Pitkässä parisuhteessa, ja miksi ei vähän lyhyemmässäkin, pohtii jokainen joskus,että onkohan tämä nyt SeOikea? Sitä puntaroi ja pohtii,jos rakastumisen huumalta pystyy,mitkä ovat hyvät puolet ja mitkä niin huonoja ettei voi käsittääkään.
Rakastumisessa on se hankala puoli että aivot tuottaa koko ajan mielihyväviestejä ja hormonit on niin päin kallellaan,että kaikki muuttuu erinäköiseksi kuin sitten hieman myöhemmin. Siinä pyörremyrskyssä tehdään kuitenkin isojakin päätöksiä.Saati sitten kun pelissä on kaikki tunteet ja kokemukset lapsuudesta lähtien,sukulaisten mielipiteet ja kavereiden vitsikkäät vihjailut.
Lapsuuden kokemukset ovat näistä monella mittarilla hyvin painavia,joskaan niistä ei monestikaan oikein itse vielä siinä vaiheessa tiedä.Matkassa kulkevassa Isossa Repussa saattaa olla hylkäämisen kokemuksia,yksinjäämisen pelkoja,rakkaudettomuutta,sukupuoli-identiteetin rikkoontumisia tai monenlaista epävarmuutta perusasioiden täyttymisestä.
Olisikin hyvin tärkeää löytää omasta Repustaan mahdollisimman paljon sinne sullottua tavaraa,ennenkuin asettuu elämään Sen Oikean kanssa. Repun siivoamistaan joutuu joskus enemmän tai vähemmän jatkamaan läpi elämän,mutta jos olisi edes jonkinlainen käsitys mitä siellä sisällä on.Sitten kun ne kahden Reput heitetään saman eteisen nurkkaan,on kaikki paljon selvempää kun itse tietää mikä kama on minun repusta ja mikä sitten taas sen toisen.
Jos molemmilla on reput täys tavaraa,joista ei oikein ole takeita mitä ne on ja onkohan nuo hyödyksi,niin eteisen nurkasta valuu kohta sotkua pitkin muita huoneita ja useimmiten ensimmäisenä kohti makuuhuonetta.
Kun on ensin tehdään töitä että löytäisi Sen Oikean,jota rakastaa on sen jälkeen alettava tehdä töitä että rakastaa sitä jonka on löytänyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti