Hiihtokoulua

Isännän kanssa meillä tarjoutui tilaisuus päästä kaksin laskettelemaan.Se on hauskaa,sovimme että saan vähän opetustakin ja Isäntä on oikein hyvä opettaja.Meillä ei tule minkäänlaisia ongelmia tai ristiriitoja kun hän opettaa.Minä kuuntelen ja tottelen,hän kehuu ja kannustaa ja osaa opettaa niin että sen tonttukin tajuaa.Niinpä meillä oli oikein mukavaa ja innostuin kovin.Ehdotin innoissani jopa minulle vaikeampaa rinnettä,kun tuntuu että suksihan kääntyy niin hyvin ja niin helposti.Niinpä mentiin,Isäntäkin kehui minua,kun niin hyvin olin oivaltanut "lyhyen käännöksen paineentunnun" ja sovittiin että hän menee edellä ja minä kannoilla koetan matkia. Idea oli hirveän hyvä.Kävi vain niin,että rinne oli minulle vielä kovin vaikea,enkä ihan kannoilla pysynytkään.Isäntä odotteli rauhallisena ja tyytyväisenä rinteen alla,kun minä sitten hetken päästä tulin ja paineentuntua oli kyllä. Eiku uudestaan,olin saanut tavatonta itsevarmuutta enkä lannistunut.Kun sama oli pari kertaa jo toistunut,Isäntä sanoi että jospa hän käväisee tämän mäen "pikkusen rivakammin". Siis mitä helkuttia! Rivakammin! Hänhän oli jo 3 mäkeä palellellut mäen alla minua ootellen,kun minä tulin aivan kannoilla. Ok. Ja taas mentiin.Sain mäen päällä sauvat kiinni ja oikein keskityin kuin kisalaskija konsaan,"ulkosuksi,molemmat,päkiät"..Kun olin 1/6 rinteestä laskenut ja mennyt oikein rivakasti ,Isäntä näytti alhaalla odottelevan.Se oli hauskaa. Siirryimme toiseen rinteeseen.