Väsy-mittari

Yks mittari,joka pitäis kehitellä insinöörismiesten -ja naisten!- olisi semmonen Väsy-mittari.Se vois olla siinä etteisessä,ku takkia riisuu ja kenkiä potkii,vois vaikka nenänpäänsä painaa elektroniselle lukulaitteelle,joka arvioi unenpuuteen -ja laadun. Mittari laittaisi sitten suoraan vaikka tekstiviesti puolison kännykkään tai vaikka antais ilmoille kirpakan varoitusäänen"Wiiuu,wiiiu"-Väsymystaso liian korkea,huomio!väsymystaso liian korkea. Näin siinä jo molemmat ,mitattu ja puoliso ehtisi hetken valmistautua ja orientoitua,että kuinkas tässä nyt loppuilta edetään.
Siinä mitattu tietenkin itse uupuneena menis hetkeks rauhoittumaan,söisi kevyesti ja vetäytyisi puoleksi tunniksi omaan rauhaansa.Sitten hän keräisi kaiken voimansa ja tulisi puolisonsa luo jakaen tuntonsa,miten nyt väsymys pääsi näin kimppuun ja päälle.
Saattaa olla että on siinä toinenkin nukkunut huonosti,lapset olleet sairaita,työstressi painaa,patja on huono tai oli liian kuuma.Siinä sitten se jugurttipurkillinen rauhoituttaisini kevyesti puhellen ja lähellä ollen,vältellen puhetta laskuista,rahasta,ensi viikon iltamenoista,liian vähistä iltavapaista,tekemättömistä töistä ja sanomattomista sanoista.Oltais vaan,kävis ehkä pikku lenkit vaikka yksikseen tai yhdessä ja sit ajoissa nukkumaan ja parempaa unta odottelemaan.Ja kaiken tämän takaisi tuo Väsy-mittari,joka jo alunperin neutraalisti ilmoitti mitattuna suureena väsymyksen tason.

Nythän tilanne on se,että kun unenpuute ja väsymys iskee lapsiperheeseen: on siinä akuutti kriisi pesäke.Siinä saadaan riita aikaiseksi viimeviikkoisista sanomisista ja ensiviikon sanomattajättämisistä.Toinen kun yrittää alkaa puhua aidoista,toinen saa bensaa tulipaloon ja suuttuu,kun taas painostetaan ja mikään ei riitä.Salamanopeasti ollaan tilanteessa,jossa on ilmiriita ja itku,ja kumpikaan ei oikein käsitä kuinkas tässä taas näinkävikään. Sanotaan mitä ei tarkoitetan sanoa ja sanotaan äänenpainoilla joita ei saisi olla ihmispuheissa käytössä,vaan niitä käytetään koirankoulutukseen.

Unen määrä ja laatu on yksilöllistä.Pimeän tullen sitä moni tuntuu tarvitsevan enemmän ja kuitenkin osa pärjää jatkuvasti muutamalla tunnilla.Toiset kääntyilee,kuorsaa ja narskuttaa hampaita,toiset nukahtaa ennenkuin pää osuu tyynyyn ja herää sitten aamulla siitä samasta paikasta.Eläppä siinä sitten sopuisaa yhteisunimaailmaa samassa sängyssä.Siihen sitten lisäätään vuorotyöt,lasten heräilyt,koirien ripulit ja huono patja..Huoh.Insinöörit siis sulatetun tai sulamattoman elektroniikan alalta: töihin mars!