Kerran Erämiehen kanssa illan pimeydessä ja syysliukkaiden aikaan tulimme koirien kanssa ulkoa.Koirat kiskoi ja jokainen lihas jännitettyinä pysyimme pystyssä.
Siinä kun talon ohi kuljimme Rouvan mieleeni tunki näköhavainto,kun siinä nyt käveltiin vaan,että katoppas Kuopuksen polkupyörä on vielä jäänyt tuohon seinään nojaamaan. Äänen tuon huomion sanoin ja päiväilin,ettei kyllä tartte sen huimapään lähteä enää pyöräilemään kun näin liukastakin." huoh!pitäsi tuokin viedä varastoon" ja saman tien omat ajatukset jatkoivat jo matkaa ruuanlaittoon,verhojen väriin,nukkumiseen ja huomiseen päiväohjelmaan.
Tultiin sisälle ja samantien Isäntä hävis. Jo ehdin ottaa ihmetyksen siihen ja silloin näin ikkunasta kuinka Isäntä raahasi liukkaalla pihajäällä kahta polkupyörää kohti varastoa...
Siihen tiivistyi taas sinä päivänä miehen ja naisen välinen ero : kun nainen suunnittelee ja päiväilee,mies ottaa ja tarttuu toimeen " no,sinähän just sanoit että nuo pittää viedä!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti