Siikaverkot

Olimme siis harjoitellut verkkokalastusta jonkun kerran.Tunsin vahvistuneeni jo mainiosti.
Kerran Isäntä keksi että ,onpa tyynessä,lasketaanpa ne uudet siikaverkot,ja ottipaikalle tietty.
Hän sai minut innostumaan,olihan sitä jo harjoiteltu ja kalahan on hyvää.

Verkkomies meni rantaan kumpparit kumisten,laitteli systeemit ja jutskat valmiiksi ja jäi odottelemaan.Hän oli onnellinen kun sai minut mukaan mukavaan tekemiseen.

Minä laitoin pyykit kuivumaan,lapset videoitten ääreen,puuro hellalle jo hautumaan.Vein koirien ruuat ulos tarhaan,roskat ulos ja samalla juttelin kännykässä ystävättären kanssa,hänellä oli Murheita.Kun pääsin rantaan,tuntui tyyni poistuneen,järvi vaahtosi.Kuinkas sinne nyt? Verkkomies ei näyttänyt lainkaan ilahtuneelta rantaan tulostani,aistin ärtymystä ja minua alkoi siinä hetkessä tökkiä.

Verkkomies oli ihmetellyt rannassa vene vesillä jo tovin,hän ei voinut käsittää,mikä kestää? Jos ollaan menossa verkoille,mennään.

Soudin ja huopasin.Kiskoin airoja ja yritin." Souappa nyt!" " Souappa taaksepäin!" " Siis minne?!"
En tuntenut taaksepäin soutamista. Olin kauhuissani kuin jänis,joka juoksee auton valokeilassa poukkoillen sinne ja tänne."Piäppä vene paikoillaan!".En löytänyt paikoillaan-painiketta pirun paatista.En enää erottanut oikeaa ja vasenta toisistaan.Pidin Miestä idioottina.Ja minä vielä hullumpi,naimisissa tuon Marsalkan kanssa.En voinut käsittää kuinka tässä näin kävi.

Verkkomies kertoi,kuinka hän yritti löytää selväsanaiset käskyt,yksiviivaiset--joista ei voisi erehtyä.Armeijassa on totuttu napakkoihin ja selkeisiin käskyihin,joilloin kaikki sujuu.Silti hänen pettymyksekseen vene meni minne sattui,verkot meni sotkuunkin.Hän oli minuun tuulessa koko ajan selin,joten äänen korostus oli vielä tarpeen,että senkään vertaa kuulisin.

Kun pääsimme rantaan,olin raivona.Ihme kiukuttelija!Parhaani yritin! Olen niin kokematon tässä ja silti tulin ja yritin ja mitä saan kiitokseksi.Ei tästä mitään tule.Ei taida enää tulla koko avioliitostankaan.Olin vihainen ja surullinen.Kuinka selitän sukulaisille,että erosimme kuin sketsivitseissä,verkonlaskun takia.

Verkkomies koki,ettei hän voinut käsittää,miten noin yksinkertaisesta asiasta tuli näin vaikea.Siis verkot järveen ja pois.Ei siinä nyt avioliittoa verkotettu.Hän oli pettynyt omaan toimintaansa ja surullinen.

Miksi kävi näin?
Sorruin naisellisiin helmasynteihin.En keskittynyt alunperinkaan käsillä olevaan asiaan,säntäilin jo lähtiessä sinne tänne.Liioittelin ja viestintä karahti karikolle,kun en puhunut suoraan ja kertonut tuntemuksistani tai siitä mitä kotona piti tehdä ennen lähtöä. Miehen kehonkieli ja ärtymys oli kuin punainen vaate,ja oletin tietäväni Hänen ajatuksensa.Oletin hänen olevan minulle vihainen.Varsinkin kun aloin avioeroa suunnitella.Jolloin taas liioittelin..
Verkkomies oletti minun tietävä,mitä pitää tuulen puhaltaessa tehdä.Armeijan miehinen puhetapa ei ollut hyvä valinta.Jälkeenpäin Isäntä kertoi,että hermo ei kyllä pitänyt.

Huomenna verkot piti nostaa.Itkun turskeessa menin.

Siitä kalansaaliista savustimme,paistoimme ja purkitimme.Söimme leivänpäällä ja alla.Perunoilla ja ilman.Jaoimme naapureille ja loppuja söi koirat kaksi vuorokautta.