Suru ja Murhe

Suru ja Huoli ja Murhe ja Harmien Harmi,astui elämäämme rakkaan hirvikoiramme muodossa.

Hirvikoira Boris on ollut lempeä ja tyytyväinen,iloinen ja innostunut jämtlannin pystykorva,joka makaa sohvalla lapsikasan alla ja kun keittössä kuuluu narahduskaan,Boris on ampaissut kärppänä paikalle,ihan vaan tarkastelemaan (kuola valuen) että mitäs sieltä herahtais koiran suuhun. Hirvimetsässä Bopi painaa kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ja pysäyttää 500 kiloisen hirven itkemättä ja sohvaa kaipaamatta.Kaadolle Bopi häntä heiluen on odotetellut Ukkoa,että missä nää kuppasit näin kauan,toisin kuin Jotkuthan saattaa olla kovinkin hirven raadon perään,niin ettei siihen niin vaan "vieraat" hirvimiehet lähelle pääse.

Tämän syksyn Boris on ollut kalpea aavistus edellisistä syksyistä.Metsämies on joka kerta päiväillyt ja jututtanut Koiraa,että mikä Poika mättää? Hirviä löytyi,mutta sitten Bopi juoksi kiireen vilkkaa Ukon jalkoihin,että eikös jo lähdetä kotiin,onhan tässä näitä,"onko mittään ruokaa mukana?"
Kerta toisensa jälkeen koiraa on kiikutettu eläinlääkäriin,ja viaksi on epäilty eturauhasen tulehdusta,joka voi helposti urostarhakoiraa vaivata.Antibiottiia ja kipulääkettä kun sai kuurin,olo helpottui ja sitten taas mentiin kahtasattaa ja lujjaa.Emme osanneet aavistaakaan mitä tuleman pitää.

Yhtäkkiä eräänä viikonloppuna Boriksen toinen silmä näytti oudolta.Pikkukylässämme ei ole eläinlääkäriä,puhelimessa lääkäri ei osannut sanoa oikein mitään,koira olisi pitänyt nähdä.
38 h myöhemmin saimme koiran eläinlääkäriin,jossa todettiin Bopilla olevan erittäin korkea ja vaikea silmänpainetauti,johon heti aloitettiin hoito.Liian myöhään.Koira oli ehtinyt sokeutua,kun paine silmissä nousi ja oli liian kauan liian korkealle,tuhoten näköhermoja.

Olemme nyt eläneet kriisiä,jossa pohdimme sokean hirvikoiran elämää.Toinen koira yrittää nuolla Bopin silmiä ja ajoittain Bopi tassulla pyyhkäisee silmäkulmaa,kuin ihmetellen"mikä hitto näihin tuli?" Boris seisoo oven saranapuolella odottaen ulospääsyä ja pelkää terassin kolinaa,jossa pakkasella puulankut kolisee ja paukkaa,varmaan kaiku muuttaa sen mekkalan hyvin oudoksi Bopin korviin. Bopi ei säntää mihinkään,ei juokse keittiöön eikä hötkellä lasten perässä liukkalla laminaatilla.Ulkona jäällä koira muistuttaa hieman entistä; se juoksee häntä suorana lenkkiä ihmisen ympärillä,kuin ennen hirvimetällä,mutta lenkki on vaan muutamia metrejä.Boris pehertelee ja piehtaroi lumen seassa ja haastaa nuorempaansa leikkiin ja juoksee sitten aivan eri suuntaan kuin toinen.."ja sinnekös sinä menitkin"

Tilanne on tuskallinen Hirvimiehelle erityisesti,onhan metsästys luonut heidän välilleen suhteen joka on hyvin kiinteä.Meitä on ahdistanut erityisesti se,että todennäköisesti koira kärsi kovista kivuista ja näön asteittaisesta huononemisesta pitkin syksyä,meidän tietämättä ja lääkäreittenkään huomaamatta.

Elämä on onneksi opettanut,että tämän(kin) me kestämme,meitä on kuitenkin kaksi aikusta kantaamaan perheemme yli surusta ja kriisistä ja ahdistuksesta.