Love and Marriage..

Oma kuva
Kaukana Pohjoisessa,talossa järven rannalla asuu tämän tarinan Pulmuset. Rouva,joka on innostunut kirjoittamaan avioliiton askareista,sekä avioliittotyöstä yleisemminkin.Ja tietysti Erämies,joka on Talonmies ja Kumppani,Aviomies. Avioliitto on 15 vuotias teini,joka on murrosikääkin jo kokeillut. Matkassa kulkee kolme alle teini-ikäistä lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Keski-ikäinen talo vaatii oman huomionsa,iso pihamaa vaatisi paljon enemmän kuin saa.Pohjoisen talvet tuovat lunta tupaan,jos Talonmies ei nurkissa rehki joka liikenevä hetki. Vuorotyö ja joskus työtä vuorotta,viiden ihmisen harrastukset ja parisuhteen hoito,niistä tämä blogi ammentaa kertomuksensa.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Avec?

Takavuosina,kun itse olin kotiäitinä,heräsi näin pikkujoulujen alla kiihkeän katkerana makuinen keskustelu (tai ehkei siinä tainnu Isäntä keskustella) siitä pääsenkö minä juhliin mukaan. Talonmiehellä oli minun mielestä jatkuvasti Kissanristiäisiä ja pikkujouluja ja milloinminkäkinKaudenAvajaisija,johon minua ei huolittu mukaan. Kun itse oli kotosalla ja arki- ja juhlakin- pyöri neljänseinän sisällä,tuntui usein kohtuuttomalta etten minä pääse juhlimaan,pukemaan kauniita vaatteita ja eroon illaksi lasten nukutuksesta.Olin katkera Isännälle,juhlien järjestäjälle,elämälle.Ja Itselleni,etten ole hankkinut juhlapaikkaa itse itselleni.Tai saattoi kyllä olla niin,etten itse sitä silloin tiedostanut,että minun juhlien järjestäminen olisi ollut minun itseni vastuulla.

Mikä juttu tämä on? Siis silloin tuntui,ettei minua tahdota mukaan. Työpaikkojen pikkujoulut on kuitenkin usein sille työyhteisölle tarkoitettu, kenties kiitokseksi vuoden työpanoksesta tai juhla voi olla jonkun kolmannen tahon järjestämä/maksama.Onhan aivan loogista,että silloin siihen osallistuu vain se työporukka,ketkä sitä työtä ovat tehneetkin.
Sitten taas Lähtijän silminhän on aivan mahtava lähteä; pakoon arki-illan rutiineja,syömään hyvää ruokaa ja viettämään hauskaa iltaa juhlavaatteissa. Kyseessä ei ole sen suurempaa Draamaa,suurin osakaan ei meistä TavallisistaAvioliitonTallajista ole menossa etsimään YhdenIllanSuhteita,etsimään seikkailua tai karkaamaan Hurmureitten matkaan. Tarkoitus on viettää hauska ilta tutun porukan kanssa,jonka kanssa niitä työn raskaita hetkiäkin jaetaan.

Sitten taas voi olla niinkin,että juhla onkin Avec,mutta se Puoliso ei tahdo lähteä mukaan.Kenties melko tuntematonta väkeä,joitten kanssa vain puolisolla on omat jutut,työhön kenties liittyvät. Avec-puoliso saatetaan tahtoa mukaan vain juoppokuskiksi tai käy niin,että Avec-juhlaan ei ole tullut muita puolisoita kuin minä..

Kun pikkujouluun lähdöstä syntyy kinaa,tai jopa niin,ettei oikein uskalla sanokaan että Iltamenoja olisi tulossa, on varmaa että ilmassa on Kätkettyjä Tunteita.Takana voi piillä menettämisen pelkoa,arvottomuuden tunnetta tai yksinäisyyden pelkoa. Pelkoa voi syntyä siitä,kuinka Puoliso reagoi.Ikään kuin astuu Puolison kenkiin ja alkaa kantaa vastuun hänen tunteistaan.

Mikä siis neuvoksi.. puhuminen,keskustelu ja kuunteleminen. Ei ole muuta keinoa ratkaista piilotettuja tunteita,kuin pukea ne sanoiksi,ja sanoa.Kantaa vastuu omista tunteistaan,puhua tai kuunnella.Jokaisen omalla vastuulla on järjestää itsellen ikäänkuin OmaElämä,järjestää omaa aikaa,omia menoja ja juhlia.Lähtijän vastuulla on huolehtia ilmoitukset ajoissa,osallistua kenties järjestelyihin kotona(esim.lapsenvahdit) ja kunnioittaa toisen tunteita,joita lähtö kenties saa aikaan. Ja kotiin jääjä voisi kokeilla iloita toisen hauskasta vapaahetkestä,tuleehan hän ehkä sitten virkistyneenä takaisin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti