin koko porukalla jäälle hiihtämään.

Minulla oli kirkas visio siitä,että miten toimitaan.Nyt kun kahvilta noustaan,puetaan ensin lapset,sitten itsemme,haetaan koirat,laitetaan sukset jalkaan ja Isäntä edellä lähdetään jäälle.Me aikuiset teemme hankisuksilla latua ja pidämme koiria ja ipanat perässä.Matka on melko lyhyt,noin tunti,niin sen jaksaa pieninkin matkassa pysyä.

Tämä sama visio ei ollut Isännällä.Hän alkoi kiskoa omaa haalariaan päälle kun vielä ipanat hillui yöpuvuissaan ja kahvi oli kupissa." mikä nyt?" aloin kysellä,ja katselin kuinka minun Visioni lehahteli ikkunasta ,törmäämättä Hänen Visioonsa. "Katon sen kelekan sytytystulpan,ettei poksahda sinne jäälle" tuumi hän jo jalka ovenraossa. "Kelkan?" ,"niiinh.." " Siis moottorikelkanko?" ihmettelin,kun ei järkipoloinen muuta viestiä osannut antaa,ja tein jo kovasti töitä etten korota ääntäni.Istuin typertyneenä kahvimuki kourassa keittiössä suunnitellen rentoa hiihtoretkeä ja Isäntä tuumii,että hänpä tekaisee pikkuisen moottorikelkkaremonttia ennen lähtöä,joka minun mietinnöissäni olisi ollut n.45 min kuluttua.

Siivosin pöydän ja aloin touhuta lapsille vaatetta ja pidin sitkeästi kiinni hyvästä tuulesta ja siitä että hiihtämäänhän me kyllä lähdetään..Kuulin kelkan kovaäänistä pörinää ja kiittelin mielessäni,että jokos se tulikin kuntoon...!Jihaa.
Isäntä tuli kädet rasvassa ja pakokaasulle haisten reilun puolen tunnin päästä.Ja äkäisenä kuin ampiainen."Pirulauta!Nyt se leikkas tuonne rinteeseen ja se läpäläpäkäpäsäpäräpä tippu sinne." Mitäs Nainen tekee? Ei.Ei kysy,mikä osa se on? Ei etsi syitä miksi semmonen särkyi. Ei ala lohdutella. Ehei.Nainen kysyy: " mitä helevettiä sinä siellä olit?"...

Saimme kuin saimmekin keskusteluyhteyden.Isännällä oli ollut idea,että hän ajaa moottorikelkalla latupohjan,jota pitkin meidän olisi niiiin paljon helpompaa hiihtää.Kelkka on kuitenkin vanha ja itserakennettu,sillä ajamaan lähtö ei aina tapahdu kuin Rennyn elokuvissa.

On vain niin paljon helpompaa olla sanomatta ja puhumatta; sitä luulee tietävänsä mitä toinen sanoo ja luulee ainakin tietävänsä että toinen suunnittelee samoja asioita samoin kuin minä...

Kiersimme mukavan hiihtoreitin.Kelkka odotti korjaajaansa sen aikaa,ja SE oli uroteko Isännältä.Nimittäin jättää kelkka siksi aikaa..

Suru ja Murhe

Suru ja Huoli ja Murhe ja Harmien Harmi,astui elämäämme rakkaan hirvikoiramme muodossa.

Hirvikoira Boris on ollut lempeä ja tyytyväinen,iloinen ja innostunut jämtlannin pystykorva,joka makaa sohvalla lapsikasan alla ja kun keittössä kuuluu narahduskaan,Boris on ampaissut kärppänä paikalle,ihan vaan tarkastelemaan (kuola valuen) että mitäs sieltä herahtais koiran suuhun. Hirvimetsässä Bopi painaa kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ja pysäyttää 500 kiloisen hirven itkemättä ja sohvaa kaipaamatta.Kaadolle Bopi häntä heiluen on odotetellut Ukkoa,että missä nää kuppasit näin kauan,toisin kuin Jotkuthan saattaa olla kovinkin hirven raadon perään,niin ettei siihen niin vaan "vieraat" hirvimiehet lähelle pääse.

Tämän syksyn Boris on ollut kalpea aavistus edellisistä syksyistä.Metsämies on joka kerta päiväillyt ja jututtanut Koiraa,että mikä Poika mättää? Hirviä löytyi,mutta sitten Bopi juoksi kiireen vilkkaa Ukon jalkoihin,että eikös jo lähdetä kotiin,onhan tässä näitä,"onko mittään ruokaa mukana?"
Kerta toisensa jälkeen koiraa on kiikutettu eläinlääkäriin,ja viaksi on epäilty eturauhasen tulehdusta,joka voi helposti urostarhakoiraa vaivata.Antibiottiia ja kipulääkettä kun sai kuurin,olo helpottui ja sitten taas mentiin kahtasattaa ja lujjaa.Emme osanneet aavistaakaan mitä tuleman pitää.

Yhtäkkiä eräänä viikonloppuna Boriksen toinen silmä näytti oudolta.Pikkukylässämme ei ole eläinlääkäriä,puhelimessa lääkäri ei osannut sanoa oikein mitään,koira olisi pitänyt nähdä.
38 h myöhemmin saimme koiran eläinlääkäriin,jossa todettiin Bopilla olevan erittäin korkea ja vaikea silmänpainetauti,johon heti aloitettiin hoito.Liian myöhään.Koira oli ehtinyt sokeutua,kun paine silmissä nousi ja oli liian kauan liian korkealle,tuhoten näköhermoja.

Olemme nyt eläneet kriisiä,jossa pohdimme sokean hirvikoiran elämää.Toinen koira yrittää nuolla Bopin silmiä ja ajoittain Bopi tassulla pyyhkäisee silmäkulmaa,kuin ihmetellen"mikä hitto näihin tuli?" Boris seisoo oven saranapuolella odottaen ulospääsyä ja pelkää terassin kolinaa,jossa pakkasella puulankut kolisee ja paukkaa,varmaan kaiku muuttaa sen mekkalan hyvin oudoksi Bopin korviin. Bopi ei säntää mihinkään,ei juokse keittiöön eikä hötkellä lasten perässä liukkalla laminaatilla.Ulkona jäällä koira muistuttaa hieman entistä; se juoksee häntä suorana lenkkiä ihmisen ympärillä,kuin ennen hirvimetällä,mutta lenkki on vaan muutamia metrejä.Boris pehertelee ja piehtaroi lumen seassa ja haastaa nuorempaansa leikkiin ja juoksee sitten aivan eri suuntaan kuin toinen.."ja sinnekös sinä menitkin"

Tilanne on tuskallinen Hirvimiehelle erityisesti,onhan metsästys luonut heidän välilleen suhteen joka on hyvin kiinteä.Meitä on ahdistanut erityisesti se,että todennäköisesti koira kärsi kovista kivuista ja näön asteittaisesta huononemisesta pitkin syksyä,meidän tietämättä ja lääkäreittenkään huomaamatta.

Elämä on onneksi opettanut,että tämän(kin) me kestämme,meitä on kuitenkin kaksi aikusta kantaamaan perheemme yli surusta ja kriisistä ja ahdistuksesta.