14v. sitten marssittiin pitkin pitkää kirkon käytävää,katse tiukasti päädyn ristissä,ettei sukulaisten ja ystävien lämpimät katseet ja hymyt ala itkettämään .Päivä oli kaunis,kesäinen,kevyt tuuli ja poutaa.Pihjalanmarjat oli aivan punaiset,kuin luvaten syksyn ja metsästyksen jo saapuvan.
Ajattelin silloin,että mennään naimisiin ja pyritään siinä pysymään.Muistan etten luvannutkaan oikein kenellekään enempää.Ajattelin,että työtähän tämä vaatii,mutta ei se epäinhimillistä ole,siis se työ rakkauden tähden.
Papin edessä juhlalliset tahtomiset ja valat vannottiin.Pappi kysyi Pikkuveljen(5v.) sanoin: "Minne Ihminen joutuu kun menee naimisiin?"Olimme hyvin vakuuttuneita siitä,että Onnelaan siinä joutuu.
Vihkikaavassa tahdotaan rakastaa.Siinä ei luvata eikä vannota ikuista onnea ja rakkautta.Siinä tahdotaan yrittää.Tahdon ottaa puolisoksi ja tahdon elää myötä - ja vastamäet.Siinä tahdotaan tehdä Diili,jossa teen kaikkeni ja vähän enemmänkin,enkä katso mihin se riittää vaan jatketaan silti.Rakkauskin saattaa loppua,mutta jos tahtominen ei ole loppunut,on vielä mahdollisuus löytää Rakkaus uudelleen.
Häät oli muuten edelleen parhaimmat häät,joissa olen ollut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Kasa kommentoi
VastaaPoistaHyvä Kati. Piristävää ja rohkeaa.( Kommentoin tässä myös edellisiä merkintöjä). Kukapa ei tunnistaisi samoja välähdyksiä itsestään ja parisuhteestaan. Helpottavaa aina havahtua siihen että samanlaista arjessa taaplaamista, riemua ja taistelua sitä on muillakin. Paljon joutuu nielemään ja joihinkin nielemisiin joutuu palaamaan uudelleen, koska se pala ei ollutkaan sulanut. Viisaampana osaa niellä sen oikein eli ei niellä ollenkaan. Se pitää käsitellä muulla tavoin, mutta näin ajoittain oraalivaiheeseen taantuneena lankeaa lapsellisuuksiin. Kuinka sitten ratkoa pulmat ja riidat ? Kuinka edes keskustellaan samalla kielellä ? Minä ainakin olen välillä ummikkoturistina vaimolandiassa. Kati hymähdät ja sanot että opettele ainakin aloittamalla; minusta tuntuu, eikä että sinä aina.. ja sinä olet mielestäni pelkkää pyllyaukon reunaa koko maataloussorkkaeläin siinä eli arvioimalla vaan toisen epätäydellisyyttä. Rakentavalla keskustelulla, niin että annan riittävän selkeän kuvan, josta vaimo voi tehdä päätelmät mikä sitä ukkorukkaa riipii. Kyllähän tuo kultainen sääntö pysyy mielessä tasan sen ajan kun hauki lähtee siitä kuuluisasta rannasta.
Mutta oppia ikä kaikki. Elämä on opettelua ja sitten juna menikin jo.