Sirun terveiset

" Niin,että haloo!Onko siellä ketään?Nuuhnuuh? Emäntä on niin hirveen väsynyt ja äksy,että se ei jaksa kirjoittaa mitään.Minä ajattelin,että minäpä kerron kuinka olikin hankala juttu tämä kun minusta tuli semmonen tyttökoira,joka voisi alkaa saada pentuja.

Mulla on ollut niin ihana tämä paikka,kun täällä oli jo tuo Vili.Se on niiin ihana! Punainen ja voimakas,mitä ihanin karva! Se kuuntelee minua ja antaa mullekin joskus luita,jotka se kyllä ensin omii itselleen.Sitten se esittää että se muka on hirmu vihainen ja näyttää mulle hampaitaan.Sitten kun minä vähän härnään sitä ja hypin sen kaulassa,niin kyllä se sen aina antaa.Minua ei kyllä huvita niitä sitten syödä,minusta ois kivempi ensin vähän peuhata.No,kyllä me on hyvät sävelet löydetty ja me nukuttiin samassa kopissa pakkasella.Se on niin ihanaa,lämmin turkki ja toisen hengitys kaulalla,ei tule kylmä ei,vaikka emäntä vauhkoo,ettänyt ne paleltuu.

Sitten porukat alko tehdä niin,että minut otettiin sisälle.Se oli niiin ärsyttävää!Just kun mulla ois ollut niin kivaa! Minä en sitten tiedä,mutta kai se liittyy siihen kun mulla alko pyllystä tulla verta.Tai jotain joka maistu toooosi hyvälle. No,sisällä olemisessa on puolensa. Olen saanut paljon rapsutuksia ja täällä on mahtavia villalapasia! Mielettömätä maut! Emäntä taas kyllä huusi aika paljon. En tiedä miksi se huutaa,mullahan on parempi kuulo kun sillä. Kerran oli jätetty mulle oikein kasa villaa,kuulemma mummo oli ne just tehny. Ne oli niin ihanat! Ja taas emäntä raivos. Muut katto pahasti,mutta emäntä...huhhuh. Ei ole tainnu tarpeeksi nukkua sohvalla niinku minä. Kun nukkuu sohvan mutkassa,ja hyvin venyttelee,on paljon virkeämpi.Ja käy tietenkin lenkillä ja vähän haistelee muitten kuulumisia ja maisemia; kyllä sitä sitten jaksaisi. Mutta ei. Emäntä vaan huutaa ja kuljeksii vaatekasojen kanssa. Luuleekohan se että ihmispennuillakin on huono kuulo? Vai onko niillä joku valtataistelu menossa? Että ne ei ota kunnolla yhteen ja tappele niinkuin me koirat kun laumanjohtajuudesta taistellaan.En tiedä.

Mutta asiaan, sitten kun mulla oli pitänyt olla sisällä viikko ja tässä oli niitä muitakin ihmisiä. Yhtenä iltana kävi semmonenkin ihan punainen ihminen,jolla oli mielettömän ihanat villalapaset! Se jako hirveesti tavaraa ja vähän aikaa emäntäkin oli huutamatta. Emäntä leikkikin hetken semmosilla hirveen pienillä esineillä,joita olisi ihana maistella,mutta se nostettiin multa pois.
Sitten minun takapää alko tuntua jotenkin kummalliselle. Oli se vähän arkakin,mutta eniten se tuntu oudolle. Se oli painava ja oli vaikea kävelläkin.Emäntä päiväili ja puristeli. Ei kai ne ollut tyttökoiran pyllyä koskaan nähnyt juoksun aikana. Ne oli hetken huutamattakin.Sitten yhtenä yönä se meni tosi kummaksi.En noussut edes ylös,ja isäntä vei minut eläinlääkäriin.

Elänlääkäri sanoi,että minulla on emätinprolapsi.En tiedä mikä se on,minuun tökättiin kipeästi jollain neulalla ja nukuin.Kun heräsin,minulla oli hirvittävän huono olo ja kauhea kova juttu päässä! Se oli kauheeta! Takapää oli ihan kummallinen ja siihen sattui. Mutta pahinta oli se ihme hökötys päässä! En pystynyt kävelemään keittiössä,kun se juuttaan kapistus kolisi ja oli edessä koko ajan.Syöminen ja juominen oli vaikeeta ja ulkona en saanut kunnolla haisteltua kun se oli tiellä. Sitten on pitänyt syödä jotakin lääkkeitä,joita isäntä piilottelee kinkun paloihin.Se kai luulee etten huomaa pahanmakuisia palasia,mutta se kinkku on niin hyvää,ja sitä ei mulle koskaan muuten anneta.

Pahinta tässä on ollut se,etten saa olla juuri yhtään Vilin kanssa. Se surettaa ihan hirveesti.Katson usein ikkunasta tarhaan ja itkeskelenkin paljon. Ja jos nuo ihmiset vaan vielä jättää minut tänne sisälle yksin,niin teen kyllä selväksi että se ei ollut hyvä juttu. Mutta siinä on ollut se huono puoli että taas emäntä huusi ja se huusi kyllä paljon. Lenkillä me on saatu olla yhdessä ja Vili koko ajan kaivelisi minun takapäätä,kun siinä on vielä ne hirveet housut.Ihmiset ei anna sen yhtään haistella.Kahjoja kai ne on. Ulkona on ollut monena päivän tosi kylmä,emäntä sanoi että jäätyyhän se Vili. Silloin ne toi Vilinkin sisälle ja se oli kyllä komea! Se oli kuin leijona,upea paksu karva aivan pystyssä ja huurussa,pakkanen oli tehnyt siitä kuin veistoksen!Oi! Muttamutta! Ihmiset pisti meidät eri huoneisiin! Siitä en tykännyt! Itkin oven takana niin kauan,että isäntäkin huusi. Siis,oikeesti! Eikö ne tiedä senvertaa,että mulla on oikein hyvä kuulo?

Kaipa se huutaminen on joku muu reaktio.Niinhän meillä koirillakin saattaa olla.Jos on turhautunut tai vihainen tai surullinen,tulee tehtyä jotakin jolla saa huomion.Niinkuin minä,kun minut jätettiin tänne yksin! Kyllähän minä tiedän ettei sänkyyn saa mennä.Meninpäs! Ja tein sinne kakatkin! Hävetti se sitten kun tulivat kotiin ja huomasivat.Tiesinhän minä,että ne tulee,mutta...tuntu niin pahalta olla yksin. Huutaakohan se emäntäkin sitä? Että siitä tuntuu olevan yksin?

No,nyt minun on oltava vielä viikko sisällä.Käyn ihmispentujen kanssa lenkillä ja se on hauskaa! Niitä on hyvä jallittaa! Me kokeillaan aina kuka meistä oikein määrää. Näen Viliä aina joka päivä,mutta ihan vähän aikaa. Se harmittaa,mulla on hirmuinen ikävä Viliä.Isäntä sanoi,että me joudutaan eri tarhoihin! En mene! Minä kyllä olen Vilin kanssa.On niin paljon mukavampaa olla yhdessä. Sisällä minä maistelen pikkuesineitä ja lapasia. Mummo on luvannut,että minä saan yhdet omat lapaset! Ihanaa! Ne peukalot on niin hyviä! Nyt minä menen käymään taas ulkona,otin just sen pahanmakuisen pillerin ja mahaa vääntää-ei ku terveeksi vaan! "