Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Mehtuuaamu

Erämies ei ole mitään aamuihmisiä. Aamulähdöissään hän ei ole mitenkään nopea.Kommunikointi hänen kanssaan aamun varhaisina hetkinä voi olla hyvin töksähtelevää,eikä analyyttisiä arvioita tulevasta päivästä oikein irtoa. Kahvia menee,joskus puuroakin,mutta ruoka ei varsinaisesti hänelle kovin maistu.Hän elelee omassa unisessa olemuksessaan kuin meitä muita ei olisikaan; ovet pamahtaa,valot syttyy ja kaapin ovet kolisee.

Kun metsästysaamu koittaa,alan jo illalla höpöttää kuinka sitä taas koko kämppä herätetään klo 5 ja vaatteita etsitään ja eväitä pakataan ja tavaroita etsitään ja minulta kysellään kesken unen,että missäköhän meidän tulitikut ovat...Äänestä tirisee Ärsytys.

Tällainen kommentointi on täysin turhaa.Erämies on nimittäin mainio tapaus,kun on metille lähtö. Kuin palomies,hänellä on illalla asetetut housut kenkineen keittiön pöydän ääressä.Reppu pakattuna,kahvinkeitin ladattuna ja eväät jääkaapissa pussitettuna--siis kaikki valmiina.
Mutta entäs se päivän kulun suunnittelu.Siinä jää aivokirugit toiseksi kun aloitetaan kuuntelemaan säätiedotusta: mistä päin on tuuli? Siis ajanko auton jo siihen pistolle,vai pitäisikö ottaa riski ja ajaakin siihen montun laitaan,jos tuuli siinä vaaran kuppeessa kääntyy? Onko satanut? Aikooko sataa?Vettä vai lunta vai räntää? Onkohan siihen jäätänyt vettä siihen kanervikkoon...?Sitten kartan luku.Sitä ei vilkaista ja huitaista jotain pikkureittiä jonnekin.Sitä keittiön pöydän ääressä pyöritellään ja mietitään ja pohditaan,muistellaan maaston muotoja ja soitten kovuuksia.Ja jos tulee kaato tuohon suon taakse,niin miten siitä sitten se kelkka ja jos tuosta tullee karkko,niin koiran saa tälle puolelle..Lista on loputon kuinka moninaisia seikkoja on otettava huomioon.Ja se tekniikan määrä.Siinä on virtalaitteita enemmän kuin monella olohuoneissaan.On puhelinta ja lähetintä ja säädintä ja ihan vanhanaikainen kompassikin löytyy housun taskusta.On remmiä ja rensseliä,patteria ja ainiin!nekin on pitänyt ladata samoin puhelimet ja koiratutkat.

Kun sitten Lähtöaamu koittaa.Herätyskello ei ehdi piristä niin että minä siihen ehtisin herätä. Ovet ei pamahda,kaapin ovet ei kolise. Kuin pumpulissa Hän siirtyy EräMieheksi ja siirtyy aivan toiseen Ulottuvuuteen. Se on jotain,jota vaimo ei voi tavoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti