MoottorisahaViilaaja

Meidän talon Talonmies on juuri sellainen JokaPaikanHöylä&Hanska, jota tällaisessa vanhassa omakotitalossa aina tarvitaan. On vain muutama seikka, jotka joskus vähän ärsyttää.

1.Aikataulut; ei ole tämän Miehen heiniä. Jos yritän ehdottaa että katsoppa minun työvuorot,niin järjestä siihen minun vapaapäivälle se puittenhaku,niin pääsen kaveriksi, joo hän sanoo ja järjestää sille päivälle homman,jossa minun osani on keittää perunoita. Jos ehdotan että mennäänkö saunaan nyt heti, hän vastaa joo,mennään ja hän jää television ääreen. Kun tulen saunasta hän ihmettelee,eikö me mentykään yhdessä. -Joo,meinasin niin,mutta ½ tuntia sitten.

2.Vaatehuolto ; ai mikä ?

3.Ruuanlaitto ; tämä on se joka naisen UnelmaMies,joka tekee ruokaa ,joka vie jalat alta ja kielen mennessään. Tämä mies taikoo tyhjästä jääkaapista pateen tai bruleen. Tämä on se mies,joka ruokkii suitsait 20-hengen ristiäisvieraat.Tämä on se Mies,joka keksii uuden ruokalajin hirvenlihasta joka viikko. Tämä on se mies,joka liekittää, paahtaa, grillaa, loimuttaa, savustaa, marinoi, säilöö. Ja tämä mies jonka keittiön siivoaa nainen.

4.Tavaroiden säilytys ; säilytystilat ei tarkoita Hänelle aivan samaa kuin minulle. Hänen tavaransa olisivat aina tallessa,jos ne saisivat olla keittiön pöydällä. Koko ajan. Hän touhuaa ja vääntää,värkkää ja korjaa. Ja työkalut jää keittiön ruokapöydälle. Sitten hän hyvin loukkaantuneena kysyy muutamaa päivää myöhemmin-noin kymmentä ateriaa myöhemmin- mihinkä oot tästä taas nostanu sen moottorisahanviilan?

Pojat on..rummuttajia?

Muistan pikkutyttönä ihmeissäni seuranneeni enoani,joka istuessaa rummutti jalallaan lattiaa koko ajan. Ihmettelin kuinka hänellä on niin paljon voimia,että jaksaa koko ajan heiluttaa jalkaa ja niin nopeassa rytmissä.
Kun tapasin Talonmiehen,ihailin kuinka hän pystyi seuraamaan mitä tahansa musiikkia rytmissä,rummuttaen. Hän seurasi komppeja ja sävellajeja,rummuttaen. Kun aloimme olemaan enemmän yhdessä,ärsyynnyin jo aika ajoin valtavasti ainaisesta paukutuksesta.
Nyt kun perheessä on PoikaPulmunen,olen joutunut hankkimaan kuulosuojaimet.Hänen harrastuksensa ja intohimonsa on rummuttaminen. Hän hakkaa, paukuttaa, nakuttaa, läpsyttää, naputtaa, rummuttaa,koko ajan.Siis, aivan koko ajan. Ruokapöydässä,seisoessaan omia jalkojaan vasten,sohvalla,rummuilla, saunanlauteilla,sängyssä seinää vasten; sanoinko jo että KOKO ajan. Elokuva Risto Räppääjä olisi voitu kuvat meillä.Paitsi ettei meillä asu Rauhaa.

Sähkömoottori

Ekologisuus on PäivänSana. On ajateltava tulevaisuutta ja maapalloa, jonka jätämme lapsillemme.
Niinpä mekin olemme Talonmiehen kanssa lukeneet mielenkiinnolla artikkeleita ja arvosteluja sähköautoista.
Innostuimme molemmat eräästä automerkistä,jonka ajo-ominaisuuksia ja talodellisuusta Asiantuntevassa lehdessä arvostettiin kovin. Talonmies jo luennoi kuinka vähän meillä menisi polttoainetta kuukauden ajoissa,joissa meillä olisi tuollainen auto. Innostuin kanssa,kunnes mieleni valtasi tuttu "räjähtääkö se?" -pelko. "Eikö se bensa ja sähkö mene sekaisin siellä moottorissa ?" kysymys kuulemma paljasti etten kovin hyvin ehkä kuitenkaan ymmärrä sähköautojen toimivuutta. Enkä niitä artikkeleita joita luen Miehen lehdistä.
Mutta oli se nätin värinen.

