Onkohan jo puolukat kypsiä?

Käyäämpä kattomassa joko puolukat ruppee olemaan tuumi Isäntä autereisena syysaamuna.
No joo,mutta ei olla kovin kauaa vastasin,enkä yhtään liioitellut halukkuuttani metsään menosta.

Hiljalleen innostuin.Houkuttelin Kuopusta ja pakkailin voileipiä ja korppuja ja löysinpä pullaakin.Mehut ja kahvit ja haukotellen matkaan.Hieman taivas tiukensi pilvistä otettaan,ilma oli kostea hengittää.

Pihalla Isäntä lompsi koiratarhalle ja minä ihmettelemään,että otetaanko me jompikumpi matkaan.Joo,katotaan löytääkö se Hirvikoira mittään.No,miten me mitään puolukoita,jos sinä meet koiran kanssa? "Sehän männöö omikseen ja saapi siellä haukkua,jos mitä löytyy." Selevä,näin teemme.

Ajoimme vaaran päälle ja kosteus vaan tiheentyi.Koira ampui kuin raketti taipaleelle,sitä oli ihana seurailla ja olimme iloisia,kun Koira on terve ja hauskan näköinen.
Joo!Onhan täällä puolukoita! Ihan kiva kun lähdettiin.
Kumartelin eka mättäälle,kun Isäntä tuumi,että jospa minä käväsen tuossa Lammella kattomassa.Semmonen tunnin lenkki.Niin Hän lähti puolukan katsontaan. Ilman sankkoa.
Kuopuksen kanssa retkeiltiin aikamme ja tunnin päästä menimme melko märkinä autoon syömään eväitä.Puolukat ei olleet vielä oikein kypsiä.