Meillä eletään monenlaisia aikoja.Sesonkiaikoja,kiireisiä aikoja,arkivapaita ja aamuvapaita.Jotkut päivät ovat yhtä menoa,jossa syvällisimmät kohtaamiset on siinä kun tekstaa toiselle että tuo kaupasta vessapaperia.Sitten jokunen hetki on se kun on molemmilla ollut omaa aikaa,lepoa ja rauhaa riittävästi.Silloin voi olla hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja tunteista,haaveista ja unelmista.Sitten taas on tilanteet jolloin olisi pakko selvittää joku Ärsyttävä Arkiasia ja yhtään ei huvittaisi. Näitten kaikkien yhdisteleminen on melkoista taiteilua,varsinkaan,jos niistä ei puhu tai niitä ei suunnittele.
Yksi oleellisimmista oivalluksista on ollut se,että voisi sanoa toiselle että "puhutaanko tästä huomenna/illalla/aamulla,kun nyt on niin väsynyt/vihainen/..ettei jaksaisi,vaikka tämä asia onkin tärkeä ja on selvitettävä,niin voidaanko sopia ettei nyt"
Mutta helpommin sanottu kuin tehty! Voi itku ettei koskaan ole tehnyt niiin paljoa mieli puhua talon laajennussuunnitelmista kuin silloin kun Isäntä on lähdössä töihin! Tai auton vaihtamisesta silloin kun Erämies on lähdössä metille! Tai suunnitella viikonlopun ruokalistaa silloin kun formulat alkaa telkkarista! Elikkäs,olin luullut että minunhan hanskassa tämä(kin?!) on: minä se kyllä osaan kunnioittaa toisen omaa vapautta sanoa että jutellaan myöhemmin.Tai minä se kyllä osaan valita oikean hetken puhua hankalista asioista,mutta kun tuo Isäntä...Olikin yllätys huomata että se olen kyllä minä,joka ei millään jaksaisi olla sanomatta Tärkeää Asiaa just silloin kun Minä tahtoisin.. miten se juttu menikään niistä viimeisistä sanoista..?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti