Syksy on tarjonnut parhainta satoaan.Kirkkaita,kuulaita päiviä ja kylmiä öitä.Ruska-aika alkaa olla käsillä ja luonto tarjoilee antimiaan niille jotka niitä ennättävät hakemaan.Pulmusillakin on syöty sieniä,muikkuja,puolukkapuuroa,mustikkapiirakkaa ja mikä parasta!kalakukkoa!
Syksy toi Karun Tiedon Boriksen silmien tilan pahenemisesta.Koiran käytös muuttui ja alkoi tulla selväksi,ettemme tällaista voi jatkaa.Metsäkoira oli siirrettävä autuaammille metsästysmaille.Rakas Ystävä kommentoikin mainioisti sanoin,joihin on helppo yhtyä: " olen jo kauan sitten hylännyt sellaisen uskon,jossa eläimet ja ihmiset eivät mahtuisi samaan Taivaaseen".
Samantien ,kuin puuntakaa tuli tieto,että 3 kk ikäinen jämtlannin pystykorva neiti,Siru on vailla kotia.Päätös ottaa Siru joukkoomme ei ollut vaikea,Siru sulatti sydämet samantien.
Siru on rauhallinen,utelias ja kovin rohkea nuori neiti,joka tuntee jo nimensä ja vislauksensa.Siru rakastaa Barbeja,naruja,papereita ja Viliä.Vilihän on meidän Villi,joten hälläkin on päiviin tullut kovin nyt eloa ja vauhtia kun Siru pistää hippulat vinkumaan niin että tarhassa multa pölisee!
Aiemmista marjavuosista oppineena me Isännän kanssa ei oikeastaan kovin paljoa yhdessä marjasteta.Sitäpaitsi olen itse hurahtanut sieniin,joista tunnen jo seitsämän eri sienilajia,joita sitten Äidille poimin.Äiti on sitten jatkojalostamon tavoin vääntänyt sieniä purkkeihin. Itse en edes sieniä syö,mutta olen yrittänyt laittamista opetella,sillä Talonmiehen lautasella olen havainnut varsin isoja kekoja sienisipulisalaattia.Talonmies on Ukin kanssa pitänyt verkkoja,ja siitä olemme paljon nauttineet; on saatu savusiikaa,kalakukkoa,paistikaloja ja kalamureketta. Verkkojen pitäminen muuttui ongelmalliseksi tuossa heinäkuun lopussa,kun joku tarvitsi meidän verkkovenettä ja ottipa sen sitten matkaansa-ilman lupaa. Nyt Talonmies taiteilee isolla moottorivenellä ja on työlääntynyt.Vesilinnunmetsästyskin alkoi ja sieltäkin saimme saalista,joten kyllä meitä on Luonto muistanut: antoi ja otti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Jotkut kuivuvat ja kovettuvat vanhetessaan, toiset pehmenevät. Kova säilyy, pehmeä häviää.
VastaaPoistaIhan omituinen esipuhe sille että olen itkenyt koiran(jota en kerennyt edes tavata)kohtaloa.
Teiltä jäi varmasti paljon rakkautta käyttämättä, Borikselle varattua, Siru saa nyt sen kaiken perinnöksi.
Tämä syksy, on todellista Taivaan lahjojen jako-aikaa. He ketkä ovat ymmärtäneet, että sekin on haettava "avustusten" jakopisteestä, saavat elää yltäkylläisyydessä. Runsauden ja rakkauden syksyä Teille koko perheelle + liitännäisille.