Tuleeko työ nahkaan kiinni?

Useampi tuttava ja ystävä törmää nykyisin lopulta hyvin kummalliseen ongelmaan: työn ja perheen yhteiselämän yhteen sovittamiseen.Asiaa voi tarkastella kovin monelta kannalta,mutta tänään meillä hersyi keskustelu siitä kuinka oma työrooli saattaa jäädä päälle tai tulla liian kiinni omaan persoonaan.
Hyvin monella ystävällä,tämän blogin lukijalla,sukulaisella ja tuttavalla on työ,josta ei voi kotona puhua.Ammatti sisältää vaitiolovelvollisuuden moraalisin,eettisin taikka taloudellisin perustein.Lääkärit,papit,johtajat,poliisit,palomiehet,lastenhoitajat ja uuden teknologian kehittelijät eivät voi kotonaan jakaa puolisolle,kuinka vaikea,pelottava,raskas tai vaativa tehtävä takana on.Saati jos ei ole ollut vain yhtä vaan joku projekti tai IsoJuttu on sielussa roikkunut jo jonkun aikaa ja pidempään taakkana.Lyhyesti ja pinnallisesti voisi kertoa että olipa Paha Päivä,mutta se ei vielä sitä omaa työreppua puhdista.
Yhteiskunnallisestikin tämä on merkittävä taakka perheissä.Työn vaatimukset ovat kaikilla aloilla lisääntyneet kovin,työlle olisi pystyttävä antamaan aikaa,intoa ja tekemisen riemua.Isot Rattaat ei kuullemma pyöri,jos jokainen siivooja,soittaja ja sukeltaja ole antanut Työnantajan käyttöön Kaikkeaan. Vapaapäivinä puhelin soi tai työpaikalle onkin jäätävä työajan loputtuakin.
Jos työntekijällä on perhe,hän joutuu 24/7 jakamaan aikansa ja voimansa työn ja perheen välillä. Kun tähän vielä lisätään se,että työ ei jääkään työpaikalle tai tietokoneeseen,vaan ne tulee mukaan muistissa ja kenties sydämessä,ollaan helposti pulassa.

Ensimmäinen seikka olisi tietysti saada sellainen työyhteisö,jossa vaikeat asiat ja ongelmalliset tilanteet voidaan käsitellä.Toisekseen tulisi saada kunnollista työnohjausta säännöllisesti.
Aina näihin ei voi itse vaikuttaa,joten melko paljon jää jokaisen omaksi huoleksi järjestellä.
Kotona olisi kuitenkin pystyttävä elämään melkolailla kokonaisvaltaisesti,sitä Omaa Elämää,josta työ on vain osa.

Meillä on yritetty noudattaa "EteisenPyhyys"-sääntöä.Se tarkoittaa sitä että eteisessä ei saa vielä sanoa mitään muuta kuin tervehtiä,ja kun meilläkin on iso talo ja paljon meteliä ei aina tartte edes sitä sanoa,jos oikein on vaikeaa.KotiinTulija riisuu ja rauhoittuu,kukaan ei juokse sinne vastaan,eikä keittiöstä jo huudella,että tuoppa tullessas ja vie mennessäs.Tulija nielee pyrkii nielemään pahan tuulensa ja työpäivän tuoman ahdistuksen ja väsymyksen.Sama tekniikka on neuvottu,että kotona jo oleva puoliso ottaa suuhunsa ison kulauksen Ihmelientä,juuri kun Puolison auto kaartaa pihaan. Liemi pidetään suussa n.15 min.,posket on pullollaan,niin ettei saa mitään sanottua.Sen jälkeen voi muutaman sanan kertoa,että nyt oli kauhea päivä ja olen pahalla tuulella,eikä se johdu nyt muusta kuin työstä/väsymyksestä.
Tämähän on se ideaali ja jos se kerran viikossa onnistuu niin hiphurraa! Ihan helposti Mies jää Eteiseen seisomaan kivitettynä kuin laumasta ulos ajettu urossusi.Nainen karjahtelee pentujensa ympärillä hampaitaan näytellen,tekemättömiä töitä luetellen ja omaa Vaikeaa Oloaan nopeasti luetteloiden.Aakkosjärjestyksessä.

Työ saattaa vaatia Roolia,josta on vaikea päästä eroon.Jos koskaan ei voi puhua työstään,on helppoa jatkaa siviilissäkin samalla linjalla ja oikeastaan se tapahtuu huomaamatta. Pitäisi olla hyvin aktiivinen Roolinvaihtaja,että huomaa fiksusti,että ohoi,enpäs nyt työtehtävissä olekaan,vaan ihan Oman Rakkaan juttuja kuuntelen.Siinäkin on se riski,että jos omassa työssään jo paljon kuuntelee ihmisiä,ei tahdo joka päivä jaksaa kuunnella.Sitten kun huomaat,ettet ole 10min oikein ymmärtänyt mistä Rakas puhuu,on Joku Rooli jäänyt päälle..

Taas siis yksi osa-alue,joka vaatii Työtä ja Puhumista.Ja kuuntelemista,myös sieltä rivien välistä.