Kun kevät alkaa kurkistella vaarojen takaa,meiltä aukenee Mitä Upeimmat hiihtomaastot.Niinpä hetimiten kaivelimme Isännän kanssa Ruotsin armeijan poistomyynnistä hankitut tervatut puusukset varastosta ja ison kasan monoja ja suksia tenaville testattavaksi,että kelle taas sopii mitkäkin parit.Ja kun pakkanen sitten eräänä aamuna lauhtui alle -20 asteen aloimme aamukahvilla suunnitella,että josko nyt tänään lähdettäisiin koko porukalla jäälle hiihtämään.
Minulla oli kirkas visio siitä,että miten toimitaan.Nyt kun kahvilta noustaan,puetaan ensin lapset,sitten itsemme,haetaan koirat,laitetaan sukset jalkaan ja Isäntä edellä lähdetään jäälle.Me aikuiset teemme hankisuksilla latua ja pidämme koiria ja ipanat perässä.Matka on melko lyhyt,noin tunti,niin sen jaksaa pieninkin matkassa pysyä.
Tämä sama visio ei ollut Isännällä.Hän alkoi kiskoa omaa haalariaan päälle kun vielä ipanat hillui yöpuvuissaan ja kahvi oli kupissa." mikä nyt?" aloin kysellä,ja katselin kuinka minun Visioni lehahteli ikkunasta ,törmäämättä Hänen Visioonsa. "Katon sen kelekan sytytystulpan,ettei poksahda sinne jäälle" tuumi hän jo jalka ovenraossa. "Kelkan?" ,"niiinh.." " Siis moottorikelkanko?" ihmettelin,kun ei järkipoloinen muuta viestiä osannut antaa,ja tein jo kovasti töitä etten korota ääntäni.Istuin typertyneenä kahvimuki kourassa keittiössä suunnitellen rentoa hiihtoretkeä ja Isäntä tuumii,että hänpä tekaisee pikkuisen moottorikelkkaremonttia ennen lähtöä,joka minun mietinnöissäni olisi ollut n.45 min kuluttua.
Siivosin pöydän ja aloin touhuta lapsille vaatetta ja pidin sitkeästi kiinni hyvästä tuulesta ja siitä että hiihtämäänhän me kyllä lähdetään..Kuulin kelkan kovaäänistä pörinää ja kiittelin mielessäni,että jokos se tulikin kuntoon...!Jihaa.
Isäntä tuli kädet rasvassa ja pakokaasulle haisten reilun puolen tunnin päästä.Ja äkäisenä kuin ampiainen."Pirulauta!Nyt se leikkas tuonne rinteeseen ja se läpäläpäkäpäsäpäräpä tippu sinne." Mitäs Nainen tekee? Ei.Ei kysy,mikä osa se on? Ei etsi syitä miksi semmonen särkyi. Ei ala lohdutella. Ehei.Nainen kysyy: " mitä helevettiä sinä siellä olit?"...
Saimme kuin saimmekin keskusteluyhteyden.Isännällä oli ollut idea,että hän ajaa moottorikelkalla latupohjan,jota pitkin meidän olisi niiiin paljon helpompaa hiihtää.Kelkka on kuitenkin vanha ja itserakennettu,sillä ajamaan lähtö ei aina tapahdu kuin Rennyn elokuvissa.
On vain niin paljon helpompaa olla sanomatta ja puhumatta; sitä luulee tietävänsä mitä toinen sanoo ja luulee ainakin tietävänsä että toinen suunnittelee samoja asioita samoin kuin minä...
Kiersimme mukavan hiihtoreitin.Kelkka odotti korjaajaansa sen aikaa,ja SE oli uroteko Isännältä.Nimittäin jättää kelkka siksi aikaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä tätä luetaan ja odotetaan uutta. Ymmärrän kyllä että Sinulla on vähemmän aikaa kirjoittaa kuin MONELLA lukea. Piristäviä hiihtoretkiä! Terveisin Mamma
VastaaPoista