Puolukoita poimin

Löytyipä päivä,jolloin MarjojenPääPoimija oli jo senverran hidastanut poimintatahtia,että päätti ottaa minutkin mukaan. Ja mitenkäs sinne muuten,kuin traktorilla,kun mennään tuohon ihan lähelle tuohon vaaraan,siinä on niin mahoton sitä puolukkaa,että! Tuttu prötprötpröt jo pihalta kuului ja niin kerättiin,tällä kertaa huomattavasti paljon nopeammin ja paremmin,kamat kasaan ja sankot matkaan. Pihalla katselin tuota työkonetta,joka on perheesemme sulautunut prötpötyksineen ja aloin pohtia ääneen että mihinkäs minä mahun tuossa: Traktorihan siis on 50 vuotta vanha,jossa on se 1 avonainen koppi.Ja penkki.
"oot vaikka (!) tässä" totesi Kuski ja näytti metallista juttua,joka traktorin perässä on jonkin nostamiseen tarkoitettu.Ja niin minä istuin. Tasapainoilin,mutta istuin.Saatiin makeita puolukoita ja hyvä mieli.