Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kevättä ja Prinsessaa

Kevät keikkuen tulevi,myös pohjoiseen Suomeen. Kaikki tapahtuu oikeastaan ensin hirmuisen hitaasti.Sitä tammikuussa tuskailee kunhan pakkaset hellittää ja kunhan pääsee aurinko paistamaan ja kunhan tästä nyt tulisi kevät,niin päästään. Sitten yhtenä aamuna huomaakin,ettei aamulla tarvitsekaan enää pitkiä ajovaloja eikä lapset otsalamppuja iltapihaleikeissään. Sitten koittaakin aamu kun pitääkin laittaa aurinkolasit jo klo 6 ajaessaan autolla ja korvatulpat pihamaalla kun talitintit ja varpuset ja keltasirkut pitää sellaista kevätmekkalaa pihapihlajassa ja huutavat "lisää läskiä vielä!on yöllä pakkasta on!". Hanget kantavat ja hiihtäminen on sellaista iloista lentoa kaikkein surkeimmallekin hiihtäjälle. Ja taas menee vain 1 viikonloppu kun yhtäkkiä onkin lumi humpsahtanut sulaa teiltä ja lätäköt suurenevat kuoppaisella hiekkapihamaalla.
Pohjoinen on sellainen alue asua,että syksy tulee nopeasti ja pimeys on kuin huppu silmillä ½ vuotta. Kevät ja kesä tulevat yhdessä yössä. Jos suunnittelee haravoivansa pihaa ensi viikonloppuna kunhan on vapaata,ja nyt vielä onkin lunta ja märkää siellä täällä, niin ehei!eräänkin kerran on käynyt niin,että juuri sinä lauantaiaamuna onkin jo vihreä ruoho korkealla ja rikkaruohot 30 cm korkuisina kukkapenkeissä. Ja haravoimaton piha ja lumen alla nuuvahtaneet kukkapenkit voimakkaan rikkavihreyden keskellä näyttääkin yhtäkkiä siltä,että tulee tunne,että taas myöhästyttiin kesän tulosta. Kun media hehkuttaa kuinka talvi yllättää autoilijat,niin kyllä se niin on että talvi ei pääse yllättämään koskaan pohjoisen asukasta,mutta kesä sen tekee joka vuosi.

Talvet on Pulmusilla työlästä aikaa.Talo maalla ja vuorotyöt ja työvuorot ja pimeys vie hirmuisesti voimia ja selvästi kuluu enemmän hiilihydraatteja ja unta. Ihminen elänee kuitenkin luonnonkiertokulussa vielä sen verran,että pimeän,lumen ja pakkasen aikaan onkin tarkoitus vain pysytellä tulen ja ruuan äärellä,että pysyisi lämpimänä, ja kerätä voimia valon ja kasvuajan tuloon.
Prinsessa Pulmunen tuli jo kouluikäiseksi ja pohtii edelleen yhä monimutkaisempia asioita. Muistanette kauppias- teeman,että missä ne yönsä poloiset kauppiaat viettää. No nyt oli vuorossa sairaanhoitajat. " Voiko sairaanhoitajat olla ees naimisissa?" kysyi neiti eräällä ajomatkalla. Tähän kysymyslauseeseen liittyy monta tematiikkaa.Sanassa "ees" on merkitys,ettei työmaalta voisi poistua edes solmiakseen avioliittoa,tai muitakaan sosiaalisia suhteita. Onhan sairaanhoitaja valinnut tien,jolla lapsen (muidenkin? ) mielestä tulisi pyhittyä vain sairaiden hoidolle. Toisaalta moraalinen ajatus,että sairaanhoitaja olisi kuin nunna,joka selibaatissa ja yksinolossaan nauttisi vain askeettisesti toisten hoivaamisesta ja näkkileivästä kahvihuoneessa. Lisäksi lauseeseen sisältyy kummallisuus,että neidin äitikin on naimisissa oleva sairaanhoitaja. Onko hänellä ollut pelko,että äiti on lainrikkoja,joka on karannut SairaalaVankilastaan mennäkseen virkavaltaa uhmaten naimisiin miehen kanssa,jonka kanssa Neiti Pulmunen oli juuri ottanut yhteen ulkovaatteiden pukemisesta. Että äiti vielä pakeni valitsemaan miehen,joka selvästi lapsen mielestä, sillähetkellä peilaten, ei ollut "ees" kovin hyvä vaihtoehto. En jaksanut sillä hetkellä alkaa analysoimaan lausetta neidille sen kummemmin vaan heitin vastapallon ja kysyin,että miksikäs ei?onhan sitä sairaanhoitajillakin oma elämä. Neiti oli kovin pitkään hiljaa,jonka aikana ehdin jo pelätä pahinta,ja niin hän kysyikin : " ai missä?"