Ei ole lahjahevosen vai miten se nyt meni?

Meillä on Ikuisuus -Erillaisuus Talonmiehen kanssa siinä,milloin ja minkälaisia lahjoja annetaan tai ostetaan. Mies ei ole niitä miehiä,jotka suorat housut jalassa pohtisi timanttikauppiaan kanssa,että kuinkapa se tämä smaragdi kimmeltäsi kilpaa pikkurouvasen kaulassa. Tai suihkisi internetin sivuilla vaimoselle jotain kivaa vaatetta.Ehei, kun mies intoutuu ostamaan Rouvalle jotain,se on poikkeuksetta käytännöllistä tai kivaa tekemistä.Ja tämä ei enää vuosiin ole mielestäni ollut huono asia.

Miehellä on työnsä puolesta mahdollisuus joskus päästä katselemaan talvivaateALErekkitankoja hieman niinkuin takaovesta. Olen jo muutaman vuonna kehoittanut melkoisen terävään sävyyn,että siellä voisi katsella muillekin perheenjäsenille jotain ALEkorista.tai normitankokin voisi käydä. Ja tänä vuonna se sitten toteutui. Vapun jälkeisissä aurinkoisissa päivissä mies tuli töistä kahden untuvatakin kanssa.Takki oli oikein kaunis ja juuri minun värinen, ei mikään perusväri eikä ehkä monenkaan naisen suosikki,mutta untuvaa ja oikein kaunis. Kokokin sattui olemaan sopiva,joka on aina pelottava seikka kun mies ostaa vaatteita.
Takki päälle seisoskelin auringon paisteessa ja peilailin itseäni kotisortsit jalassa,untuvatakki päällä.
- "onpa ihana!" "tosi lämmin!"
-"niin on ja mahtuu pieneen tilaan reppuun,tässä on kato tämmönen pussi johon tämän voi tunkea"
-" onpa kyllä kaunis ja näin edullinen!"
-"tämä on kyllä hyvä kun voi laittaa näin pieneen tilaan tähän pussukkaan tämän koko takin"
-" oonko minä sinusta lihavan näkönen tässä?"
-" no miten niin lihavan näkönen,hyvä takki se on!mahtuu tähän pussiinkin tämä!"