GeePeeÄssä

Miehillä on enemmän kykyjä,jopa lahjoja suunnistukseen kuin meillä naisilla.Jo aikojen alusta miehet ovat löytäneet biisonimaastot,hirvipaikot,karhujenpesä ja lintujenmunat; ja löytäneet kotiinkin takaisin. Joskus tuntuu että miehn kuin miehen voisi pudottaa helikopterista minne tahansa keskelle metsää,ja kohta ne ovat notkumassa saunan ovella.Mies älyää suunnat,auringonkulut ja muurahaispesät,hahmottaa mikä tie vie minnekin. Ainakin usein. ainakin joskus tuntuu siltä.
Vanhempi sukulaismies on kovasti vastustanut jonniinjoutavaa höpötystä,kuten tietotekniikan kehitystä, kännykät olivat turhuutta,kulkukortit riivattuja ja pahimpina ihmiskunnan keksinnöistä navigaattorit ja GPS paikantimet." Mitenkä tyhmä pittää olla ettei ossaa lukea karttaa?" pohti hän ja moitti kovin sanoin liikenteessäkin tolloja,jotka eivät tiedä minne mennä, jollei TomTom neuvo.
Mutta kummallinen on ihmisen mieli! Kun kaikilla on puhelin matkassa,alkaakin olla outoa olla se ainoa,jolla ei olekaan.Ja kun uusiin autoihin tulee automaattisesti navigaattori,niin onhan se nyt eri mainio peli!Ja niinpä kävikin, että SuunnistajaMies,jo ukki-ikää lähentelevä otti kuin ottikin käyttöönsä tuon neronleimauksen,navigaattorin. Ja kuinka ollakaan sehän osoittautuikin tosi näppäräksi,kun piti päästä pois vieraasta suurkaupungista.
Ja niin hän kytki päälle nti Navigaattorin,sillähän nainenhan se on. Mies ajoi ohjeitten mukaan puolet 400 km matkasta ja pysähtyi kahville. Kun matka taas jatkui,Nti puheille ja ykköstä silmään. Tässä vaiheessa Suunnistajan järki sanoi minne mennä,tuosta liittymästä on käännyttävä tuohon suuntaan. mutta Neiti Navigaattori ohjasinkin päinvastoin. Ja mitä tekee Mies. Suunnistaja. KarhunpesänLöytäjä. Hän tottelee. Hän lähtee ajamaan järjenvastaiseen suuntaan,koska navigaattori neuvoi. Hän ajaa omaa tietoaan vastaan ja ihmettelee,kun Neiti kauniisti puhuu,että aja suoraan. Ja hän ajaa. Kunnes alkaa tienvarrelle ilmaantua kylttejä,jossa kerrotaan että Suurkaupunki,josta Mies lähti 200 km sitten alkaa lähestyä -uudestaan.

Jos minut heitetään helikopterista metsään,luotan siihen että laittavat tarpeeksi eväitä. Jos mies ajetaan ison kauppakeskuksen parkkihalliin ja käsketään etsiä olohuoneen verhot ja palata autolle,hän koettaa löytää lähimmän kapakan. Onko urbanisoituminen ollut raskaampaa miehelle naiselle ? Onko naisen aivot sopeutuneet nopeammin maaston muutoksiin? Miksi nainen ei eksy kauppakeskukseen,mutta miehellä menee hermot jo ajatuksesta,että sinne pitäisi mennä?

Arvokas Paperi

Rva Pulmunen yllättäen ja pyytämättä vanheni tänä vuonna pyöreitä vuosia.Pyöreät muodot jo olikin ennestään.
Vanheneminen saattaa olla joskus hieman kiperää ja ainakin se saa aikaan erillaisia ajatusvyöryjä.Kuinka tässä näin kävikään? Minne ne vuodet menikään? Oliko tämä nyt tässä? Ja ainakin se on kovin pienellä kirjoitettu.
Talonmies hurautti minun nimiini rekisteröidyllä autolla Liikkuvan Poliisin liikenteen tarkkailuasemaan,pikkuisen liian lujaa."Ohitustilanne!" kuului puolustuksen puheenvuoro.
Poliisiauton takapenkillä ei olo kuulemma ole kovin kaksinen,ei tunnu ylpeyttä,ei iloa. Mutta mikään ei Suomen Poliisille riitä.Rahan lisäksi LiikkuvaPoliisi löysi reiän tuossa teräksisessä ulkokuoressa.Katsellessaan auton papereita hän ei ehken niin tarkkaan vielä ollut katsonut kuskin ajokorttia."Hm.. niin auto onkin näköjään rekisteröity tyttärenne nimiin..." sanoi Suomen Poliisi 3 vuotta vanhemmalle Miehelleni,jonka kasvot vaihtoivat värin toiseen hälytysajoneuvoon.

Lohdutin miestä,että tuosta tiedosta voidaan kyllä maksaa 120 euroa.

Puheluja ja kotiinpaluita

Eräänä kauniina kesäiltana yritin epätoivoisena tavoittaa KeskiPulmusta,Hra 11v., puhelimella jalkapallon peluusta.Ensimmäisellä ja toisella hälyytyskerralla,kun puhelin oli hälyttänyt tappiinsa asti, ajattelin vain ettei Poika kuule kun juoksee. Kolmannella ja neljännellä ajattelin että onpa Fiksu Poika jos jätti puhelimen penkille,eikä se olekaan taskussa, voipaha se sieltä tipahtaa kun kulmureita ja lämäreitä ja ylämummoja vetelee. Seitsämännen soittoyrityksen jälkeen aloin ihmetellä,mitä ihmettä on sattunut ja yhdennentoista jälkeen olin jo aivan raivona.Siis MIKSI kännykkä keksittiin,siis miksi? Siis että voi olla mobiilisti tavoittamaton ? Kun Lapsi ei 1980-luvulla vastannut puhelimeen oli selvää,että sepä onkin ulkona; hyvä! Kun 2010-luvun Lapsi ei vastaa noin tuhannenkaan yrityksen jälkeen,Äidit ovat valmiit valjastamaan Vuotoksen, pakottamaan pojat tekemään toimivan hallituksen,ja sukeltamaan Titanicin pintaan. Ja keksimään kaikki viikkorangaistukset yhtäaikaa.Kieltämään ulkoilut.Ja jalkapallon.Kaikille maailman pojille.

Kun Poika tuli viimein kotiin,oli vastassa RaivoHärkä, tai siis Lehmä,joskaan se ei kuullosta yhtä hyvältä.

-" MIKSI ET VASTANNUT PUHELIMEEN!?"
- e...
-"ÄLÄ SELITÄ!"
-en...
-"SIIS ONKO SULLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN SINÄ OLET PELAAMASSA?"
-en minä....
-"MITEN SULLA VOI OLLA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLÄ KUN OLET PELAAMASSA?"
-joo
-"EIKÖ SULLA TODELLA OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN JOO!"
-minä...
-"MITEN TÄÄ VOI OLLA TÄMMÖSTÄ! JOTAINHAN OLIS VOINU SATTUA!MINUN PITTÄÄ SAADA SINUT KIINNI!JOS JOTAIN OLIS SATTUNU!"
-onko jotakin sattunut?
-" no ei just nyt ole,mutta olisi voinut olla sattunu..."
-"äiti,olisin minä vastannu puhelimeen,ihan oikeesti,jos olisin kuullu että se soi."
-"okei. "
-"miksi muuten piti tulla jo kotia?meillä oli hyvä peli,voitettiin!oisitpa nähny ku tein hirmukierteen suoraan rimaa hipoen ylämummoon!"

Sukset ristissä?

Edellisestä kirjoituksesta oletkin ajantasalla kesän lähestymisestä,varsinkin talven loppumisesta täällä Pohjoisessa. Meidän perheessä talvikauden päättyminen tarkoittaa että lukematon määrä pujottelusuksia,pujottelumonoja,erillisiä siteitä,murtomaasuksia,luistimia,sauvoja (eriparisiakin reilusti) ja monoja on pitkin eteistä,tuulikaappeja,ulkoterassia,makuuhuoneita ja auton peräkontteja.Näitten kasojen siistiminen on enemmän tai vähemmän Rva Pulmusen työtä,varsinkin miniPulmusten osalta,koska lasten tavaroista on selvitettävä taas erilleen liian pienet,rikkinäiset ja paripuolet.Kuitenkin useimmiten käy niin,että Rva huitaisee Talonmiehenkin sukset varastoon ja pääsee näin helpommalla.

Terassin siivouksen yhteydessä laitoin taas saman vitosvaihteen silmään ja tempaisin siivota terassin ja varaston,miestä apuun odotellessa moottorisahan korjauksesta tai jostain.Kun varasto oli järjestyksessä,keitin kahvit ja laitoin ne kauniisti kauniille pöydälle siivotulle terassille.Kutsuin miehenkin remonttiaskareistaan kahville ja siirtelin kaiken mahdolllisesti päätään nostavan raivohärän sielustani pois. Kaunis vanha olohuoneen matto,lasipöytä ja järvimaisema kahveineen, aah!elämä on niin lyhyt raivoon ja vihaan.
Ja siihen tuli Mies. Paskaiset,oikeesti lehmänpaskaiset kumpparit,öljyiset,hiekkaiset ja kaiken kaikkiaan Hyvin Likaiset haalarit. Moottorisaha suojakypärineen heilahti matolle,kumpparit kahvikannun viereen.Korjauskapineet varaston oven viereen,niin ettei sitä nyt saanut auki ja esiteltäväksi. "Sainpas kuntoon!" iloitsi Hän,ja istuuntui kukikkaalle kangastyynylle.