Rokkiviikonloppu

Pääsimme Erämiehen kanssa rokkikonserttiin.Lapset saatiin hoitoon ja liputkin tuli ajoissa ostettua.Oli kuin olisi ollut ulkomailla kaukanakin,kun elokuun pimenevässä illassa sai kuunnella tärykalvot väpättäen kummankin mielimusiikkia.

On melkoinen ilo ja lahja että Oman Puolison kanssa on kohtalaisen sama musiikki-ja elokuva maku.Tietenkin sehän voi olla yksi seikka miksi johonkuhun ihastuukaan,mennään samaan leffaan jne.Mutta kun 14v.avioliittovuoden jälkeen jaksaa yhdessä jorata saman musiikin tahtiin,joka soi silloin 20 v. sittenkin...se on hienoo.

Seurasimme konsertissa selän takaa kuuluvaa kolmiodraamaa,jossa Naishenkilö tuli jututtamaan Mieshenkilöä,vanhaa seurustelukumppania?.Mieshenkilön oma vaimo oli lähellä,mutta ahtaassa tilassa pieni ihminen lavan edustungoksessa.Naishlö itkeä tihrutti,kun Mieshlö ei paljastanut muistavansa ko.Naista.Mies yritti keskeyttää tulvaa,että josko menet elämään elämääsi kuten jo silloin kauan sitten sovittiin..Nainen itki ja parkui kesken konsertin,ja me muut,n.10 lähellä nojailevaa ihmistä tätä sitteen seurattiin kuin tennisottelua,että antaahan olla kuinka käy. Lopulta ulkopuolinen viksu sanoi,että jospa nyt loppu tuo elämän setviminen siinä ja meette toisaalle pohtimaan elämän monimuotoisuutta ja tehtyjä ratkaisuja.

Kohtaus herätti meissä muissa hilpeyttä.Iskimme toisillemme silmää ja naureskelimme vieraittenkin kesken.Oli niin onnekasta ja mukavaa hyppiä Oman Ukon kainalossa,kun ei tarvinnut hättäillä kelpaankohan sitä minä vielä. Kuitenkin tuli mieleen,että voisihan se olla että olisi mennyt minunkin elämä noinkin.Joissakin hetkissä ei näe sitä mitä juuri nyt tapahtuu,asia selvenee vasta paljonkin myöhemmin.Se se olisi viisas joka näkisi asiat aina just oikein just oikealla hetkellä .Vielä viisampi on kuitenkin se joka (ilman viinaa) oppii puhumaan.Erotkin on mietittävä,selviteltävä ja puhuttava.Muuten se kulkee koko ajan taakkana siellä Repussa.