KoiraOpiston Naiset

Nämä kirjoitteluthan olisi ajatus jollainlailla pohjautua miehen ja naisen eroihin,samanlaisuuksiin,lainalaisuuksiin,feminiinin ja maskuliinin,testosteronin ja estrogeenin iänikuiseen taisteluun,rinnakkaiseloon,olemassaoloon.

On ollut erittäin hämmästyttävää huomata kuinka tämä ero on niin ilmiselvä myös eläinmaailmassa.Ainakin koirien.Ainakin meidän koirien. Siis ainakin ,kun meillä nyt on tuo ensimmäinen Naispuolinen Koira 15 vuoteen.

Meillä on ollut 4 uroskoiraa,joista 1 on ollut jämtlannin pystykorva,Boris-vainaa. Nyt kun taloon astui Nti Siru,Sirkka-Liisa Tikkanen,Siru-Muru,Sirpa-Miina, on ollut heti ilmiselvää,ettei hän todellakaan ole kuin BorisPoika oli.

Kun Boriksen kanssa meni eteiseen ja Hän istahti odottamaan hihnaan sitomista,se oli lenkin ainoa rauhaisa hetki,jolloin minulla oli koiraan minkäänlaista kontaktia. Kun ulos astuttiin,se oli menoa eikä meininkiä.Boris veti,kiskoi,raahasi minua perässään kuono maassa painuen mitään näkemättä ja kuulematta.Hän sukelsi täysin MiestenMetsästysMaailmaan,jossa minulla ei ollut koulutushaaveitteni kanssa mitään sijaa. Boris ei joutavanpäiväistä pysahdellyt naapurin koirien kohdalla,ei välittänyt lehmien tuijottelusta tai jopa kun lehmät kesälaitumeltaan jolkottelivat juosta hetken matkaan meitä rinnalla seuraten.Boris saattoi kyllä nostaa katseensa maasta ja nostaa korvat,ilahtuneena vilkaista lehmälaumaa,mutta nopeasti Hän painoi kuononsa takaisin kiinni maastoon ja matka vauhtia hiljentämättä jatkui.Tätä jatkui juuri tasan niin kauan kun kuljettiin kotoa poispäin,kun oli tarkoitus kääntyä kotiin päin,Boris yritti nojata hihnaan ja vetoavasti tuijottaa Kaukaisuuteen,eteenpäin vielä.Kotimatka sujui hieman rauhallisemmin,mutta edelleenkään Hän ei puuttunut ulkopuolisiin häiriöihin,kuten vastaantulijoihin,koiratarhoihin- tai minuun. Hän "metsästi",kulki etsien hajua tuosta omasta maailmastaan,johon hän vain "Ukon" kanssa pääsi.Jossa Hän ja Ukko saivat ollla rauhassa,ilman hihnoja ja perässä vedettäviä "akkoja".Metsästysreissut ja metsästyskäyttäytyminen eivät nyt kuulu tähän tarinaan lainkaan.

Kun aamulla herään Sirkka lähtee sipsuttelemaan perääni,usein olohuoneesta,jonka lattialle Hän on asetellut jonkin taideteoksen,esimerkiksi lankakeristä,lasten kengistä,sukista tai leluista.Hän hyvin sievästi on maistellut useamman lapasen peukaloitten nokat,villasukkien kärjet tai keskeneräisen neuletyön.Niitä ei ole riepoteltu ja revitty pitkin ja poikin kämppää,vaan Hän ikäänkuin testailee makuja ja vähän leikkisästi pyörittelee lankakeriä ympäri sohvaa ja kiikkua.
Kun kysyn haluaako Hän pissalle,Hän reippain askelin tulee eteiseen ja istuu ja odottaa rauhallisesti kun saan itse vaatteet päälle.Terasilla Hän venyttelee,seisoskelee ja haistelee ilmaa,katselee maisemaa ja keliä. Saan odottaa Häntä rappusten alapäässä,kunnes Hän varovasti keinahdellen laskeutuu portaat alas.Pysähtyäksen taas.Hän rapsuttaa kaulaansa,tuijottelee taivaanrantaa tai kissanjälkiä pihalla. Alan hoputtaa ja houkutella,että tulehan nyt. Lähdemme heti eri suuntiin.Sirkka-Liisa Tikkasta kiinnostaisi kissan hajujälki,naapurinkoiran reitti,linnunruokintapaikan alla käyneet. Jos hoputan,kehoitan,tai edes kiskaisenkaan hihnasta,persaus sievästi tömähtää maahan ja Hän alkaa katselemaan maisemaa tai rapsuttamaan kaulaansa. Lenkillä hän juoksentelisi porojen,lehmien,koirien,myyrien ja myöskin kyllä hirvien perässä. Kakalle Hän painuu hyvin syvälle pusikkoon,jolloin taas minä jään roikkumaan hihnan kanssa ojan reunalle olkapää jänteistään irroten,kun koira menee niin syvälle kun hihna antaa myöten. Borishan rykäisi torttunsa justiinsa siihen kun se nyt vaan sattui putoamaan,vaikka keskelle tietä.

Tietenkin Siru on vielä pentu,osa näistä on selitettävissä silläkin,mutta selvästi Hän on erillainen Pentu kun taas urokset ovat aikanaan olleet. Metsälle Sirukin on kovin menossa,kyllä Naiseen tulee säpinää kun hirvi kohdataan.Silloin taas minä jään turhaksi riipaksi,vain Hän ja Ukko pääsevät tuohon maailmaan.