A niinkuin ahven ja alku

Kerran kauan sitten toissakesänä Erämies keksi hyvän syvänteen,jossa ahvenet parveili.Hän innostui,kuten hänellä tapana on."Huippu tyyni keli,moottori pellaa nyt niin hyvästi.Lähetäänpä laskemaan verkot!"
Olin valmiiksi kovin kyyninen,(kuten tapana ?)mutta keli oli mainio ja paistettu kalahan on hyvää.
Järven pinta oli tyyni ja kauniisti kimaltava,lapset rauhoittuivat videon ääreen ja niin lähdettiin. Lyhyt matka moottorin avulla saaren toiselle puolelle,ja kaikki sujui kuin rasvattu,vene liukui kuin MiamiVicella aikoinaan.Ilahduin kun lähdettiin.
Saaren toiselle puolelle pääsi tuuli järven selältä tulemaan.Kun moottori sammutettiin,vene ei kauniisti jäänytkään siihen liplattelemaan vaan alkoi tuulen nopeudella liukua sinne minne tuulikin oli menossa.
EräMies muuttui Kersantiksi:" soudappa!" "pidä vene paikoillaan" " keula tuonne kiveen päin!"
Kiskoin MiamiVicen airoja olkapäät rutisten.Jalat luisti lasikuitupaatin pohjalla,hiki valui,eikä kaikki tullut rasituksesta.
Vene meni kuin rasvattu.Mutta ei sinne minne olisi kuulemma pitänyt.Verkko repesi. Airo putosi järven kimaltavalle pinnalle ja jäi kellumaan kuin muistutuksena; hukkuneesta avioliitosta.

Huomenna verkoista nousi ahvenia.2 kappaletta. Mutta minkälaisia! Ainakin 2 kiloisia.Olin lapsena nähnyt meriahvenia ja ruutanoita,nuo köllykät oli kuin niitten giganttiversio.Erämies hihkui,soitti parille kaverille innoissaan:" joo! viisvitosella kuule ahvenia ja ei ollu ku leukaperistä kiinni!".Erämies taputteli minua olalle kuin naapurin setä "kato!on kuule huippuvehkeet!pellaa moottorit ja kaiku!"
Minä olin sanaton.2 kappaletta kaloja.4 tunnin työ,lasten organisoiminen ja rauhoittaminen videon ääreen.2 kalaa.Se tappelu,huuto ja paha mieli järvellä.Olkapäät sökönä.Kaksi kalaa.
Mietin kumpi meistä on hullu.Pakastealtaasta olisi saatu kahdessa tunnissa sama satsi ja ilman pahaa mieltä.
Odotin pahoitteluja kun hän on huutanut minulle.Odotin kiitosta kuinka olin selvinnyt tuosta koettelemuksesta.

Naisen ajattelu ja toiminta on niin tunteissa kiinni.Miehelle oleellista on se kun onnistuttiin.Tuulisella järvellä on toimittava eikä jäätävä miettimään: " miltä minusta nyt tuntuu kun sinä puhuit minulle rumasti".Erämies selvitti jälkeenpäin,että hän oli luullut minun osaavan soutaa verkoilla.Kumpikaan meistä ei siitä mitään puhunut etukäteen.

EräKokki paistoi kalat,voissa kuten asiaan kuuluu. Ruoka oli taivaallista.Kahdesta kalasta viisihenkinen perhe söi kaksi päivää ja loput kannettiin koirille.

Verkkotarinoita saatte kuulla myöhemminkin,ahvenista se kaikki kuitenkin alkoi.