Rokkiviikonloppu

Pääsimme Erämiehen kanssa rokkikonserttiin.Lapset saatiin hoitoon ja liputkin tuli ajoissa ostettua.Oli kuin olisi ollut ulkomailla kaukanakin,kun elokuun pimenevässä illassa sai kuunnella tärykalvot väpättäen kummankin mielimusiikkia.

On melkoinen ilo ja lahja että Oman Puolison kanssa on kohtalaisen sama musiikki-ja elokuva maku.Tietenkin sehän voi olla yksi seikka miksi johonkuhun ihastuukaan,mennään samaan leffaan jne.Mutta kun 14v.avioliittovuoden jälkeen jaksaa yhdessä jorata saman musiikin tahtiin,joka soi silloin 20 v. sittenkin...se on hienoo.

Seurasimme konsertissa selän takaa kuuluvaa kolmiodraamaa,jossa Naishenkilö tuli jututtamaan Mieshenkilöä,vanhaa seurustelukumppania?.Mieshenkilön oma vaimo oli lähellä,mutta ahtaassa tilassa pieni ihminen lavan edustungoksessa.Naishlö itkeä tihrutti,kun Mieshlö ei paljastanut muistavansa ko.Naista.Mies yritti keskeyttää tulvaa,että josko menet elämään elämääsi kuten jo silloin kauan sitten sovittiin..Nainen itki ja parkui kesken konsertin,ja me muut,n.10 lähellä nojailevaa ihmistä tätä sitteen seurattiin kuin tennisottelua,että antaahan olla kuinka käy. Lopulta ulkopuolinen viksu sanoi,että jospa nyt loppu tuo elämän setviminen siinä ja meette toisaalle pohtimaan elämän monimuotoisuutta ja tehtyjä ratkaisuja.

Kohtaus herätti meissä muissa hilpeyttä.Iskimme toisillemme silmää ja naureskelimme vieraittenkin kesken.Oli niin onnekasta ja mukavaa hyppiä Oman Ukon kainalossa,kun ei tarvinnut hättäillä kelpaankohan sitä minä vielä. Kuitenkin tuli mieleen,että voisihan se olla että olisi mennyt minunkin elämä noinkin.Joissakin hetkissä ei näe sitä mitä juuri nyt tapahtuu,asia selvenee vasta paljonkin myöhemmin.Se se olisi viisas joka näkisi asiat aina just oikein just oikealla hetkellä .Vielä viisampi on kuitenkin se joka (ilman viinaa) oppii puhumaan.Erotkin on mietittävä,selviteltävä ja puhuttava.Muuten se kulkee koko ajan taakkana siellä Repussa.

Olenko löytänyt Sen Oikean?

Pitkässä parisuhteessa, ja miksi ei vähän lyhyemmässäkin, pohtii jokainen joskus,että onkohan tämä nyt SeOikea? Sitä puntaroi ja pohtii,jos rakastumisen huumalta pystyy,mitkä ovat hyvät puolet ja mitkä niin huonoja ettei voi käsittääkään.
Rakastumisessa on se hankala puoli että aivot tuottaa koko ajan mielihyväviestejä ja hormonit on niin päin kallellaan,että kaikki muuttuu erinäköiseksi kuin sitten hieman myöhemmin. Siinä pyörremyrskyssä tehdään kuitenkin isojakin päätöksiä.Saati sitten kun pelissä on kaikki tunteet ja kokemukset lapsuudesta lähtien,sukulaisten mielipiteet ja kavereiden vitsikkäät vihjailut.

Lapsuuden kokemukset ovat näistä monella mittarilla hyvin painavia,joskaan niistä ei monestikaan oikein itse vielä siinä vaiheessa tiedä.Matkassa kulkevassa Isossa Repussa saattaa olla hylkäämisen kokemuksia,yksinjäämisen pelkoja,rakkaudettomuutta,sukupuoli-identiteetin rikkoontumisia tai monenlaista epävarmuutta perusasioiden täyttymisestä.
Olisikin hyvin tärkeää löytää omasta Repustaan mahdollisimman paljon sinne sullottua tavaraa,ennenkuin asettuu elämään Sen Oikean kanssa. Repun siivoamistaan joutuu joskus enemmän tai vähemmän jatkamaan läpi elämän,mutta jos olisi edes jonkinlainen käsitys mitä siellä sisällä on.Sitten kun ne kahden Reput heitetään saman eteisen nurkkaan,on kaikki paljon selvempää kun itse tietää mikä kama on minun repusta ja mikä sitten taas sen toisen.
Jos molemmilla on reput täys tavaraa,joista ei oikein ole takeita mitä ne on ja onkohan nuo hyödyksi,niin eteisen nurkasta valuu kohta sotkua pitkin muita huoneita ja useimmiten ensimmäisenä kohti makuuhuonetta.

Kun on ensin tehdään töitä että löytäisi Sen Oikean,jota rakastaa on sen jälkeen alettava tehdä töitä että rakastaa sitä jonka on löytänyt.